Tee-se-itse-sotilassimulaattori
Kivisen tien julkaisuun kulkenut Arma 3 on vihdoin täällä. Kreikassa vakoilusta syytettynä ollut kehittäjäkaksikko pääsi neljän kuukauden piinan jälkeen takaisin kotimaahansa ja peli saatiin jakeluun jotakuinkin onnellisesti. Julkaisukiireen vuoksi peli jäi kuitenkin vielä vaille yksinpelikampanjaa, joka saapuu myöhemmin talven varrella kolmena lisäsisältöpakettina. Valmiin sisällön sijaan sotilassimulaattorien kunkku luottaa massiiviseen mittakaavaan ja innokkaaseen fanikuntaansa, mutta riittävätkö ne voittoon taistelussa pelaajien ajasta?
Omaleimaisesta kankeudestaan tunnettu Arma-pelisarja on ottanut kolmannessa osassaan pieniä askelia kohti sujuvampaa pelikokemusta, vaikka tutut möröt nostavat päätään aika-ajoin. Ahtaissa tiloissa liikkuminen on edelleen toisinaan melkoista helvettiä, eikä pelihahmojen hallittavuus tunnu vieläkään erityisen luontevalta, vaikka perustoiminnoissa peli onkin edistynyt selvästi. Varustuksen hallinta on edelleen heikkoa sekavan tavaravalikon vuoksi, vaikka eteenpäin on tässäkin suhteessa menty. Edistysaskeleet ovat kuitenkin pieniä, ja armamaiset piirteet ovat edelleen selvästi esillä niin hyvässä kuin pahassakin.
Armamaisuudesta puheen ollen pelisarjan tekoäly on edelleen täysin omaa luokkaansa. Yksittäiset sotilaat ovat joko hillittömiä tappokoneita tai tyhjyyteen tuijottavia maalitauluja. Viholliset ja omat joukot saattavat unohtua kesken taistelun tekemään aivan omiaan. Sisätilat ovat yhä Arma-sotilaiden pahin vihollinen, minkä vuoksi rakennusten tyhjentämiseen on turha odottaa tukea partiotovereilta.
Isompien uudistusten joukosta näkyvimmän roolin ovat saaneet pelialueet, välimerelliset saaret Altis ja Stratis. Melkein 300 neliökilometriä maanpäällistä taistelupinta-alaa sisältäviä saaria kehutaan pelisarjan historian yksityiskohtaisimmiksi alueiksi, mikä on helppo uskoa, kun pyyhkäisee maisemakierrokselle Altiksen ylle helikopterin puikoissa. Aikaisemmat Arma-taistelutantereet koostuivat enimmäkseen persoonattoman oloisista kaupungeista, kylistä ja metsistä, mutta Altis on pullollaan pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät siitä elävämmän oloisen peliympäristön. Pikkukylien lomasta voi löytää kosteikkoja tai aurinkokennofarmeja, ja taivaalla lennellessä voi seurata tuuliturbiinien rauhallista pyörimistä kukkulan harjalla.
Yksityiskohtaisemmista peliympäristöistä huolimatta pelialueilla on kuitenkin paljon samasta muotista puserrettua sisältöä. Etenkin rakennukset tapaavat olla kopioita toisistaan, minkä tietysti ymmärtää pelin mittakaavan huomioiden. Massatuotantona tehtailtujen raunioiden lisäksi pelimaailman uskottavuutta kovertaa rakennusten tuhoutumattomuus. Panssarivaunut tuntuvat lähinnä paperitiikereiltä tulivoimastaan huolimatta, sillä pahimmillaan ne pysähtyvät polvenkorkuiseen kivimuuriin kuin teräsvalliin.
Ehkä tuhoutuvien ympäristöjen toteuttaminen Arma 3:n massiivisessa mittakaavassa asettaisi liiallisia vaatimuksia nykypäivän tekniikalle, mutten voinut välttää viiltävää pettymyksen tunnetta, kun tykin jysähdys ei jättänyt jälkeäkään talon seinärakenteisiin. Fysiikkamallinnus äityy myös hassuttelemaan aika ajoin kaluston kanssa, ja kerrankin sain todistaa panssarivaunun heittävän tyylipuhtaan voltin kesken ajomatkan.
Altiksen ja Stratiksen saaret ovat toki vaikuttavia mittakaavaltaan ja ainakin näennäiseltä yksityiskohtaisuudeltaan, mutta mielekkään sisällön tuottaminen on toistaiseksi jätetty vain pelaajien harteille. Arma 3:n julkaisuversio sisältää vain kourallisen esittelytehtäviä, joista suurin osa oli mukana jo pelin varhaisemmissa testiversioissa, ja aseiden käyttöön keskittyviä harjoitusratoja.
