Piranha Bytesin Gothic-roolipelisarja on tuttu pääasiassa pc-pelaajille. Ainoa sarjaa lähimmäksi liipannut firman konsolipeli on edellisen Risen-pelin melko köykäinen 360-versiointi. Gothic-sarja lähti kuitenkin uusille urille, kun Piranha ajautui erimielisyyksiin julkaisija JoWoodin kanssa.

Lopputuloksena on se, että Gothic-tuotenimen oikeudet jäivät julkaisijalle, jonka takia saamme kiittää sarjan uusimmasta, Arcania: Gothic 4 -nimellä kulkevasta pelistä uutta firmaa. Pelin tehnyt Spellbound Entertainment on suhteellisen tuntematon saksalaisfirma, jonka kuuluisin tuotos on Desperados-pelisarja.

Gothic-sarjaan aikaisemmin tutustuneille tiedoksi, että kyseessä on yleensä ollut syvällistä, monipuolista ja moraaliseen pohdintaan haastavaa rooliseikkailua, jonka suurimmaksi puutteeksi on jäänyt puutteellinen viimeistely. Erityisesti Gothic 3 oli julkaisunsa aikaan lähestulkoon pelikelvottomassa kunnossa.

Raskaan roolipelikokemuksen sijaan Spellbound on lähtenyt Gothicinsa kanssa aivan toisella tavalla liikkeelle. Avoimen, vapaan pelimaailman sijasta Arcanian tarina johdattaa pelaajaa kuin paimen lammasta kaupungista toiseen. Niissä on ratkottava paikallisten asukkaiden ja vallanpitäjien ongelmat, ennen kuin tie eteenpäin aukenee.

Örkkiä pinoon

Gothic-tyyliset, haastavat ja monipuoliset vaihtoehdot tehtävissä loistavat poissaolollaan lähes täysin. Silloin kun tilaisuus tällaiseen tulee, ei päätöksillä ole juuri vaikutusta. Pääsääntöisesti pelin tehtävät ovatkin yksinkertaista hirviönlahtausta ja ympäriinsä juoksentelua. Kaavamaisuus alkaa hyvin nopeasti puuduttaa, etenkin kun tehtävät ja juoni eivät ole sieltä kaikkein kiehtovimmasta päästä.

Koska peli ei juuri haasta pelaajan aivonystyröitä tehtävien aikana, taistelun pitäisi toimia hyvin. Gothicien taistelujärjestelmät ovat yleensä olleet kömpelöitä, mutta Arcaniassa taistelu sujuu. Hahmonkehitys ei vain ole mitenkään erityisen mielenkiintoista, ja kun taikajärjestelmäkin on vain vesitetty versio vanhasta, menee tappelu hyvin nopeasti väistö- ja lyöntinäppäimien takomiseksi. Mitään erityisen vaikeita viholliset eivät ole, vaan pelaavat lähinnä raa’alla ylivoimalla.

Verrattuna Risenin 360-käännökseen Arcania sentään toimii teknisesti. Grafiikka ei voita palkintoja, mutta ruudunpäivitys ja ulkonäkö ovat roolipelille hyväksyttävällä tasolla. Erityinen huvituksen aihe on kuitenkin tietokonehahmojen mallien vähyys. Useilla alueilla huomaa saavansa vastaan vain erivärisiä versioita vanhoista möröistä, ja noin puolet pelin mieshahmoista tuntuu olevan Jack Bauerin jälkeläisiä.

Arcania: Gothic 4 on melko harmillinen tapaus. Se ei ole mitenkään erityisen huono peli, mutta yksinkertaistamisprosessin aikana siitä on poistettu kaikki, mikä teki vanhoista Gothiceista hyviä teknisistä vajavaisuuksista huolimatta. Uusi versio ei yksinkertaisesti tarjoa tarpeeksi vastapainoa kaiken sen tilalle, mitä siitä on viety pois. Arcanian vertaaminen vanhoihin Gothiceihin on kuin vertaisi kevytjuustoa tavalliseen. Kaikki se herkullinen ja syntinen mikä juustosta tekee juuston, on viety pois. Jäljelle on jätetty vain hintalappu ja kasa pahvia, joista ei tule hyvä mieli.

Gothic ja Piranha Bytes

Saksalaisen Piranha Bytesin tekemä ensimmäinen Gothic julkaistiin vuonna 2001, joten sarjalla on pitkä historia. Ensimmäinen Gothic oli vielä suhteellisen yksinkertainen peli, mutta antoi osviittaa Piranhan kyvyistä. Sarjan toinen ja ehdottomasti arvostetuin osa on edelleen yksi parhaista pc-roolipeleistä, vaikkei sen taistelujärjestelmää voi hyvällä tahdollakaan sanoa hienostuneeksi.

Sarjan kolmas osa julkaistiin pahoin keskeneräisenä, ja vaadittiin lopulta faniyhteisön toimia, jotta pelistä saatiin päivitettyä toimiva. Tätä nykyä se onkin erityisen sulava ja toimiva roolipeli, jonka potentiaali valitettavasti hukattiin hätiköimällä. Gothic-sarjan jälkeen Piranha on työskennellyt Risen-pelien parissa, ja Risen 2 on parhaillaan tekeillä, joskaan julkaisuvuodesta ei vielä ole tietoa.

5/10
Lisää luettavaa