Apache Air Assault / Arvostelut / pelaaja.fi

Apache Air Assault

7.01.2011 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
4

”Simut? Niin tylsiä”, pohtii Jorma-Veikko ajellessaan Gran Turismo 5 -autosimulaattorillaan. Mitään järkeähän tässä ei ole, mutta moiseen konsolipelaajan kuvaan uskovat julkaisijat päätellen siitä, kuinka monta simua konsoleilla on nähty viime vuosina. Tai ikinä. Toisella puolella rajalinjaa ovat vanhat pc-lentäjät, jotka sylkevät lentotikkua ja näppäimistöä vailla olevien konsolien päälle. Onneksi on kolmas vaihtoehto, Venäjän Gaijin Entertainment -studio, joka tuo konsolikansallekin Apache Air Assaultin, aidon vaikkakin viihteellisen kopterisimun.

Taisteluhelikopteri Apache onkin oiva aihe pelille. Sen hallitseminen ei ole helppoa, mutta osaavan pilotin käsissä se kykenee suihkimaan aivan maanpinnan yläpuolella. Maajoukoille se on painajaisnäky, joka ilmestyy hetkeksi kukkulan takaa sylkemään raketteja, Hellfire-ohjuksia ja Vulcan-tykin kuulia. On jo aikakin nähdä uusi peli aiheesta, sillä Microprosen legendaarisen Gunship-pelin ilmestymisestä on jo melkein neljännesvuosisata.

Vapautta jakamassa

Simuksi pelissä on hämmästyttävän toiminnallinen juoni, joka tosin peittyy osin radiopuheen suhinoihin. Pelaaja ohjaa vuorotellen kolmea eri kopterimiehistöä heikosti naamioiduissa Somaliassa, Afganistanissa sekä tyypillisessä Etelä-Amerikan roistovaltiossa. Aluksi erillisiltä vaikuttavia tarinoita yhdistää se, että vapaan maailman vihaajien arsenaali paljastuu joka paikassa kummallisen tehokkaaksi.

Gaijinin lähestymistapa aiheeseen on oivan ystävällinen alkuminuuteista lähtien. Kukaan ei nauti jatkuvista pakkolaskuista, joten pelaamisen voi aloittaa yksinkertaistetulla Training-tasolla, jossa Apachen lentomalli on vähemmän vauhdin ja väännön armoilla. Kopteri pysyy silloin taatusti ilmassa, jos ei tee vallan törkeitä virheitä. Aidolta tuntuvan Realism-tason voi ottaa käyttöön vasta, kun itsevarmuutta on tarpeeksi. Sillä ensimmäinen yritys päättyy melko varmasti vuoren kylkeen, vaikka konsoliohjaimen kaksi tattia ohjaavat kopteria yllättävän luonnollisesti. Lentomalli on kopteripelin sydän, ja sen suhteen ei ainakaan minulla ole nipottamista, mutta enpä ole toisaalta koskaan ohjannut oikeaa taisteluhelikopteriakaan.

Rakettibaletti

Viihteen alttarille on uhrattu ammusvarastot, sillä kopterin raketti-, soihtu- ja ohjusvarastot täyttyvät maagisesti parin minuutin kuluessa, jos käytössä ei ole kampanjan läpipeluusta avautuva Veteran-vaikeustaso. Loppumattomat ammukset eivät tee hommasta liian helppoa, sillä yhdellä lastilla ei saa pahempien tehtävien vihollisista poistettua kuin murto-osan, ja erityisesti Hellfire-ohjusten latausmittaria tuijottaa yleensä hiki otsalla. Pelaajan muutamat lisäelämätkin ovat simussa pyhäinhäväistyksiä, mutta niille tulee kyllä käyttöä. Ajoneuvojen kurmottaminen ja solttujen metsästäminen Vulcanilla ja lämpökameralla ovat lopulta tyydyttävää puuhaa, joka vetoaa simufanin lisäksi varmasti myös toimintapelaajaan.

Peliin on ahdettu melko paljon ilmataistelua, mikä voi kuulostaa hauskalta, mutta koiratappelut eivät ole ilmojen tehosekoittimien vahvinta aluetta. Omat Stinger-ohjukset erehtyvät usein soihtuihin. Tässä ei auta yksinpelin aseupseerin hidasälyisyys, sillä etupenkillä istuva tekoälykaveri metsästää tykillään usein väärää kohdetta tai unohtuu haaveilemaan syntyjä syviä. Niinpä ilkiöiden hindejä ja droneja jahdataan raketeillakin, missä ei ole mitään mieltä. Ero on valtava siihen, kun samalle konsolille istuttaa toisen pelaajan, joka ottaa kakkosohjaimella asejärjestelmät haltuunsa.

Toiminta vs tosiasiat

Pelin ulkoinen tyyli on hyvän ja vähemmän hyvän sekoitusta. Radiopuheet, hekon jumputus ja aseet kuulostavat hyviltä, mutta pauhaava musa on kuin Top Gunin ääniraita potenssiin kolme ja jakanee siis mielipiteitä. Ärsyttävän bugin takia kopterin äänet taas katoavat välillä kokonaan. Apache ja sen ohjaamo näyttävät hyviltä ja maasto siedettävältä, mutta tehtäväkartta on yhtä söhryä. Peli kaipaisi muutenkin kunnon valmistautumista tehtävään, sillä nyt joudutaan heti taistoon eikä taistelukentistä saa ikinä kunnon otetta.

Toiminnallinen simulento toimii kuitenkin ongelmista huolimatta, eivätkä hiomattomuudet poista sitä tosiasiaa, että Apache Air Assault tekee ihan oikeasta simulentämisestä hauskaa ja helposti lähestyttävää poistamatta sen haastavuutta. Kohdeyleisö ei ehkä ole konsoleilla iso, mutta se saattaisi kasvaa, jos sekä pelintekijät, julkaisijat että pelaajat hylkäisivät ennakkoluulonsa.

8/10

Kommentit

Käyttäjän Hmoilane kuva
Hmoilane
Käyttäjän rikuse007 kuva
rikuse007
Käyttäjän BenkkuJ kuva
BenkkuJ
Käyttäjän mikke95 kuva
mikke95