Pelin eri osa-alueiden näyttämiseen keskittyvät esittelytehtävät ovat melkoinen pettymys. Kaikki tehtävät ovat käytännössä äärimmäisen yksinkertaisia minitehtäviä, joiden anti on nähty minuuteissa. Esittelytehtävistä surkuhupaisimmat ovat pelin kolmen osapuolen kalustoesittelyt, jotka koostuvat lähinnä aukealle lätkitystä varustuksesta ja tuntuvat todella hätäisiltä kyhäelmiltä. Näytösten turvajärjestelyissä ei tosin ole pihistelty, sillä esittelyhenkilökunta ei epäröi teloittaa näyttelykalustoa vahingoittavia vierailijoita.
Toistaiseksi Arma 3 on siis sisällöllisesti melkoinen raakile, sillä pelin yksinpelikampanja jouduttiin jättämään julkaisuversiosta pois. Kampanjan sisältö julkaistaan toki ilmaiseksi ladattavana lisäsisältönä, mutta silloinkin kolmena erillisenä lisäsisältöpakettina, joista ensimmäisen on määrä ilmestyä melko pian pelin julkaisun jälkeen. Siihen saakka pelisisällön osalta on turvauduttava vain käyttäjien luomuksiin, joita Steam Workshop -tuen ansiosta oli onneksi tarjolla tolkuton määrä jo betatestivaiheessa.
Pelaajayhteisö on ottanut luonnollisesti reilusti vapauksia sisällön suhteen. Arkisten tarkka-ammuntaoperaatioiden ja helikopteritaisteluiden seasta löytyy aika paljon hämärämpääkin materiaalia. Tarjolla on esimerkiksi mukaelmia alkuperäisen Wolfenstein 3D:n tasoista sekä leijuvan pääkallon pakoilua Altiksen maisemissa. Jos aihepiireissä on holtittomasti hajontaa, lienee sanomattakin selvää, että myös tekeleiden laatu jättää toisinaan melkoisesti toivottavaa.
Arma 3 on raskas peli, mikä on simulaation luonteelle tavallaan vääjäämätöntä. Sen pelaaminen voi olla pitkäänkin aikamoista puurtamista ison totuttelukynnyksen vuoksi, mutta tässä vaiheessa etenkin sisällön olemattomuuden takia. Täysipainoinen nauttiminen vaatii taatusti kärsivällisyyttä ja paljon aikaa paneutua pelin hienouksiin. Sisältöä hakeville saattaa pelaajayhteisön kehitelmien seassa olla vaikka minkälaisia mestariteoksia, mutta itseä kiinnostavien helmien etsiminen julkaisuhetkellä yli puolentoistatuhannen latauksen kokoisesta massasta vaatii aikaa ja kokeilunhalua. Steam Workshopin ansiosta uuden sisällön käyttäminen on kuitenkin monin verroin yksinkertaisempaa kuin esimerkiksi Arma II:n aikaan, jolloin modien toimintaan saattaminen vaati pahimmillaan tuntikausien säätöä.
Parhaimmillaan Arma 3 on tuttuun tapaan hyvässä seurassa organisoidusti pelattuna. Fanien luomat erilaiset moninpelimuodot tarjoavat tuntikausiksi tekemistä, mutta toisinaan pelaamisesta nauttiminen on raskasta, koska pelin äärimmäisen mittakaavan vuoksi luvassa on paljon odottelua, istuskelua ja tekemisen etsimistä.
Arma 3:n kaltaista peliä on toistaiseksi todella vaikeaa arvioida oikeudenmukaisesti. Pelinä se on toistaiseksi melkoinen luuranko – kankea, kömpelö ja toisinaan holtittomasti sätkivä luuranko. Siinä on jälleen valtavasti potentiaalia, mutta Bohemia Interactive tuntuu luottavan siihen, että pelaajayhteisö saa kyllä lätkittyä lihaa luiden ympärille. Pelin ydinyleisölle, niille kovimmille sotasimulaattorifaneille, Arma 3 on varmasti lähes pakko-ostos. Uutuudenviehätyksen, reilusti yksityiskohtaisemman pelialueen ja helpomman sisällönjakamisen ansiosta se kerää takuulla uskollisen pelaaja- ja modaajakunnan ympärilleen. Vähemmän Armaan hurahtaneiden kannattanee kuitenkin pistää hankinta jäihin siihen saakka, että laadukasta pelisisältöä on oikeasti vähän kätevämmin tarjolla.