Animal Crossing: Wild World

Animal Crossing saattaa näyttää lapselliselta mutta arvoiltaan se on aikuisempi kuin yhdeksän kymmenestä videopelistä.

14.9.2011 21:26

Kirjoittaessani arvion Animal Crossingin alkuperäisestä versiosta GameCubelle summasin, että tässä on sydämellinen peli, johon kiintyy. Nyt kun sama peli kulkee mukana taskussa, kiintyä voi entistäkin vaivattomammin. Wild Worldissa on perusmekaniikka pätevästi tallella. Mukana on myös tarpeeksi uutta, jotta aiemmin pelanneille löytyy motiivia aloittaa alusta.

Pidetään huolta

Animal Crossingissa on pohjimmiltaan kyse huolenpidosta. Pelaaja luo hahmon, joka muuttaa idylliseen kylään. Siellä hän sisustaa ja laajentaa taloaan maksaen sen asuntolainaa viljelemällä ja kalastamalla. Muut askareet ovat omasta mausta kiinni: voi vaikkapa keskittyä hoitamaan puutarhaa tai auttamaan kylän museota sen erinäisten kokoelmien kartuttamisessa. Uusia eläinhahmoja ja esineitä löytyy runsaasti. Nookster-pesukarhun kyläkauppaan ilmestyy ennen pitkää parturi, jonka avulla oman hahmon ulkonäköön voi panostaa vaatteiden lisäksi.

Peli noudattaa tosielämän vuorokausien ja vuodenaikojen sykliä, mikä tukee pelaamista pienissä annoksissa. Mukana kulkeva kylä helpottaa säännöllisen pelirytmin löytämistä entisestään. Kosketuskynä soveltuu askareiden nysväämisen ohjaimeksi hyvin, mutta varsinaisia neronleimauksia sen varaan ei ole kehitetty.

Kutistamisen syyt ja seuraukset

Suurin menetys ovat juhlapyhät, joita ei ole saatu rutistettua DS:n kapasiteettiin. Ne on korvattu satunnaisemmilla tapahtumilla, joita riittää ihan mukavasti. Jos samaa peliä pelaa useampi pelaaja, heistä tulee tällä kertaa kämppäkavereita, jotka maksavat lainoja yhdessä. Kylä on jonkin verran esikuvaansa simppelimpi. Kaiken kaikkiaan karsimiset ovat useimmissa tapauksissa parannuksia, joissa mekaanisia rutiineja on virtaviivaistettu ja siten pelattavuutta jouhevoitettu. Vaikuttaa myös siltä, että pelissä etenee nopeammin kuin Cubella, mikä sopii käsikonsolin luonteeseen.

Asukkaat tekevät kylän

Kylässä asustelun suola ovat sen muut asukit: eläimiä riittää sarkastisista susista hellyttäviin nallekarhuihin. Eläimien kanssa voi jutustella, niille voi tehdä palveluksia ja uutena asiana niitä voi muun muassa kutsua kylään. Wild Worldissa on onneksi tallella dialogia pelihistorian oivaltavimmasta päästä. Se todella herättää pikseliotukset henkiin.

Sydämellisimpiin kiintyy niin, että vanhan ystävän ilmoittaessa muuttavansa pois tulee helposti surku puseroon. Tässä on AC:n erinomaisuuden ydin. Asukkien ollessa sopivan arvaamattomia jokainen pelikerta sisältää perusrutiinien ohella useimmiten jotain uutta ja yllättävääkin. Dialogeihin ja arkirutiineihin on myös kätketty opetuksellinen funktio, mutta varsin hienovaraisesti: vinkit luonnonsuojelusta, säästämisestä tai tähtitieteestä ottaa kuuleviin korviinsa aikuisempikin pelaaja ihan mielellään.

Jos kaipaat peliä, josta saat lämminhenkisiä fiiliksiä ja joka perustuu jatkuvaan maailmaan, mutta aikasi tai kiinnostuksesi ei riitä verkkomättöihin tai fantasiaropeihin, peli tarjoaa kevyen vaan sitäkin hauskemman vaihtoehdon. Animal Crossing saattaa näyttää lapselliselta, mutta arvoiltaan ja sisällöltään se on aikuisempi kuin yhdeksän kymmenestä videopelistä.

Verkon välityksellä kyläilemään

Merkittävä uudistus liittyy DS:n langattomaan WiFi-verkkoyhteyteen. Sen välityksellä muut pelaajat voivat tulla kylään vierailulle. Kaverien kanssa voi vaihtaa esineitä, chattailla, lähettää pullopostia tai järjestää vaikkapa kalastuskilpailun. Yhdysvaltalaisia nettifoorumeita lukiessa paljastuu, että sikäläiset pelaavat peliä yhdessä kuin verkkoroolipeliä ikään.

9/10
Lisää luettavaa