On synkkä mutta ei kovin myrskyinen yö, kun meteoriitti rysähtää metsän siimekseen. Tapahtumaa todistaa vain utelias pikkupoika, joka huomaa, että kraaterissa on ulkoavaruuden limamöykky, Blob. Toisin kuin tieteiselokuvat opettavat, hahmoton olio ei himoitsekaan ihmislihaa. Tästä alkaa kaunis ystävyys täynnä seikkailua ja halailua.
A Boy and His Blob on uusintaversio jo 20 vuotta vanhasta pelistä. Se näkyy pelin asenteessa ja tyylissä, jotka huokuisivat retrotunnelmaa, vaikka kyseessä ei olisi edes kaksiulotteinen tasohyppely. Kerrankin uusioinnille on kuitenkin oikea syy pelkän nostalgian lisäksi: A Boy and His Blobin peli-ideat ovat kiinnostavia ja tuoreita myös vuonna 2009, sillä jostain syystä niitä ei ole ryöstöviljelty kloonipeleissä.
Namujen voimalla
Poika ja möykky matkustavat halki metsien ja luolien hyppimällä tasolta toiselle. Pelin juju on siinä, että Risto Reippaalta näyttävä poju ei ole kummoinenkaan hyppysankari. Loikka ei kanna pitkälle tai korkealle, ja ainokainen henki lähtee armotta heti, kun hän koskettaa vettä, piikkejä tai vihollislimoja.
Onnistumiseen tarvitsee siis Blobin apua. Valkoinen klöntti osaa muuttua eri muotoihin syötyään karkkeja, joita poika voi heitellä maahan. Trampoliinit, alasimet, keilapallot, tikkaat, kengurupallot, laskuvarjot ja muut muodonmuutokset vapauttavat pojan oikeaksi liikkeen sankariksi.
Pidemmälle edetessään A Boy And His Blob paljastuukin parhaimmillaan pulma- eikä hyppelypeliksi. Kentissä eteneminen pysähtyy ilkeisiin pulmiin, joita ratkoessa hiki nousee ohimoille. Muodonmuutoksia on pakko käyttää oikeassa järjestyksessä, ja samalla on pidettävä mielessä esimerkiksi se, miten korkeat hypyt tappavat poikaparan.
Tunnelma on tärkeintä
Vaikka nämä ideat ovat siis parikymmentä vuotta vanhaa kierrätystavaraa, uusintaversion tehneen WayForward-studion ikiomaksi vahvuudeksi voi lukea tinkimättömän tyylitajun. Pelissä ei ole valikoita, tutoriaaleja, tallennuksia tai yleensäkään hyppimisen ulkopuolelle jäävää mekaniikkaa ja tekstiä. Ratkaisu on oikeasti toimiva, kunhan alkujärkytyksestä ehtii toipua. Juonesta ei kuitenkaan saa mitään otetta, jos sellaista pelissä edes on. Hienoa on, että pelaajia ei aliarvioida, mutta rajansa kaikella.
Mukavaa on myös päästä kerrankin kehumaan Wii-pelin grafiikkaa. A Boy and His Blob on ehdottomasti konsolin miellyttävimmän näköisiä pelejä. Pojan, Blobin ja vihollisten animaatiot ovat sulavia, ja käsin piirretyt maisemat ovat värikkyydessään yksinkertaisesti kauniita. Jälleen kerran kaksiulotteinen grafiikka näyttää voimansa. Kuka tahansa studio Ghiblin elokuvia katsonut yhdistää pelin tyylin välittömästi mestari Miyazakin tuotantoon, ja vaikka poika ei ole mikään animehiippari, mieleen nousevat erityisesti Totoro– ja Henkien kätkemä -elokuvat.
Varoitus paikallaan
Kesken hypen on kuitenkin todettava, että A Boy and his Blob on peli, joka ei sovi aivan kaikille pelaajille. Retroajalta on nimittäin säilynyt hengissä myös täydellisten suoritusten filosofia: turhauttavia hyppykohtauksia saa hioa yhä uudestaan. Vaikeustaso heittelee niin villisti, että se nävertää pahasti pelin kiireetöntä ja hyväntahtoista ilmapiiriä. Onneksi tallennuspisteitä on runsaasti matkan varrella. Pelin yleistä teknistä tasoa rumentaa yksi paise: Blobin tekoäly sekoaa ajoittain, jolloin möykky saattaa jäädä jumiin maisemaesteisiin. Lisäpisteet annan siitä, että peliin ei ole edes yritetty tunkea liikeohjaimen heiluttelua. Pomojen tuhoamiseen taas riittää taktiikan keksiminen eikä samaa temppua tarvitse toistaa kolmesti retrokliseiden mukaisesti.
A Boy and His Blob miellyttää lopulta parhaiten niitä pelaajia, joiden on aina pakko kerätä kaikki. Pelin voi halutessaan porhaltaa läpi, mutta pojan matkamuisto- ja taidekokoelmaa voi kartuttaa vain tuskailemalla läpi kenttien ilkeimpiä pulmia. Ostaja siis varokoon, sillä A Boy and his Blob on pörröisen turkkinsa alla muinaisaikojen peto, joka ei tunnu täysin tietävän kohderyhmäänsä.
Bloboloniasta pehmopornoon
NES:in alkuperäinen A Boy and His Blob oli vuoden 1989 hengessä varustettu erittäin myyvällä alaotsikolla Trouble on Blobolonia. Vaikka peli saikin arvostelijoilta hyvän vastaanoton, se ei yltänyt kehittäjänsä David Cranen kuuluisimpien tuotantojen tasolle. Crane oli nimittäin aito vanhanajan peliguru, jonka huippusuorituksiin kuuluvat Pitfall-hyppely jatko-osineen, Simsien esi-isä Little Computer People sekä 64:n klassikko-Ghostbusters. Cranen joutsenlauluksi jäi pikkutuhma kauhupeli Night Trap, joka avasi tietä nykyisille peliskandaaleille. Ei siis ihme, että A Boy and His Blobin perusidea tuntuu olleen aikaansa edellä. Onneksi alkuperäisversiosta ei otettu ihan kaikkea: alkuperäisessä Blobissa muodonmuutoskarkkia oli rajallinen määrä per kenttä.