Age of Empires: The Age of Kings

Kun ensimmäisen kerran kuulin, että pc-strategiapeli Age of Empires II: The Age of Kings ilmestyy DS:lle, naurahdin ääneen. Toki Nintendon uusi käsipelikone kykenisi varmasti pyörittämään tosiaikaista strategiapeliä, ja ohjauskin sujuisi varmasti melko näppärästi ilman hiirtä kosketusruudun ja -kynän avulla. Silti olin hyvin skeptinen asian suhteen, ja niinpä yllätyin positiivisesti, kun viimein sain pelin käsiini. Eihän tämä olekaan tosiaikaista, vaan vuoropohjaista strategiaa!

DS:n Age of Empires on siis pc:ltä DS:lle siirtyessään muuttanut muotoaan paremmin käsikoneelle soveltuvaksi. Se on suunniteltu kokonaan uudestaan ja muistuttaa pelattavuudeltaan enemmänkin Advance Wars -sarjaa kuin pc:n esikuviaan. Silti alkuperäispelin historiallinen ote on vahvasti läsnä.

Pelissä luotsataan yhtä viidestä kansakunnasta pimeän keskiajan alusta aina renessanssin alkuun asti. Pelaaminen tapahtuu kansakohtaisesti omien kampanjoiden kautta. Pelattavia kansoja ovat frankit, japanilaiset, mongolit, saraseenit ja britit. Kampanjoiden keskipisteenä toimii kansan sankari ja hallitsija, kuten Jeanne d’Arc, Richard Leijonamieli tai Saladin, joiden historiallisia edesottamuksia kampanjoissa seurataan. Sankarit ovat kentällä omia yksiköitään, joilla on myös erilaisia erikoiskykyjä.

Resursseja ja rakentamista

Pelaaminen tapahtuu vuoropohjaisesti ja koostuu oman tukikohdan rakentelusta, tarvittavien resurssien keräämisestä, joukkojen valmistamisesta, teknologian kehittämisestä ja tietenkin taistelemisesta. Tekemistä riittää, mutta onneksi tukikohdan, resurssien ja teknologisen kehityksen kanssa ei joudu näpertelemään liikaa, vaan painopiste on joukkojen liikuttelussa ja sotimisessa.

Tukikohta, tai kylän keskusta, toimii keskipisteenä, jonka ympärille voi rakentaa erilaisia lisärakennuksia, kuten pajoja, torneja, kasarmeja tai kirkkoja. Pääsääntöisesti rakennukset mahdollistavat erilaisten joukkojen rakentelun, mutta toimivat myös vaatimuksina teknologisessa kehityksessä.

Kaikki rakentelu ja kehitys vaatii kultaa sekä viljaa, joita saa kerättyä pelikartoilta rakentamalla niiden kohdalle myllyn, pellon tai kaivoksen. Resurssiylivoima siivittää sotakoneiston kiihtymistä, mutta kauempana olevia kaivoksia tai myllyjä kannattaa myös suojata vihollisten hyökkäyksiltä.

Teknologiaa voi kehittää neljässä eri vaiheessa, jotka kuvaavat siirtymistä keski-ajan alusta renessanssiin. Aikakauden vaihdos tuo pelaajan käyttöön uudenlaista teknologiaa kehitettäväksi sekä uusia ja parempia sotayksiköitä rakennettavaksi. Teknologian kautta saa myös monenlaisia bonuksia joukkoyksiköiden ominaisuuksiin ja tehokkuuteen.

Valtakunnan hallintaa helpottaa se, että kaikki rakentaminen ja jokainen uuden teknologian kehitys kestää tasan yhden kierroksen. Näin pelaaja ei huku eri asioiden valvomiseen, vaan voi joka vuoro keskittyä uusiin suunnitelmiin. Pitkällä tähtäimellä voiton ratkaisevat oikeat päätökset teknologian kehittämisessä.

Monipuolista sodankäyntiä

Itse sotimisessa on myös onnistuttu säilyttämään tietokoneversion monipuolisuus. Voitto ei putoa vain muutamaa joukkoyksikköä käyttämällä, sillä lähes jokaisella yksiköllä on jokin erikoiskyky tai etu toisentyyppistä yksikköä vastaan. Peruskuviossa miekkamiehet päihittävät keihäsmiehet, jotka taas voittavat ratsuväen, joka puolestaan jyrää miekkamiehet. Lisäksi pitää olla sotakoneita vihollisen linnoja ja rakennuksia vastaan sekä tietenkin pitkänmatkanyksiköitä, kuten jousiampujia ja varsijousia.

Avain voittoon löytyykin tarpeeksi monipuolisen armeijan rakentamisesta ja joukkojen oikein käyttämisestä.

Kansojen perusyksiköiden lisäksi pelaaja voi palkata käyttöönsä erilaisia palkkasotilasyksiköitä, joita edustavat muiden kuin pelattavien kansojen joukot, kuten esimerkiksi viikinkisoturit, persialaiset sotanorsut ja kiinalaiset varsijousimiehet.

Vasta isommilla kartoilla pelaaminen on välillä puuduttavaa joukkojen määrän ja kartan koon vuoksi. Lisäksi isoilla kartoilla tekoälyn miettimisaika vuorojen välillä venyy ajoittain vähän liian pitkäksi.

Kelpaisi kuninkaallekin

Teknisesti peli toimii kiitettävästi. Pelaaminen sujuu helposti kosketuskynän avulla. Yläruutu näyttää maaston, rakennusten ja yksiköiden tiedot, alempi kosketusruutu puolestaan pelikartan, jossa joukkoja liikutellaan.

Kamera on liimattu tiukasti kiinni ylänurkkaan, eikä sitä voi liikuttaa. Pääsääntöisesti tästä ei ole haittaa, mutta kovimmissa taistoissa yksiköt voivat jäädä toisten taakse niin tiiviisti, että kynällä ohjaaminen on hankalaa. Tällöin on syytä turvautua nappeihin.

Ulkoisesti peliä kelpaa katsella. Grafiikka on värikästä, ja taistelut kuvataan hienosti erillisellä ruudulla animoitujen yksiköiden ottaessa mittaa toisistaan. Taistelukohtaukset alkaa tosin ohittaa napinpainalluksella, kun niitä on nähnyt tarpeeksi.

Yksinpelikampanjoista irtoaa hupia noin pariksikymmeneksi tunniksi. Niiden lisäksi voi pelata erillisiä taisteluita sekä yksin- että moninpelinä. Vuoropohjaisuuden ansiosta moninpeli onnistuu näppärästi yhdelläkin pelikoneella sen kiertäessä pelaajalta toiselle vuorojen mukaan. Moninpeli onnistuu myös langattomasti maksimissaan kolmen muun ihmispelaajan kanssa.

Kokonaisuutena Age of Empires: The Age of Kings DS:llä on erittäin laadukas strategiapeli. Se hyödyntää oivallisesti sekä esikuvaansa että alustan ominaisuuksia ja onnistuu kääntämään taskukoon rajoitteet pelkäksi plussaksi. Historiallinen tausta sekä strategian moniulotteisuus kelpaavat varmasti kaikille niille, jotka pitävät Advance Wars -sarjaa hieman liian taistelukeskeisenä.