Ruukun pinnalta ruudun pinnalle
Apotheon herättää ensimmäisenä huomiota erittäin persoonallisella ulkoasullaan. Se nimittäin näyttää elävältä antiikin kreikkalaiselta seinämaalaukselta tai ruukkutaiteelta, mikä onkin ollut tarkoituksena, sillä peli myös sijoittuu antiikin myyttiseen Kreikkaan. Pelissä maailma on kuolemassa Zeuksen ja muiden jumalten hylättyä ihmiskunnan. Sankarin nimeltä Nikandreos on selvitettävä tapahtumien syy ja korjattava tilanne. Nikandreosin matka vie hänet jumalten asuinsijoille aina Olympos-vuorelta Haadeksen syvyyksiin, ja matkalla käydään läpi monia antiikin Kreikan myyttejä.
Luonteeltaan peli on sivulta kuvattu tasoloikka- ja taistelupeli, jossa on mukana runsaasti vaikutteita Metroid- ja Castlevania-sarjoista. Pelissä ei edetä putkimaisesti, vaan alueita voi tutkia varsin vapaasti ja päättää, minne seuraavaksi mennä. Tässä auttavat useita eri tavoitteita samanaikaisesti antavat tehtävät, jolloin voi valita, mitä osaa lähtee suorittamaan. Tehtävät vaativat yleensä jonkin tietyn esineen tai esineiden etsimistä. Ne taas auttavat pääsemään alueille, joille ei aiemmin ollut pääsyä, tai sitten jonkun tietyn pomovastustajan luo. Alueissa on myös paljon erillisiä sisätiloja ja muita paikkoja, jotka ovat omia kokonaisuuksiaan omine aarteineen ja pulmineen.
Eri alueet ovat sidottuja yleensä yhteen jumalaan, joten ympäristöt vaihtelevat niin ulkoisesti kuin tunnelmaltaankin ja sisältävät omia erikoisuuksiaan. Esimerkiksi Artemis-jumalan metsäinen alue on aivan toista kuin Poseidonin merellinen valtakunta. Suunnistamisessa auttaa hyvä kartta, joten eksymään ei pääse. Alueiden perinpohjaisesta tutkimisesta palkitaan paremmilla aseilla ja haarniskoilla, jotka auttavat etenemisessä. Mukana on myös kevyttä askartelua, eli kuntoa palauttavia taikajuomia voi valmistaa keräämällä tarveaineita toiminnan lomassa.
”Apotheonin taistelu on varjokuvamaisuudesta huolimatta veristä ja nopeatempoista.”
Apotheonin taistelu on varjokuvamaisuudesta huolimatta veristä ja nopeatempoista. Se on sidottu kumpaankin ohjaintattiin niin, että toisella liikutaan sekä tähdätään ja toisella hyökätään. Iskuja ja lyöntejä on erilaisia aseesta riippuen, ja taistelussa on myös väisteltävä, hypittävä ja torjuttava. Tarjolla on monenlaisia aseita jousista kirveisiin ja keihäistä tikareihin sekä nuijiin saakka. Niitä voi olla mukana useita kerrallaan, mikä onkin hyvä, sillä ne eivät kestä loputtomasti. Aseet ja kilvet itse asiassa hajoilevat taistelun tohinassa siihen tahtiin, että parempia versioita kannattaa säästellä pomoja varten. Vihollisia on kiitettävän paljon erilaisia ja ne vaihtelevat alueesta toiseen, mikä pitää toiminnan kiinnostavana.
Taistelun ja joidenkin pulmakohtien ongelmana on lähinnä niiden vaatima sorminäppäryys. Käytettäviä nappeja on ohjaintattien lisäksi paljon, mikä yhdistettynä hieman epätarkkaan liikkumiseen tekee taistelemisesta ajoittain varsin ärsyttävää säheltämistä. Etenkin aseiden vaihtelu kesken taistelun menee räpeltämiseksi huonon tavaranhallinnan vuoksi. Kyseessä on pitkälti makuasia, joka voi silti monen mielestä haitata pelistä nauttimista.
Apotheon ei siis pelkästään näytä erikoiselta, vaan on myös kiinnostava peli. Se edustaa indielatauspelejä parhaimmillaan – tavallisuudesta hieman poikkeavia pelikokemuksia, jotka myös tarjoavat rahalle vastinetta. Hyvä metroidvaniamaisia pelejä ei nykyään ole liikaa.
8/10
Todella persoonallisella ulkoasulla varustettu pätevä toiminta- ja tasoloikkapeli antiikin myyttisessä Kreikassa.
Miika Huttunen