Ape Escape / Arvostelut / pelaaja.fi

Ape Escape

5.08.2011 // Kirjoittanut: Johannes Valkola
1

Vuoden 1999 Ape Escape oli alkuperäisen PlayStationin hyväntuulinen ja viihdyttävä toimintatasoloikkapeli, joka vetosi pelaajiin menevän pelattavuuden ohella myös huumorillaan. Peli käytti silloin uutta DualShock-ohjainta ensimmäisenä, joten analogisauvoja varten kehitettiin kekseliästä sisältöä. Sittemmin Ape Escape -sarja on ollut osa Sonyn pelitarjontaa, vaikka laatu onkin valunut hitaasti alaspäin. Vilkkupäinen apina on kuitenkin saavuttanut eräänlaista kulttimainetta, ja onpa hänet nähty vierailevana tähtenä jopa Metal Gear Solid 3: Snake Eater -pelissä. Nyt vuorossa on pelisarjan ensiesiintyminen nykyisellä konsolisukupolvella, kun uusi Ape Escape saapuu PlayStation 3:lle. Tällä kertaa peliä pelataan PlayStation Move -liiketunnistusohjaimella, joten siltä olisi ollut lupa odottaa luovaa ja mukaansatempaavaa antia. Valitettavasti hämmentävän rähjäinen Ape Escape ei kuitenkaan ole mikään ilouutinen Move-kapulan omistajille. Uutuuden myötä entisaikojen ilahduttavuutensa menettänyt lisenssi nimittäin alkaa olla niin syvällä suossa, että sieltä ei enää ihan heti noustakaan.

Raiteilla huitomista

Ape Escape on pääpiirteittäin raiteilla suoraviivaisesti etenevä valopistoolipeli. Pelaajan tehtävänä on ampua ritsalla ruudulla näkyviä banaaneita, joita kerätään sekä pisteiksi että energiamittariksi. Myös päälle hyökkäävät viholliset, taka-alalla nopeasti vilahtavat apinat, erikoisesineiden kerääminen ja rajallinen ympäristön tuhoaminen kuuluvat asiaan ja vaativat huolellista räiskintää. Ritsan voi myös vaihtaa nappia painamalla teräksiseen viuhkaan, jolla huidotaan kaikki lähietäisyydeltä tuusan nuuskaksi. Lyhyet kentät on jaettu automaattisen etenemisen lisäksi staattisiin kohtiin, jolloin peli vaatii hyökkäävien apinoiden nappaamista haaviin, ennen kuin kulkeminen voi taas jatkua. Silloin pelaajan täytyy myös tarkkailla oikealle ja vasemmalle painelemalla kapulan nappeja, mikä on paikoitellen yllättävän haastavaa. Kentät päättyvät loppupomoon, joka täytyy myös osaltaan vangita haaviin.

Surkeaa pelattavuutta

Pelin kulku ei kehusanoja kerää. Pelaaminen tuntuu jo alusta alkaen tuskastuttavalta puuhastelulta, kun kokonaisuuden puutteelliset osa-alueet eivät onnistu vakuuttamaan. Vyyhtiä voi lähteä purkamaan esimerkiksi automaattisesta etenemisestä, jota ei ole toteutettu harkiten tai innostavasti. Kamera joko liikkuu turhan hitaasti tai tekee liian äkkinäisiä käännöksiä, jolloin sujuva räiskintä vaatisi kenttien tuntemista entuudestaan. Tämähän on lajityypin hyväksi havaittu toimintatapa, mutta Ape Escape apinoi esikuviaan tajuamatta niiden suurempaa kokonaiskuvaa, huoliteltua kenttäsuunnittelua tai luontevaa pelattavuutta. Pelisuunnittelussaan mutkat suoriksi laittava Ape Escape ei ole millään muotoa loppuun saakka mietitty valopistoolipeli, ja se muistuttaakin vain köyhän miehen versiota lajin huipuista. Pelaamisen tekee entistäkin tympeämmäksi vihollisten omituiset osumakohdat, jotka eivät aina rekisteröi onnistuneita kuteja. Ihmetystä ja tuskaa aiheuttaa myös osaltaan aivan liian pieni tähtäin, joka pahimmillaan vaatii millintarkkaa ampumista. Kun tähän yhdistetään epätarkka ja hidas ohjaus sekä nopealiikkeiset ja kaukana vilahtavat viholliset, on hutiloidusta pelattavuudesta vaikea löytää aihetta iloon. Pelilliset elementit ovat keskenään pahasti epäsopusoinnussa, mikä saa tämän lajityypin pelin luonnollisesti tuntumaan kovin karsealta kokemukselta.

