Perinteinen pc-pelaaminen elää ja voi niin hyvin, että on kai turha enää kummastella jo kadonneeksi luultujen sarjojen paluuta. Age of Wonders ja erityisesti jatko-osa Shadow Magic yhdistivät kunniakkaasti Heroes of Might & Magicin ja Master of Magicin kaltaisia klassikoita. Nyt pelisarja palaa 11 vuoden tauolta Minecraft-pohatta Notchin hiljaisella avustuksella.
Säilykkeen tavoin ”tuoreena” säilynyt pelimalli ei kuulosta vallankumoukselliselta, eikä kolmas ihmeiden aika uutuuksia tarjoilekaan. Pelaaja ottaa johtaakseen yhden fantasiarodun, kuten kliseiset haltiat tai kuumaveriset lohikäärmeiset, ja luo tietynlaiseen sotatyyliin keskittyvän monarkin. Velhot ovat aina velhoja, mutta erityisesti ”myyttismaagisesta” opinahjosta valmistuneet dreadnoughtit monipuolistavat satumaiden sotakalustoa: vihollisia voi kurmottaa vaikkapa liekinheittimellä varustetulla höyrytankilla tai musketöörien yhteislaukauksella.
Strategisen tason pelistä ei voi kovin kiinnostavia kertoa. Kokemus on riisuttu, jopa karu, vaikka grafiikka on yksityiskohtaisen kaunista. Diplomatiaa ei harrasteta, vaan tavoitteena on aina vetää kaikkia turpaan keräten kaupunkeja ja kartuttaen joukkojen kokemusta. Järkyttävän suosituista Might & Magic -strategioista nyysityssä mallissa ei ole mitään vikaa, mutta ei se erotu vastaavien pelien massasta millään tavalla. Tekoäly sentään toimii kierosti ja lähettää kovia joukkoja kauas pelaajan takalinjaan iskien härskisti heikosti puolustettuihin kaupunkeihin.
Juuri taistelu onkin Age of Wonders III:n parasta antia, ja tässä suhteessa se tuntuu jopa ainutlaatuiselta. Joukkoja mahtuu kentälle uskomaton määrä, vaikka monien armeijoiden ahtaminen samaan taistoon vaatiikin turhan paljon työtä. Kaikki yksiköt liikkuvat hurjaa tahtia ja lyövät lujaa, ja tantereet on täytetty näkö- ja liikkumisesteillä. Jos pelaaja ei ole tarkkana, vihollinen rynnistää läpi linjojen ja kaataa yhdessä vuorossa puoli armeijaa. Joukoilla on hurja määrä erilaisia kykyjä ja erikoisvoimia, joten mättö on sekä älykästä että strategiaksi raa’an toiminnallista. Isojen erikoisyksiköiden tappoteho välittyy jopa animaatioista. Urheiden perussotilaiden taisto jääjätin kanssa johtaa vääjäämättä joukkojen vaikuttaviin ilmalentoihin. Toivottavasti tekijät puuttuvat tekoälyn älyttömään toimintaan piiritystilanteissa: muurien takana suojassa kököttävät joukot ryntäävät ensi tilassa ulos porteista ja nuolisateeseen.
Age of Wondersin tappava taistelu tekee pelin tylsähköistä tarinakampanjoista kuitenkin vielä epämiellyttävämpiä kokemuksia. Pelaajan täytyisi pitää hengissä tarinalle elintärkeitä heppuja, joita tekoäly tuntuu jahtaavan taistelukentällä hinnalla millä hyvänsä. Niinpä on parasta unohtaa viralliset löpinät ja keskittyä satunnaisesti luotuihin valtakuntiin ja itse tehtyihin sotalordeihin. Ne viihdyttävät varmasti siihen asti, kun vääjäämättä saapuvat lisälatauspaketit monipuolistavat peliä. Ihmeiden aika on tuskin ohi ihan heti.
7/10
Janne Pyykkönen