Ace Attorney: Trials and Tribulations

Trials and Tribulations on pelinä yhtä hyvä kuin sen käsikirjoituskin, eli sarjan paras.

14.9.2011 22:28

Kuten jokainen lajityypin ystävä tietää, hyvällä seikkailupelillä on toimiva tarina kerrottavanaan. Monien mielestä juonenkäänteiden seuraaminen on lähempänä kirjan lukemista kuin pelin pelaamista, mutta siinäpä se viehätyksen salaisuus juuri piilee. Tähän vetovoimaan turvautuu vahvasti myös oikeudenkäyntejä ja dekkarityötä sekoittava Ace Attorney -sarja.

Toukokuussa julkaistu neljäs Ace Attorney esitteli Phoenix Wrightiin tottuneelle pelikansalle uuden ässäjuristin, Apollo Justicen. Laskutaitoiset fanit huomasivat jo tuolloin kyseessä olleen vasta kolmas Euroopassa julkaistu oikeussalidraama. Nyt välistä pudonnut Ace Attorney: Trials and Tribulations on vihdoin julkaistu täälläkin päin planeettaa, lähes vuosi muuta maailmaa jäljessä.

Nurinkurinen julkaisujärjestys ei tarkoita ainoastaan paluuta Apollosta Phoenixiin, vaan pientä teknistä taantumaa seikkailun puitteissa. Kolmannessa osassa tutkittavat maisemat sekä hahmojen ilmeikkäät animaatiot ovat toki samalla viivalla kahden loisteliaan edeltäjänsä kanssa, mutta selkeästi askeleen Apollo Justicea jäljessä. Myös johtolankojen tutkintaan erikoistuneet kosketusnäyttöminipelit loistavat poissaolollaan. Niiden sijaan Trials and Tribulations tarjoaa tutkittavaksi viisi sarjan tähän mennessä kajahtaneinta murhatapausta.

Tuttu kaava, uudet haasteet

Oikeudenjanoinen herra Wright jatkaa syyttömien puolustamista tutulla linjalla. Omien asiakkaiden lausuntoja uskotaan sen verran visusti, että totuus kaivetaan jopa oman hengen uhalla. Kahden pelin aikana kerääntyneestä kokemuksesta huolimatta piikkitukkainen sankarimme on jatkuvasti hätää kärsimässä uuden syyttäjän kanssa, joka tunnetaan vain nimellä Godot.

Leivänpaahtimelta näyttävään naamioon sonnustautunut mies osoittautuu nopeasti yhdeksi Ace Attorney -sarjan värikkäimmistä ja kilpailuhenkisimmistä vastuksista, josta paljastuu jatkuvasti uusia mielenkiintoisia piirteitä. Näistä huomattavin lienee palava rakkaus sysimustaan kahviin, jota kuluu oikeudenkäyntien aikana ainakin 17 kupillista. Hahmo kaipaisi ehdottomasti lisää ruutuaikaa, mutta toisaalta oikeudenkäynneissä on mukavaa nähdä muitakin kasvoja – niin puolin kuin toisin.
Phoenixin matkassa tavataan joukko tuttuja hahmoja, kuten pelattavanakin piipahtava Mia Fey, meedioserkukset Maya ja Pearl sekä aina yhtä hukassa oleva etsivä Dick Gumshoe. Kaikki apu on tarpeen, sillä todistajien kirjo kattaa tällä kertaa kaikkea mestarivarkaan ja Bikini-nimisen nunnan väliltä. Kokoonpanoon mahtuu sen verran monia mahtavia persoonia, että lausuntoja lukiessa on harvemmin tylsää, vaikka ruudulle lapetaan tekstiä melkoisia määriä.

Pelimekaniikka toimii sen verran sujuvasti, ettei siihen tule edes kiinnitettyä huomiota tarinaa seuratessa. Rikospaikkoja tutkitaan tutulla seikkailupelimentaliteetilla, kun taas oikeussaliosuuksissa kaivetaan todistajien valheet esille vertailemalla lausuntoja rikospaikoilta kerättyyn todistusaineistoon. Tarkasti käsikirjoitetut tapahtumat ovat ajoittain jopa hieman epäloogisia, mutta tapahtumien todellisen laidan oivaltaminen on aina hauskaa ja palkitsevaa.

Trials and Tribulations on pelinä yhtä hyvä kuin sen käsikirjoituskin, eli sarjan paras. Vaikka mukaan mahtuu muutama niin sanottu täytetarina, käänteet jaksavat yllättää, ja ne tuntuvat olevan osa isompaa kokonaisuutta. Tapahtumat viittaavat myös useaan otteeseen edellisosien huikeisiin tapahtumiin, mutta jokainen pelin viidestä luvusta toimii itsenäisenä kokonaisuutena. Ainoastaan Euroopan nurinkurinen julkaisujärjestys vähentää seikkailun vaikuttavuutta pisteen verran, sillä ennen aikojaan julkaistu neljäs osa teki samat asiat teknisesti paremmin.

8/10
Lisää luettavaa