Ace Attorney: Apollo Justice / Arvostelut / pelaaja.fi

Ace Attorney: Apollo Justice

6.06.2008 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
16

Useimmat pelaajat tuntenevat ainakin maineelta Phoenix Wright: Ace Attorney -pelisarjan ja erityisesti sen hauskan tavan hyödyntää DS:n mikrofonia. Mikäpä olisi hienompi tapa päästä sisään ylilyötyyn oikeussalidraamaan, kuin kumartua kohti kohti käsikonsolia ja huutaa vastalausetta naama punaisena.
”Objection!” -huutelu on kuitenkin hukuttanut taakseen pari mielenkiintoisempaa näkökohtaa. Gyakuten Saiban -nimellä ja Game Boy Advancella aloittanut pelisarja on nyt kuin huomaamatta ehtinyt jo neljänteen osaansa, ja siitä on tullut hitti, tai ainakin kulttihitti, myös länsimaissa. Miksi Phoenix Wright menestyy täällä, vaikka eurooppalaiset ja amerikkalaiset pelaajat inhoavat normaalisti sen edustamaa perijapanilaista seikkailupelaamista?

Asianajaja syytettynä

Ace Attorney -peleistä vastaava Capcom osaa ainakin ottaa kaiken irti tästä suosiosta. Nimiroolissa ei enää edes seikkaile legendaarinen asianajaja Phoenix Wright, vaan neljättä osaa tähdittää 22-vuotias tulokas Apollo Justice. Yhtymäkohtia herra Wrightiin löytyy tosin runsaasti. Apollo on aluksi epävarma taidoistaan, mutta panoksien koventuessa anime-Matlock löytää itsestään täysin yliluonnollisia taitoja. Juttujen tutkinnassa hyörii tutusti nuori tyttö, mutta tällä kertaa apuri onkin 15-vuotias silmänkääntäjä Trucy, Phoenix Wrightin tytär.
Aivan, Phoenix on edelleen mukana kuvioissa. Suurempia juonipaljastuksia välttäen on kerrottava, että pelin ensimmäisen lyhyen oikeusjutun syytettynä on itse edellinen ”ace attorney”, joka on joutunut hämärille teille pelien välissä vierineiden seitsemän vuoden aikana. Pelaajan kiusana on nyt hard rockin kuninkaana vapaa-ajallaan vinguttava syyttäjä Klavier Gavin, joka on Ace Attorney -mittapuulla yllättävän reilu ja mukava vastustaja.
Kyse on siis täydestä saippuoopperasta, joka hakkaa juonenkäänteissään länsimaiden Perry Masonit ja Ally McBealit 10-0. Ihmettelemäni suursuosio onkin selkeästi peräisin pelin käsikirjoittajien ja englanninkielisestä versiosta vastaavien kääntäjien ammattitaidosta. Apollo Justice on Phoenix Wrightien tapaan suurimmaksi osaksi todistajien, syyttäjien ja syytettyjen dialogin lueskelua. Nerokas teksti pursuaa niin omituista ja pöljää huumoria, että se voi olla peräisin vain japanista. Pelihahmot eivät ole kuitenkaan pelkkiä vitsejä, sillä lämminhenkinen kuittailu tekee henkilöistä eläviä ja kiinnostavia. Se on uskomaton saavutus peliltä, joka pukkaa pelaajan silmille tuhansia rivejä tekstiä tasaiseen - ja jopa tuskallisen hitaaseen - tahtiin.

Oikeus on hidas

Oikeusjutut voitetaan edelleen puuta heinää tai suoranaisia valheita suoltavia todistajia murskaamalla. Todistuksen puheenvuorot kuunnellaan tarkkaan läpi, ja epäjohdonmukaisuudet osoitetaan etsimällä tavaravalikosta sopivia todisteita. Todisteiden valinta on loogisempaa ja suoraviivaisempaa kuin aiemmissa peleissä, mikä vähentää arvailua ja game over -hetkiä. Todisteita voi tutkia 3d-esineinä, ja pelissä on helppo jumiutua, jos esineen sisään kätketty ratkaiseva tahra jää huomaamatta. Uusin Ace Attorney -on nimittäin edeltäjiensä tapaan suoraviivainen seikkailu, jossa edetään millintarkasti käsikirjoituksen mukaan kohtauksesta toiseen. Tämä rakenne pahentaa Apollo Justicen suurinta heikkoutta eli rikoksen tutkimista rikospaikoilla. Osoita-ja-klikkaa -tyylinen todisteiden etsiminen turhauttaa, sillä pelin kursorinuoli on turhan ylimalkainen. Niinpä pelaaja voi klikata jotain ruudulla näkyvää esinettä ja kuulla kymmenen ruudullista selostusta jostain toisesta tavarasta. Muutama erikoisempi tutkintakeino esitellään, mutta ne unohdetaan harmillisesti parin kokeilun jälkeen.
Pelimekaniikasta puhuminen on kuitenkin täysin turhaa, sillä kyse on Ace Attorney -pelistä. Tärkeintä on se, haluaako pelaaja oikeutta ja totuutta etsiessään heittäytyä järjettömien juonenkäänteiden ja höpsöjen vitsien virtaan. Phoenix Wright -veteraanit saattavat harmitella päähenkilön vaihtumista, mutta Apollossa ei ole sinänsä mitään vikaa - jos ei uuttakaan. Pelisarjaan vasta tutustuvien kannattaa ennen ostopäätöstä vastata mielessään seuraavaan kysymykseen: onko ajatus ilmakitaraa villisti soittavasta yleisestä syyttäjästä superhauska vai superpöljä?

Lakimiesvaistoni varoittaa

Phoenix Wrightin tavoin Apollolla on tietenkin erikoisvoima, ja tulokkaan maaginen ”havaintokyky” onkin pelin suurin uudistus. Kun todistaja tietää valehtelevansa, Apollon ihmeellinen rannerengas alkaa värähdellä. Silloin pelaaja voi vaihtaa erikoistilaan, jossa todistaja näkyy vierivässä lähikuvassa ja repliikit soljuvat hidastetusti. Tietyn sanan kohdalla vipattava sormi tai väpättävä huuli paljastaa armotta huijarin. Puuha on yllättävän haastavaa ja hauskaa.

8/10

Kommentit

Käyttäjän Zant kuva
Zant

Laatu ei ole tipahtanut osien myötä

Käyttäjän Asral kuva
Asral

Ansiokas jatko loistavaan sarjaan

Käyttäjän Stray Cat kuva
Stray Cat

Mahatava

Käyttäjän Kane kuva
Kane

sarjan "what a hell!?" momentit ovat palanneet

Käyttäjän CurryFrank kuva
CurryFrank

Loistava lisä pelisarjaan.

Käyttäjän Roiga kuva
Roiga

Taattua Capcom laatua

Käyttäjän WolVenom kuva
WolVenom

Aivan loistava peli!

Käyttäjän Bugista kuva
Bugista

Tekijöiden kokemus näkyy.

Käyttäjän Pyramidhead kuva
Pyramidhead
Käyttäjän Garomasta kuva
Garomasta

Apollo ei ole Phoenixia huonompi. Loistopeli.

Nostoja