Liiketunnistusta väärin

Pelin pysähtyneissä kohdissa haavilla huitominen on puolestaan täysin päätöntä. Se on liiketunnistuspelaamista pahimmillaan, kun pelaajan ranteet joutuvat koetukselle ilman päämäärää. Apinoiden vangitseminen vaatii ohjainkapulan veivaamista raivokkaasti ilmassa, mikä saa veren kiehumaan ja rasittaa käsiä jo nopean pelaamisen jälkeen. Hienovaraisuutta pelissä ei ole nimeksikään. Ape Escape ei yksinkertaisesti onnistu löytämään tai hyödyntämään tarkaksi todetun Move-ohjaimen moniulotteisia mahdollisuuksia. Peli myös toistaa itseään häpeämättömällä tavalla, joten vaihtelua tältä suoranaiselta rahastukselta on turha toivoa. Esimerkiksi uudet aseet, monipuoliset kyvyt tai vaihtoehtoiset kulkureitit olisivat olleet kaivattuja ominaisuuksia, jotka olisivat piristäneet peliä kummasti. Mutta suurin syy pelin kehnouteen on kuitenkin pohjimmiltaan väärin käytetyssä liiketunnistuksessa, joka ei sido pelaajaa köykäisiin tapahtumiinsa oleellisesti. Tämä pätee myös pelin muutamaan minipeliin, jotka tuntuvat viime hetken hätiköidyiltä lisäyksiltä. Ne eivät onnistu tarjoamaan kaivattua variaatiota kehnoon kokonaisuuteen.

Räikeitä apinoita

Pelattavuuden lyhytnäköisyys ja sen suoranaiset virheet eivät ole ainoita Ape Escapessa harmittavia asioita. Se on rasittava peli sanan monessa mielessä. Tunnettuun lisenssiin liittyvästä positiivisuudesta ja hyvästä mielestä ei kyetä ammentamaan inspiroivasti. Pyllisteleviin apinoihin ei tällä kertaa liity huumoria, vaan pikemminkin ärsytystä ja pahaa mieltä. Mielenkiinto hapuileekin jatkuvasti muualle, kun pelissä pyrkii kahlaamaan eteenpäin. Ape Escape on lisäksi audiovisuaalisesti yllättävän vaatimatonta jälkeä. Edellisen konsolisukupolven grafiikka ei tyydytä tai anna pelille sen kaipaamaa sarjakuvamaista ilmettä. Edes kenttien välissä nähtävät lyhyet animevideot eivät riitä pelastamaan laimeaa ja tyylitajutonta esillepanoa. On ikävää todeta näin pelistä, jonka juuret ovat juuri kekseliäässä ohjauksessa, värikkäässä visuaalisuudessa ja viehättävässä, humoristisessa ilmapiirissä.

Hukattu mahdollisuus

Vaikka Ape Escape on erittäin lyhyt peli, oli sen läpäisy melkoisen työn ja tuskan takana. Pelaamista voi vain harvoin kuvailla positiivisilla sanoilla, kun huitominen ja tähtääminen tuntuvat pääsääntöisesti epämiellyttäviltä ja pahimmillaan jopa raivostuttavilta. Kenttiin ei ole lisäksi syytä palata haalimaan kaikkia banaaneja tai parantamaan tulostaan, kun pelisuunnittelu prakaa näinkin pahasti. On myös huomioitava, että vaikka pelin pääasiallista kohderyhmää ovatkin lapset, ei laimeaa tarjontaa voi suinkaan katsoa läpi sormien. Myös lapset ansaitsevat tulla kohderyhmänä kunnioitetuksi, ja heille tulisi tarjota mielikuvituksellista ja puhtaasti hauskaa sisältöä. Onneksi markkinoilla on huomattavasti laadukkaampia ja aidosti mukaansatempaavia liiketunnistuspelejä, joten Ape Escapen rajallisuutta ei tarvitse hyväksyä. Nuori kohderyhmä huomioiden on myös vaikea ymmärtää poukkoilevaa vaikeustasoa, joka vaatii armottomimmissa kohdissaan lähes yli-inhimillistä nopeutta ja havainnointikykyjä. Paikoin taas haastetta ei ole lainkaan. Pelkästä ohjainkapulan heiluttamisesta ei hupia irtoa. Liiketunnistuspelit ovat nykypelaajille jo niin tuttuja, että liiketunnistusohjaus itsessään ei ole enää ihmetystä aiheuttava itseisarvo, vaan sisällössä pitäisi jo olla huomattavaa näkemystä ja luovuutta. Move-ohjaimen omistajien onkin parempi etsiä muualta uutta pelattavaa. Loppujen lopuksi Ape Escape on valitettavan mitäänsanomaton peli, jonka hälyttävän suppea ja puutteellinen sisältö ei olisi hyväksyttävissä edes edullisessa nettikauppajulkaisussa.

3/10

Kommentit

Käyttäjän Simula kuva
Simula

Perkule..Pentuna oli niin hauska pelailla ja metsästää niitä vaikeimpia apinoita sieltä talojen katoilta, jotka sitten ampuivat konepistoolilla jos huomasivat...Huoh.