50 Cent: Blood on the Sand

Missä XXXXXXX mun kallo on XXXX?

2.10.2011 16:07

Meininki Blood on the Sandissa on hiphop-termiä käyttääkseni ”real”. Peli on helppo haukkua lisenssiroskana, etenkin niiden suusta, jotka eivät pidä 50 Centistä tai hiphopista, mutta se olisi sääli, sillä Blood on the Sand on, vastoin odotuksia, varsin mainio peli.

Jos hiphopin elämää suurempi meininki ja flossaus eivät kiinnosta, niin älä turhaan lue pidemmälle – et halua pelata tätä peliä. Meille, jotka osaamme nauraa hiphopin hölmöyksille kuten väkivallan glorifioinnille, pullistelulle ja sovinismille, Blood on the Sand on mitä mainioin peli. Kun pistän jengiä matalaksi Lähi-idässä ja vieressäni G-Unitin Tony Yayo (vaihtoehtoisesti Lloyd Banks tai DJ Whoo Kid) huutaa ”this place is fucked up Fiddy!” ja taustalla soi Dr Dren tuottama Guns Come Out, niin fiilis on hekumallinen.

Massijahdissa

Juonella ei ole niin väliä. 50 ja G-Unit ovat jossakin päin Lähi-itää, ja keikkapalkkion menetettyään he tarjoavat omaa tulkintaansa rauhasta, samalla kun diilaillaan epämääräisten herrojen ja naisten kanssa. Käytännössä joku nainen vie 50:ltä timanteilla koristellun kallon, ja siitä alkaa hurja ajojahti.

En ole ihan varma, minkälaisen viestin antaa se, että 50:n possella pöllitään joka nurkasta kaikki Lähi-idän aarteet samalla tavalla kuin Sheva ja Chris tyhjensivät Afrikan aarteista. Sekaan on vielä sotkettu muodikkaasti palkka-armeijan edustajia, jotka tietenkin kusettavat 50:ä. Kovan kohtalon kokevaa palkka-armeijan komentajaa ääninäyttelee jäätävän hyvin Fringe– ja Langallasarjasta tuttu Lance Reddick.

Englantilainen Swordfish-pelistudio ei todennäköisesti uskonut joutuvansa tekemään räppipeliä PS2:lle ilmestyneen Cold Winter pelinsä jälkeen, mutta voin vain kunnioittaa sitä ammattimaisuutta, jolla Blood on the Sand on tehty. Audiovisuaalinen toteutus on pätevää ja hahmon olan takaa kuvattu toiminta toimii kuin In the Club -biisi aamuyöstä klubin tanssilattialla. Ammuskelussa on fiilistä ja tähtääminen sekä ohjaus toimivat moitteitta. Monet pelit voisivat myös ottaa mallia siitä, kuinka tekoälyn ohjaaman tiimikaverin tulisi käyttäytyä. Oli 50:n rinnalla kuka tahansa G-Unitin heppu, niin hyvän läpänheiton lisäksi kotipoika hoitelee tappotehtävät kunnialla. Ihan sama, ollaanko Queensissa tai Lähi-idässä, homma toimii. Mikä parasta, peliä voi pelata kaksin verkon yli.

Autenttinen tuote

Erityisesti pidän siitä, että tämä on läpikotaisin ”G-Unit-tuote”. Soundtrackilta löytyvät kaikki 50:n hitit ja yli tusina uusia biisejä, musavideoita ja koko posse ääninäyttelee roolejaan antaumuksella. Kyseessä on erinomainen fanituote, mitä toki 50:n edellinenkin peli oli, mutta Blood in the Sandia jaksaa pelata.

Siitä ei pääse mihinkään, että yllätykset puuttuvat. Raiteilla ammuskelu ja yksinkertaiset ajoneuvo-osuudet ovat hyvin toteutettuja, mutta toiminta puuduttaa nopeasti, eikä tähän ole läpipeluun jälkeen juurikaan syytä palata. Silti, 50:n ja toimintapelin ystäville, this is some real shit.

Onko 50 Cent nähty?

Peli on kenties hyvä, mutta 50 Cent on viime vuosina keskittynyt soittamaan suutaan, missä hän kieltämättä on mestari, mutta musiikin taso on laskenut pahasti. Get Rich or Die Tryin’ on rap-klassikko, mutta viimeisin Curtis Jackson albumi jo pahasti väsähtynyt 50:n yrittäessä samaa klubihitti-linjaa kerta toisensa jälkeen. Nähtäväksi jää, nostaako tänä vuonna ilmestyvä Before I Self Destruct 50:n takaisin huipulle.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:60]

Fire in the motherfucking hole, bitches! 50 Centin ensimmäinen peli saattoi olla roskaa, mutta Blood on the Sand on aito OG. G-Unitista tai Fiftystä itsestään voi olla mitä mieltä tahansa, ja kun Suomessa ollaan, on selvää, että ihmiset haluavat lähinnä hevareita peleihinsä, mutta Blood on the Sand on vaan niin tiukka, ettei sitä voi pelata hymyilemättä. Peliä vääntäessä tulee välillä hassu olo: hei, minä ohjaan 50 Centiä, joka pistää terroristeja nippuun Lähi-idässä. Bitch took my skull!

Noh, puhdasta viihdettähän tämä on. Suojiin nojautuva Fitty nakkaa kranaatin talon sisään, joka ohjautuu melko tarkasti pahiksien jalkoihin aina, joten hetken kuluttua pahat sedät lentävätkin ovista ja ikkunoista ulos komeassa kaaressa. Lähitaisteluissa hakataan rytmissä pelkkää B:tä, ja Fifty ruudulla hoitaa loput. Vasenta analogitikkua painamalla Fitty huutaa törkeyksiä vihollisille. Pelissä on mukana myös bullet time, mutta sitä kutsutaan nimellä Gangsta Fire. Tämän motherfuckerimpaa meininki ei juuri voisi olla.

Lähi-idän valloittaminen on vaivatonta puuhaa, eivätkä tulitaistelut tuota juurikaan vaikeuksia vähänkään kokeneemmalle katujen kasvatille, mutta fuck that, se on 50 Cent Lähi-idässä – ja jo se on hyvä syy vetää peli läpi.

7/10
Lisää luettavaa