Natsilonkeroiden Korkeajännitys
Achtung! Cthulhu -roolipelin yhdistelmä okkulttinatseja ja Cthulhu-hirviöitä villiinnytti jokunen vuosi sitten Kickstarter-joukkorahoituspalvelussa. Menestyksen vanavedessä on tehty sittemmin muun muassa figuuripelejä ja romaaneja. Entä jos hittiroolipeliin heitetään vielä pari lapiollista Jagged Alliancea ja XCOMia?
Sehän vetosi niin vahvasti, että myös Tacticsin joukkorahoitustavoite ylitettiin moninkertaisesti. Syntynyt peli on valtaosin maukas strategiapala, vaikka tekijät ovatkin olleet liikenteessä pienellä budjetilla. Tuotantoarvot asettuvat erinomaisen indiepelin tienoille, ja vähäiset pelimerkit on pistetty enimmäkseen sinne, missä ne ovat parhaimmillaan.
Pelin lähtökohta on makea yhdistelmä Lovecraft-myyttejä, toista maailmansotaa ja Kolmannen valtakunnan okkultismisalaliittohörhöilyä. Pahisnatsit ja cthulhunpalvojat risteytyvät yliluonnolliseksi supersotilasroduksi, joka kehittää ihmeaseita ulottuvuuksien tuonpuolisilla saloilla.
Vaikka Tactics nojaa roolipeliin, se ei juuri näy. Tarinankerronta on niin vähissä, ettei edes Cthulhunsa palvonut pääse kunnolla tunnelmaan, vielä vähemmän ensilovecraftilainen. Pelin tapahtumia tai vastustajia ei paljoa taustoiteta, eikä pelaajaa imaista Cthulhun myyttien saloihin. Mitä nuo purppuramöllykkä-Shoggothit muka ovat olevinaan, pahansisuisia Purple Tentacleja?
Silti Tactics myös koukuttaa, sillä vuoropohjainen sotiminen on erinomaista. Genren perusteokset on pelattu tarkkaan, ja sotilaiden komentaminen on vaivatonta. Käyttöliittymä antaa selvää tietoa hahmoista, vihollisista ja näkökentistä, kunhan ruudun merkinnät vain sisäistää. Minne kukin voi liikkua, paljonko sinne päästessä on toimintapisteitä, mitä vihollisia mistäkin näkee – kaikki havainnollistetaan oivasti.
Sotimisesta tekee ekstraveikeää kaksinkertainen toimintapistejärjestelmä, sillä perustoimintapojojen lisäksi hahmoilla on myös erikoiskykyjä käyttäviä momentum-pisteitä, jotka kasvavat taistelukentän uroteoilla ja onnistumisilla. Tämä kuulostaa sekavalta mutta toimii, samoin kuin hahmojen niin ikään monitasoiset kuntomittarit. Etenkin solttujen psykologisen puolen huomioinnista sopisi ottaa laajemminkin mallia sotapeleihin.
Pieni budjetti tulee kuitenkin taas vastaan. Dramaattinen yliluonnollisuus ja eeppinen tunnelma puuttuvat, ja karttojakin on niin vähän, että tehtäviä kierrätetään aktiivisesti samoissa maisemissa eri ilmansuunnista käsin. Tuntuu kuin tekijätiimissä ei olisi ollut lainkaan kunnon käsikirjoittajaa tai tehtäväsuunnittelijaa. Roolipelielementit ja hahmokehityskin ovat jääneet torsoiksi.
Silti Cthulhu-natseja vastaan sotii oikein mielellään. Noin puolen tunnin mittaiset sivutehtävät ja tunnin tarinasodat ovat ytimeltään ja pelattavuudeltaan niin vahvoja, että ne nostavat Tacticsin vahvasti plussan puolelle, etenkin kun huomioidaan edullinen hinta. Toivottavasti peli saa jatko-osan, jossa myyttejä ja tarinaa tuodaan kunnolla etualalle.