Hävittäjälentäjät ovat miehistä miehisimpiä, kuten jo Top Gunista aikoinaan opittiin. Kyseisen elokuvan henkisiä toimintapelejä on nähty vuosien varrella monenlaisia, mutta niistä parhain ja tunnetuin on Namcon Ace Combat -sarja. Pian julkaistava The Belkan War on jo sarjan kuudes osa, ja se tarjoaa virtuaalipiloteille enemmän tai vähemmän lisää sitä samaa kuin aiemminkin.
Ace Combat -pelit ovat aina olleet toimintapelejä eivätkä lentosimulaatioita. Koneet kantavat ohjuksia parin ilmatorjuntapatterin edestä, eikä tykkien ammuksista tai polttoaineesta tarvitse huolehtia. Ainoa tarpeellinen itse lentämiseen liittyvä nappi on kaasu. Siksi sarjan pelit ovat aina olleet myös helppoja sisäistää, eikä niitä pelatakseen tarvitse omistaa lentolupakirjaa. Tämä pitää paikkansa myös The Belkan Warin suhteen.
Sotadraamaa japanilaisittain
Pelin tarina kertoo kuvitteellisen maailman suursodasta. Pelaaja on tarinan keskipisteessä oleva salaperäinen palkkasotilasässä, joka lentää Osea-nimisen valtion liittouman riveissä Belka-nimistä, maailman rauhaa uhkaavaa maata vastaan. Fiktiivisyydestä huolimatta pelissä kuitenkin lennetään tosimaailman lentokoneilla, kuten esimerkiksi F-16:lla, Tornadolla, Su-27 Flankerillä, Gripenillä tai MiG-29:llä.
Ace Combat -pelit ovat aina eläneet tunnelmallisesta tarinasta, jolla on rakennettu ilmataisteluiden ympärille kiinnostava maailma ja annettu pelaajille näin hyvä syy taistelemiseen. The Belkan War ei muodosta tässä mielessä poikkeusta, joskin edellisosaa pelanneille pelin juoni voi tuntua lievältä pettymykseltä odotuksiin nähden. Ace Combat 5:ssä kun viitattiin jatkuvasti legendaariseen Belkanin sotaan ja sen tapahtumiin. Sodan nimeä kantavassa pelissä meno on kuitenkin yllättävän maltillista, eikä se oikein missään vaiheessa pääse kasvamaan eeppisiin mittasuhteisiin.
Elävillä ihmisillä toteutetut haastattelut pelaajan pudottamista vihollislentäjistä ovat kuitenkin maininnan arvoisia tarinaelementtejä.
Parhaista parhaat
Pelin tehtävät koostuvat jälleen pääasiassa ilmataisteluista viholliskoneita vastaan, joskin maakohteiden kimppuun hyökkäillään myös paljon. Joissakin suuremmissa operaatioissa pelaaja voi valita kolmesta eri tehtävästä, mikä lisää pelin uudelleenpelattavuusarvoa.
Vaihtelua on riittävästi, mutta todella erikoisia tehtäviä ei ole kuin pari, mikä on sääli. Esimerkiksi Belkanin jättimäistä laserasetta vastaan hyökätessä pelaaja joutuu vähän väliä väistelemään hiki hatussa sen ampumia säteitä. Sen kaltaisia tehtäviä olisi voinut olla enemmän.
Tehtävät ovat edelleen pitkiä, ja niiden lopussa on yleensä yllätys tai pari, yleensä omalla introlla varustettu vihollisen eliittilaivue. Näiden ässien kanssa ilmataistelu on kovaa vääntöä ja yleisin syy pelaajan putoamiseen. Tämä saattaa aiheuttaa joitakin katkenneita verisuonia, kun pelaaja joutuu vääntämään tehtävää uudestaan puolen tunnin ajan ennen uutta yritystä pudottaa kyseinen laivue.
Pelaaja kerää tehtävistä pisteitä, joilla voi ostaa parempia koneita ja niiden erikoisaseita. Monet koneista pitää lisäksi avata pudottamalla tehtävistä löytyviä vihollisässiä. Näitä ässiä löytyy pelistä yhteensä yli 150 kappaletta.
Rautakotka on kaunis lintu
Päinvastoin kuin edellisosassa, pelaajalla ei ole varaa ostaa läheskään kaikkia koneita, vaan hänen on valittava mieleisensä koneet oman taistelutyylin mukaisesti. Lisäksi myös koneiden erikoisaseet pitää ostaa erikseen, mikä lisää valintojen määrää. Ostaako yleiskäyttökone, joka kykenee vähän kaikkeen, vai erikoistuneita laitteita, jotka erikoisaseineen loistavat yhdessä asiassa?
Sarjan edellisten osien tavoin myös The Belkan War on kaunis katsella. Grafiikka ja tekstuurit ovat yksityiskohtaisia, ja lentokoneet näyttävätkin erehdyttävän paljon aidoilta esikuviltaan. Harvoissa peleissä kiinnostaa katsella tehtävien uusintoja samalla tavalla kuin Ace Combateissa. Sääli vain, että niitä ei saa tallennettua muistikortille, jotta voisi jälkikäteen kehuskella suorituksillaan kavereille.
Myös äänimaailma loistaa edelleen. Ilmassa pelaajaa kuulee jatkuvasti omien ja vihollisten hektistä radioliikennettä, mikä herättää taistelut eloon hämmästyttävän tehokkaasti. Pelaaja tosiaan tuntee lentävänsä osana suuria ilma- ja maataisteluita. Taustalla soi eri tilanteiden mukaan elävä musiikki.
Kaiken kaikkiaan The Belkan War on taattua Ace Combat -laatua. Se näyttää ja kuulostaa komealta ja vie pelaajan keskelle eläväntuntuisia ilmataisteluita. Se ei kuitenkaan ole mikään edistysaskel sarjalle pienistä uudistuksista huolimatta, ja faneille se voi tarinallisesti olla lievä pettymys.
Koiratappeluita kaverin kanssa
The Belkan War sisältää sarjan fanien eniten kaipaaman lisäominaisuuden: moninpelin. Moninpeliä ei kuitenkaan voi harrastaa kuin yhdellä pelikoneella ja jaetulla ruudulla toisen pelaajan kanssa.
Tästä huolimatta kaksinpeli ihmisvastustajaa vastaan lennettäessä on erittäin hauskaa puuhaa. Perusilmataistojen ja lentokisojen lisäksi moninpelissä on myös mahdollisuus yhteispeliin erilaisten tehtävien muodossa.
Homma kyllä toimii, mutta silti jää miettimään, kuinka paljon hauskempaa moninpeli voisi olla verkossa, kun taivas olisi täynnä ihmisten ohjaamia koneita.
Lentäjä-ässät myös taskukokoon
Ace Combat -sarja lentää myös PSP:lle Ace Combat X: Skies of Deception -nimisenä. Kyseessä on kokonaan uusi peli, eikä pelkkä käännös PS2-versioista.
Pelissä pelaaja joutuu taas keskelle kahden kuvitteellisen maan välistä konfliktia, jota seurataan pelaajan lentokoneen ohjaamosta. Tehtävien luvataan muuttuvan dynaamisesti kesken lennon, ja niiden tapahtumat vaikuttavat seuraaviin tehtäviin. Lisäksi lentokoneita voi muokata erilaisilla lisäosilla.
Peli sisältää myös mahdollisuuden maksimissaan neljän pelaajan langattomaan lähiverkkomoninpeliin.
Ace Combat X: Skies of Deception julkaistaan PSP:lle lokakuussa.