Aviaation maailma on kiinnostavaa luettavaa. Moni varmaankin tietää, ettei nykyaikaisia hävittäjiä pystyisi enää lentämään ilman tietokonetta. Harvempi ehkä tietää, että teoriasta, jolla lentokone pysyy ilmassa, väitellään vieläkin. Joten seuraavan kerran lentäessäsi, muista, että nostovoiman toimintaperiaatteista ei olla vieläkään päästy yhteisymmärrykseen. Ace Combat sen sijaan vähät välittää lentämisen realiteeteista ja tarjoilee arcade-henkisen välipalan koiratappeluiden ystäville.
Whiskey Tango Foxtrot
Ace Combat: Joint Assault on taivaalla käytävä kevythenkinen räiskintä, joka on maskeerattu muistuttamaan simulaatiota. HUD pitää sisällään niin kartan, lentonopeuden, korkeuden kuin asejärjestelmät ja tietoa vihollisesta. Itse lentäminen on sen sijaan suoraan kolikkopeleistä. Konetta ei saa sakkaamaan juuri millään, ja syöksykierre on täysin tuntematon käsite. Niinä harvoina hetkinä, kun kyseiset asiat tapahtuvat, ovat ne epärealistisen helppoja korjata.
Se, mitä jää jäljelle, ei ole lainkaan hassumpi sekoitus. Ace Combatin uusin osa keskittyy oikeaan maailmaan fiktiivisen sijasta. Hävittäjiä lennetään niin Tokion, Lontoon kuin Egyptinkin yllä jahdaten Separatisti-liikettä, joka on saanut päähänsä hyökätä kaikkiin maailman suurimpiin kaupunkeihin. Tehtävien rakenne on varsin yksinkertainen. Ennen lentoa valitaan tehtävään sopiva hävittäjä, ostetaan kenties erikoisaseita ja erilaisia viritysosia, ja ampaistaan taivaalle. Useimmat tehtävistä koostuvat kahdesta tai kolmesta vaiheesta, joissa tuhotaan niin maa-, meri- kuin ilmakohteitakin. Vaihtelua on useimmiten tarpeeksi, mutta kampanjan loppua kohti tehtävät alkavat toistaa itseään.
Bogey on your six
Kampanjan lisäksi Joint Assault lupailee niin nelinpelattavaa yhteistyökampanjaa kuin kahdeksan pelaajan välisiä mittelöitä taivaalla. Keskeneräisen koodin takia näitä ei pystytty vielä kokeilemaan, mutta mahdollisuudet ovat niin ad hoc kuin infrastruktuuri tilaan. Jos kampanja kertoo mitään moninpelin luonteesta, se tulee luultavasti päihittämään kampanjan mennen tullen. Myös koiratappelut taivaalla oikeasti älykkäiden pilottien kanssa on luultavasti nannaa.
Loppujen lopuksi peli ei täysin oivalla mahdollisuuksiaan. Koska lentomallinnus on jätetty minimiin, olisi tyystin epärealistisen helppo hallittavuus ja erikoismanööverit tuoneet peliin sen paljon kaipaamaa vaihtelua. Nyt koneet ovat helppoja hallita, mutta kankeita. Tehokkaimpien koneiden kanssa pelin luonne toki muuttuu, muttei tarpeeksi. Joint Assault jättää loppujen lopuksi hieman kylmäksi, mutta tarjoilee sarjan faneilla todennäköisesti juuri sitä, mitä he haluavat.
Pelaaja haastatteli pelin tuottajaa Masanori Katoa.
Ace Combat: Joint Assaultissa käytätte oikeita paikkoja konfliktien taustalla, kun aikaisemmissa Ace Combateissa käytettiin tosimaailmaan perustuvia fiktiivisiä valtioita. Otettiinko aikaisempien pelien tarinoihin materiaalia tosielämän konflikteista? Asettaako oikeiden paikkojen käyttäminen rajoitteita pelisuunnittelulle?
Aikaisempien pelien maailma oli kuvitteellinen, mutta halusimme pelaajien tuntevan pelimaailman olevan lähellä, joten tapahtumien taustalla käytettiin oikeita konfliktitilanteita. Tällä tavoin pelin ympäristöt tuntuivat olevan paljon lähempänä pelaajia. Oikeiden alueiden käyttäminen ei varsinaisesti tuntunut rajoitteelta, mutta emme kuitenkaan voineet käyttää vastaavanlaisia fiktiivisiä elementtejä kuin aikaisemmin. Meteoriitti ei siis tällä kertaa voi tuhota kokonaista kaupunkia, sillä tosimaailmassa sillä olisi huomattavasti suurempia seurauksia. Myös aikaisemmissa peleissä varsin futuristisia aseita sisältäneelle arsenaalille asetettiin rajoitteita.
Millaisista asioista Ace Combat jatko-osan kehitysprosessi lähtee käyntiin?
Erilaisia lähtökohtia on useita. Esimerkiksi Ace Combat 5:n jatkotuote Ace Combat Zeron tapauksessa kehitys lähti käyntiin, koska tiimi ei voinut toteuttaa kaikkia haluamiaan ominaisuuksia viitososassa ja he halusivat tehdä uuden pelin. Yleensä kehitysryhmä haluaa tehdä jotain uutta ja viedä laitteiston äärirajoilleen ja tarjota uudenlaisen pelikokemuksen.