Nintendon leppoisa kyläsimulaatio saavutti DS-käsikonsolin Wild Worldilla siinä määrin vankan suosion, että jatkumo oli vain ajan kysymys. Pieniä eläimiä, omenoita, perhosia, rikkaruohoja ja muita luontokappaleita voi nyt osoitella Wiimotella.
Let’s go to the Cityn leppoisa rytmi on tervetullut tuulahdus keskellä pelimarkkinoita, joissa elokuvamaiset spektaakkelit vaativat pelaajilta jakamatonta huomiota jokaisessa käänteessään. Jos samaan aikaan häärii eläinasukkien parissa pyöritellen lumipalloja ja toisaalta pelastaa universumia Gears of War 2:ssa, kuten tämä arvostelija, ei voi välttää pohtimasta, että tässä on kaksi peliä, jotka eivät voisi olla kauempana toisistaan. Animal Crossing on valikoivaan makuun – tai sitten makuun, joka ei ole maistellut videopelejä vuosikausiin.
Jatkuvuuden houkutus
Animal Crossingin perusviehätys perustuu toisaalta rutiiniin, toisaalta uteliaisuuteen. Peli avaa pelaajan temmellyskentäksi kylän, joka noudattaa konsolin kellon ja kalenterin tahdissa vuorokauden ja vuodenaikojen rytmiä. Askareet, kuten hedelmien tai hyönteisten kerääminen, kalastaminen, kirjeiden lähettely, asioiden juokseminen kanssa-asukeille sekä aarteiden etsiminen ovat yhä pelaamisen keskiössä. Niiden lisäksi nyt voi hypätä bussiin, joka vie kaupunkiin keskelle kulutusjuhlia. Kaupunki on pohjimmiltaan keino siirtää edellisten versioiden vierailevat kaupustelijat yhteen paikkaan, jossa heidän palvelujaan voi käyttää päivästä riippumatta.
Let’s go to the Cityn pelaaminen etenee pienin askelin, tovi tai kaksi päivässä. Jatkuvuutta prosessiin tuovat kauppaan ilmestyvät uudet tavarat, kilpailut, vuodenaikojen mukaiset kalenteritapahtumat sekä erilaiset yllätykset matkan varrella. Oman mammonan kerääminen sekä asteittain isomman lukaalin sisustaminen ovat konkreettisia virstanpylväitä, jotka motivoivat kylään uppoutuvaa kummasti. Asukkien kanssa seurustelu aiheuttaa laadullisempaa sitoutumista kylän hyvinvointiin päivä päivältä. Yhdessä nämä piirteet koukuttavat salakavalasti.
Hahmosuunnittelu on yhä valttia
Neljä pelaajaa voi luoda hahmon samaan kylään ja puuhastella siellä vuorotellen. Lisäksi kavereiden kylissä voi vierailla, joko verkon tai DS:n välityksellä. Lisäksi kutakin kylää asuttaa kymmenkunta pientä eläintä. Nämä pikku persoonat antavat pelille sen varsinaisen luonteen. Animal Crossingin dialogi on ollut aina ainutlaatuista, ja se on yhä tikissä. Kun juttelee eläinhahmojen kanssa, ei voi ikinä arvata, mitä herttaisen hölmöä heillä on sanottavanaan. Pikkueläimet heräävät aidosti eloon pienien eleiden kautta: niistä voi löytää yhtä hyvin turhamaisuutta, hyväntahtoisuutta, kärttyisyyttä kuin juonikkuuttakin. Tässä ei tarvita sen kummempaa spektaakkelia tai silmänkarkkia: hyvä läppä riittää – ja sitä riittää.
Kylän palveluammateissa ovat vanhat hahmot paikallaan. Pesukarhu Tom Nook toimii kyläkaupassa vanhaan malliin ja merikapteenista bussikuskiksi urautunut Kapp’n laukoo elämänviisauksia kuin taksikuski ikään. Uusista hahmoista viilein on kaupungissa kenkiä kiillottava mäyrä Kicks.
Omaa hahmoa voi muunnella jonkun verran aiempaa tuntuvammin, kiitos kaupungista löytyvän parturikampaamon. Yksi mahdollisuus on stailata itsensä Mii-hahmon kuosiin.
Muutos on mahdollinen
Vaikka mikään ei ole Let’s go to the Cityssä varsinaisesti vialla, sarjaa aiemmin kolunneet pelaajat jäävät kaipaamaan tuntuvampia uudistuksia. Pelkkä kaupunkireissailu vanhan chillailun päälle liimattuna ei tunnu paljolta. Koska pelin pelaaminen on luonteeltaan rutiininomaista eli joukko toistuvia päivittäisiä askareita vuorokauden rytmissä, on vaikea keksiä syytä, miksi nähdä vaivaa pitkälti samojen asioiden eteen vielä kerran. Vanhat meriitit eivät kannattele tarpeeksi, kun ajasta kilpailee koko liuta muita hyviä pelejä.
Kosmeettisten päivitysten alla Animal Crossingin kultainen sydän on kuitenkin ennallaan. Sen toivoisi sykkivän uusille yleisöille nyt, kun maailmalla myydään Wiitä vauhdilla, josta pesukarhutkin olisivat kateellisia. Niille, jotka eivät ole kylän meininkiä ennen aistineet, tuntuvat juhlapyhät ja isommat asuintalot sekä muut saavutukset varmasti yhtä palkitsevilta kuin edellisissä versioissa. Wiin joululahjapaketista käärineille Let’s go to the City voi avata uudenlaisten pelifiilisten ja tottumusten maailman, jossa virtuaalieläimet muuttuvat kiintymyksen kohteiksi ja seiskat täysiksi kympeiksi.
Kello tikittää Nintendon verkkostrategialle
Siinä missä maailma olisi valmis verkottuneeseen World of Animal Crossingiin, Nintendo kömpelöine ystäväkoodeineen ei ole. Tiettyyn rajaan asti tässä turvallisuudessa on Animal Crossingin voima, mutta verkkopelaamisen puolella Nintendon kilpailijat sekä netti ylipäätään ovat korottaneet rimaa useaan kertaan sitten DS-version. Kaupunkireissu on osoitus siitä, että Nintendo ei ole kovin herkkä ottamaan opikseen muiden konsolien saati verkkopalvelujen tavoista hyödyntää nettiä ja sen yhteisöllisiä ominaisuuksia, tai toteutukset jäävät hiomattomiksi. Mahdollisuus pelata kaverin kanssa Wiispeak-mikrofoniin rupatellen on askel oikeaan suuntaan.