Advance Wars: Dark Conflict / Arvostelut / pelaaja.fi

Advance Wars: Dark Conflict

7.03.2008 // Kirjoittanut: Miika Huttunen
13

Advance Wars -pelit ovat viihdyttäneet taskukokoisen strategian ystäviä niin Game Boy Advancella kuin DS:lläkin. Sarja on tuttu kivenkovasta taktikoinnista, joka on kuorrutettu kirkkailla karkkiväreillä, sarjakuvamaisella grafiikalla ja muutenkin kepeällä meiningillä. Sota on sarjan peleissä saanut niin sanotusti Nintendo-käsittelyn.

Sarjan uusimmassa pelissä Dark Conflictissa (USA:ssa Days of Ruin) ei ole yritetty keksiä pyörää uudelleen. Pelirunko toimii yhtä hyvin kuin ennenkin, ja se on itse asiassa virtaviivaisempi kuin sarjan edellisessä pelissä Dual Strikessa. Eniten ovat muuttuneet asenne ja ulkoasu, jotka ovat nyt pelin nimen mukaisesti synkempiä kuin ennen.

Vanha kaarti väistyy uuden tieltä

Dark Conflict sijoittuu meteoriittisateen tuhoamaan Mad Max -tyyliseen maailmaan, jota riivaavat rosvojengit, nälkä ja yleinen epätoivo. Pelissä seurataan kuvitteellisen Laurentian valtion erään sotilasyksikön rippeitä, jotka urhean ja oikeudenmukaisen komentajan O’Brianin johdolla yrittävät pitää yllä jonkinlaista järjestystä. He suojelevat siviilejä ja yrittävät muutenkin toimia sivistyneesti. Pelaajan alter ego on nuori kadetti Ed, joka kravatteineen ja pystytukkineen näyttää perinteiseltä japanilaiselta pelisankarilta.

Yksinpelin tarina on aiempiin osiin verrattuna yllättävän vakava. Sodan järjettömyyttä, maailmanlopun jälkeistä moraalia ja sotilaiden velvollisuuksia puidaan synkästi lukuisissa välianimaatioissa. Kohtaukset voi ohittaa napin painalluksella, mutta niistä käy selväksi, että entinen kepeä Advance Wars -tunnelma on mennyttä.

Uusi asenne myös näkyy ja kuuluu. Pelin vallitsevat värit ovat ruskea ja harmaa, ja taustalla pauhaa raskas kitaranvingutus. Yksiköiden välisten yhteenottojen tyyliä on vakavoitettu. Niitä on myös hieman nopeutettu, minkä ansiosta niitä ei tarvitse aina ohittaa tai laittaa pois päältä. Uusi ulkoasu on hyvää vaihtelua, vaikka uudet valikot ja joukkojen tietoruudut ovat poikkeuksetta hieman vaikeaselkoisia.

Virtaviivaisempi

Ulkoasu, tarina ja asenne eivät tietenkään vaikuta ratkaisevasti itse pelaamiseen, ja pelin perusasiat ovat ennallaan. Luvassa on taas kymmeniä tunteja vuoropohjaista strategiaa, joka perustuu eri joukkoyksiköiden väliseen kivi, paperi ja sakset -leikkiä muistuttavaan tasapainoon. Yksikkö A voittaa yksikkö B:n, joka voittaa yksikkö C:n, joka voittaa yksikkö A:n. Pelissä on 26 erilaista maa-, ilma- ja meriyksikköä, joten taistelut ovat parhaimmillaan todellista pulmanratkontaa etenkin tehtävissä, joissa ei voi rakentaa uusia joukkoja. Joukkojen käyttäminen oikeissa rooleissa on elintärkeää.

Dual Strike oli joidenkin pelaajien mielestä hieman liian monimutkainen, ja he varmasti ilahtuvat siitä, että sota on sujuvampaa. Poissa ovat edellisen osan hieman turhat kahden rintaman taistelut, komentajien Co-Up-voimat ja omituisuudet, kuten neotankit ja raidetykit.

