Jo kolmatta kertaa suunnataan keula kohti Karibianmeren oloista saaristoa. Tälläkään kertaa ei kolahda kokka kiveen, vaikka vastassa on piraattien lisäksi kiinalaisia.
Anno 1701:ssä on jälleen kerran kyse leppoisasta kaupunginrakentelusta, tällä kertaa aurinkoisessa saaristossa. Saarten tarkoitus ei ole niinkään rajoittaa rakennusalaa, vaan pakottaa pelaaja hajauttamaan tuotantoaan eri saarille. Joillain saarilla voi kasvattaa humalaa ja auringonkukkia, toisaalla taas menestyvät tupakka ja kaakao. Onneksi työpajat eivät tarvitse työmiehiä, vaan kaupungin asukkaat kelpaavat vain maksamaan veroja ja esittämään kohtuuttomia vaatimuksia. Moderniin tapaan resurssiketjut ovat lyhyitä, eikä teitäkään tarvita kuin lopputuotteen tuomiseksi varastoon. Kaiken keskuksena on satama, jonka rakentamalla myös valloitetaan uusia saaria. Näiden satamien välille voi määrittää automaattisia kauppareittejä, mikä onkin välttämätöntä valtakunnan kasvaessa.
Onko täällä muitakin?
Saaristo ei kuitenkaan ole ihan tyhjä. Pelaajalla on korkeintaan kolme kilpakumppania, jotka niin ikään pyrkivät saariston valtiaiksi. Tämä johtaa pienimuotoiseen kilpajuoksuun parhaista saarista, mikä tuo peliin piristävän lisän. Omilla saarillaan kykkivät myös ”alkuperäiskansat”, eli neljä pikkuvaltiota, jotka eivät koskaan laajene mihinkään. Ne kuitenkin tuottavat kalliita erityisresursseja, kuten hevosia. Merillä seilaa myös vapaakauppias, joka ostaa ja myy mitä tahansa. Tämä mies on melko korvaamaton lisä, koska muutoin tiettyjen resurssien puute saattaisi hyydyttää kasvun alkuunsa. Ajoittain vapaakauppias antaa myös tehtäviä, kuten aarteenetsintää tai ilkiöiden upottamista. Kaikkea tätä katsoo omasta ylhäisyydestään kuningatar. Kunhan Hänen Majesteettinsa pysyy tyytyväisenä, voi kruunulta käydä kinuamassa lisärahoitusta tai sotajoukkoja. Toisaalta antirojalistit voivat hautoa itsenäiseksi julistautumista.
Tätä on mietitty
Related Designs on onnistunut hiomaan pelikonseptiaan mallikkaasti. Perusrakentelu on helppoa, mitä nyt teiden asettelu ja useiden rakennusten rakentaminen kerrallaan on turhan hankalaa. Resurssimalli ei asetu poikkiteloin, vaan vaikeutta aiheuttaa pikemminkin riittävän rahoituksen varmistaminen kasvun eri vaiheissa. Pelaamista piristävät kilpailijat ja pikkutapahtumat, kuten merkkihenkilöiden vierailut. Myös diplomatia on laveampaa kuin tavanomainen ”kauppaa tai sotaa” -malli. Kilpailijoiden kiusaksi voi lähettää vaikka taskuvarkaita tai kansankiihottajia. Omaa väriään pelaamiseen tuovat luonnonmullistukset ja muut katastrofit. Rutto on vielä pientä siihen verrattuna, että pelaajan pääsaari alkaa yllättäen hajota neljään osaan. Pelissä on pienimuotoinen tekniikkapuu, jossa on myös vaihtoehtoisia tekniikoita, joten kaikkea ei saa keksittyä kerralla.
Ääliö älä lyö
Tietenkin pelaaja voi myös rakentaa armeijan ja sotalaivaston lähteäkseen valtaamaan maita väkisin. Tässä suhteessa Anno on kuitenkin samoilla linjoilla muiden kaupunginrakentelupelien kanssa: sodankäynti on turhauttavaa lätkimistä, jossa isoin lauma voittaa. Onneksi pelaajan ei todellakaan tarvitse sotia – korkeintaan joutuu vähän ammuskelemaan lähelle rynniviä merirosvoja. Tuotannon hajauttamisen tarve luo kuitenkin mainioita tilaisuuksia taloudelliseen sodankäyntiin, joten Annossa kunnon sodankäyntiä jää kaipaamaan hieman enemmän kuin muissa peleissä.
Twister
Graafisesti Anno 1701 on söpöllä tavalla hyvännäköinen. Vesi lainehtii kivasti ja saaret näyttävät mukavan erilaisilta. Tulivuoret ovat hieman valjun näköisiä, mutta tornadot ovat hienoja. Pienet yksityiskohdat, kuten kaupungissa esiintyvä soittokunta, houkuttelevat vain katselemaan kaiken näpräämisen lomassa. Ihmishahmot noudattelevat virnuileva debiili -designiä, joka on kumman yleinen peleissä nykyään. Ääninäyttely on puolestaan kohdallaan – pieni hymy hiipi huuleen matkasaarnaajan huudellessa ihmisille kehotuksia hellittää kukkaronnyörejään.
Valitse vapaasti
Pelissä on kymmenen yksittäistä skenaariota, jotka ovat lähinnä kertapelattavia kikkailuesityksiä. Juonellinen kampanja kuitenkin puuttuu. Suunnittelijat ovatkin vieneet peliään enemmän Civilizationin suuntaan pelitilalla, jonka parametrit pelaaja saa päättää itse. Valittavissa ovat kilpailijat vaikeustason mukaan raakattuina, katastrofien esiintyminen, alkuperäiskansat sekä voittoehdot. Tällainen valinnanvara lupaa Annolle pitkää ikää, mutta ei kuitenkaan loputonta. Toisaalta harmittoman näpertelyn pariin palaa mielellään uudelleen.
Epäreilu vertaus
Anno 1701:tä ei tietenkään pitäisi verrata suoraan viime vuoden Rooma-pelien kolmikkoon, mutta ei anneta sen estää. Annon 1701:n selkeä vahvuuksia ovat muut kansat sekä saaristo, joka pakottaa rakentamaan joka kerta eri tavalla. Aina välillä Annoa pelatessa kaipasi muiden pelien kampanjarakennetta, joka asettaisi selkeitä tavoitteita, mutta pitemmän päälle se ei haitannut. Graafisesti ja pelattavuudessa Anno pärjää hyvin Rooma-peleille. Taisteluosuudet on kaikissa toteutettu yhtä puolihuolimattomasti. Samaten rakentelun vaikeus on samaa tasoa, vaikka Annossa tuotantoa on levitettävä eri saarille. Pysymällä lestissään Related Designs on tällä kerralla pessyt Firaxiksen kaltaiset huippukehittäjät.
Alkuperäinen pistemäärä: 85/100