Komentajien erikoiskyvyillä on Dark Conflictissa vähemmän merkitystä kuin sarjan aiemmissa peleissä. Kyvyt ovat tehottomampia kuin ennen, ja niitä voi käyttää harvemmin. Toisaalta komentajat voi nyt laittaa jonkin yksikön ohjaksiin, jolloin ne parantavat sen ominaisuuksia ja antavat bonuksia myös muille tietyn säteen sisällä oleville joukoille.

Komentajien erikoiskykyjen merkityksen vähentäminen tekee joukkojen älykkäästä käyttämisestä entistä tärkeämpää. Myös joukkojen kokemustasot kannustavat harkittuun pelaamiseen. Yksiköt voivat taisteluiden aikana korottaa kokemustasoaan, mikä parantaa niiden ominaisuuksia hieman.

Hyvin suunniteltu

Uusia yksiköitä ovat lentokoneita rakentavat lentotukialukset, ohjusveneet ja nopeasti liikkuvat moottoripyörät, jotka pystyvät valtaamaan kaupunkeja. Mukana on myös panssarintorjuntayksikkö, joka voi poikkeuksellisesti ampua takaisin täydellä teholla, jos sen kimppuun hyökätään. Uusi huoltoajoneuvo voi rakentaa väliaikaisia lentokenttiä ja satamia. Joitakin vanhoja yksiköitä on myös poistettu. Uusi joukkovalikoima tuntuu tasapainoisemmalta ja kattavammalta.

Pelikartat on suunniteltu hyvin, eivätkä ne suosi tankkeja yhtä paljon kuin ennen. Pelaajat eivät enää avaa haasteellisia bonustehtäviä, vaan niitä aukeaa tasaiseen tahtiin, kun yksinpelikampanja etenee. Ostettavien bonusten puuttuminen voi harmittaa joitakin pelaajia, mutta ainakin minulle uusi malli sopii paremmin. Omien karttojen tekeminen onnistuu toki edelleen.

Tärkeä uudistus on myös kunnollinen verkkopeli. Nyt taitojaan voi testata neljän pelaajan voimin lähiverkossa ja kahden pelaajan kesken internetin välityksellä. Pelaajat voivat jopa puhua toisilleen DS:n mikrofonin avulla. Erilaisia karttoja on melkein parisataa, ja taisteluiden sääntöjä voi muokata mieleisekseen. Omia karttoja voi myös jakaa verkon välityksellä.

Dark Conflict on hyvä veto sarjan luoneelta Intelligent Systemsiltä. Uusi asetelma ja pienet muutokset raikastavat sarjaa juuri sen verran, että se erottuu edukseen edeltäjistään. Itse en ehkä olisi jaksanut pelata kolmatta perinteistä ja monimutkaista Advance Wars -peliä. Dark Conflictista jaksan taas innostua. Siirtyyköhän sarja seuraavaksi avaruuteen tai kenties veden alle?

8/10

Kommentit

Käyttäjän Riepu kuva
Riepu

Hauskaa kevyt strategiaa, mutta voi käydä tylsä

Käyttäjän Gold kuva
Gold

Rentoa strategiaa

Käyttäjän gildean kuva
gildean

Miltein parasta DS:llä.

Käyttäjän tetsuo kuva
tetsuo

Hotseat moninpeli kruunaa.

Käyttäjän Lord Tumi kuva
Lord Tumi

hyvä, muttei parempi kuin dual strike. tarina +++

Käyttäjän Muksu kuva
Muksu

Hauskat tankit

Käyttäjän LavosVsBahamut kuva
LavosVsBahamut

Kiinnostava strategiapeli.

Käyttäjän Pyramidhead kuva
Pyramidhead
Käyttäjän BlindNinja kuva
BlindNinja
Käyttäjän KcK__ kuva
KcK__

Miellyttävää taktikoinita ilman suurempia ongel

Nostoja