Arms

Arms on nintendomaisella otteella rakennettu taistelupeli, jonka kilpahenkinen pelaajakunta varmasti ottaa avosylin vastaan.

11.7.2017 09:14

Kättä pidempää mätkettä

Käsi pystyyn: kukapa olisi vielä alkuvuodesta arvannut, että Switchin yksi ensimmäisen aallon lippulaivapeleistä olisi nyrkkeilypeli? Vieterikätisten taistelijoiden tähdittämä Arms herätti varovaista kiinnostusta jo julkistuksestaan asti, ovathan Nintendon viimeaikaiset kokeilut tuottaneet muun muassa verkkoräiskintöjen väriläiskäksi osoittautuneen Splatoonin. Mustesodan menestyksen innoittamana ei liene sattumaa, että Arms tarttuu aivan yhtä kilpahenkiseen lajityyppiin ja rikkoo pelottomasti taistelupelien rajoja.

Arms edustaakin sitä kekseliästä Nintendoa, jota monet ovat kaivanneet jo pidemmän aikaa. Vaikka se on päällisin puolin melko perinteinen taistelupeli värikkäine hahmoineen, ei lajityypin sisältä oikeastaan löydy mitään täysin vastaavanlaista. Arms on ehta ja yllättävän syvällinen mätkintä, jossa persoonallisten hahmojen taakse sijoitettu kamera, venyvät ja vaihdettavat vieterikädet sekä interaktiiviset areenat tuovat sopivissa määrin omaleimaista otetta taisteludynamiikkaan.

Vieterikäsien ansiosta Arms ei ole perinteisen nyrkkeilyn tapaan lähitaistelua vaan etäisyydet hauskalla tavalla huomioivaa kahinointia. Kummallakin kädellä huitomisen lisäksi taistelijat voivat liikkua, loikkia ja syöksyä ympäriinsä areenoilla, minkä lisäksi suojautumisella ja molemmilla käsillä suoritettavilla heitoilla on tärkeä rooli yhteenotoissa. Kuin hitaiden luotien tavoin etenevien käsien liikerataa voi hauskasti kaartaa jonkin verran, jolloin taistelijat voivat iskeä jopa esteen takana piilottelevaan vastustajaan.  

Vastapuolen iskuja ja heittoja voi väistelyn lisäksi vältellä iskemällä takaisin kohti tulevaan nyrkkiin, kun taas heitot rikkovat taistelijan kuin taistelijan suojauksen. Käsiin voi myös ladata lisätehoa, joten kun mukaan lisätään kenttäkohtaiset erikoisuudet ja areenalle ilmaantuvat energiatarpeet ja pommit, otteluissa on pidettävä silmällä yllättävän monia asioita. Siksi jo Armsin perusluonne jaksaa viehättää muitakin kuin taistelupelien ystäviä.

Armsin taistelijat ovat valloittaneet sydämiä jo reilusti ennen pelin julkaisua, ja kyseessä kieltämättä on varsin onnistunut hahmokaarti. Jokaisella hahmolla on oma selkeä identiteettinsä, jota mukaillaan jonkin verran taistelijan perusolemuksessa. Master Mummy on iso ja vahva muumio, kun taas Ninjara on nopea ja ketterä ninja, joka voi väistöliikkeensä aikana siirtyä savuna paikasta toiseen. Outo Helix sen sijaan voi kasvaa pituutta, mutta kaikista hiuksenhienoista hahmokohtaisista eroista huolimatta taisteluihin vaikuttavat eniten hahmojen erilaiset irtokädet, joita voi asettaa jokaiselle kolme kappaletta. Alkuun nämä tekevätkin hahmoista hyvin erilaisia, sillä jokaiselle on määritetty omat oletuskätensä.  

Perinteisten nyrkkeilyhanskojen lisäksi tarjolla on monia hullunkurisia vaihtoehtoja, sillä Min Minin lohikäärmekädet ampuvat säteitä ja Twintellen pyörähtävä päivävarjo saa pään pyörälle. Nämä tuovat nujakointiin enemmän taktikointia ja syvyyttä kuin alkuun uskoisi, ja hallinnan oppii vain huolellisella testaamisella ja harjoittelemisella. Käsiä ei kuitenkaan ole rajoitettu hahmokohtaisiksi, ja pelin edetessä pelaajien onkin avattava haltuunsa satunnaisia käsiä pelin sisäisellä valuutalla minipelissä.

Arms luo oman otteensa tuttuun lajityyppiin ja valloittaa sydämen täysin puun takaa – aivan kuten todellisen altavastaajan kuuluukin

”Arms luo oman otteensa tuttuun lajityyppiin ja valloittaa sydämen täysin puun takaa – aivan kuten todellisen altavastaajan kuuluukin.”

Arms  luo oman otteensa tuttuun lajityyppiin ja valloittaa sydämen täysin puun takaa – aivan kuten todellisen altavastaajan kuuluukin

Pelituntien karttuessa ja käsivalikoiman kasvaessa hahmojen väliset erot luonnolliset hupenevat ainakin käsien ainutlaatuisuuden osalta, mutta taisteluissa alkaa korostua oikeiden yhdistelmien löytämisen ja vastustajien valikoimiin reagoimisen tärkeys. Taistelujen rutinoituessa hahmojen käsivalikoimasta riippumattomat erot alkavat nostaa entistä enemmän päätään, mikä luo valintoihin vielä lisäkerroksen syvyyttä.

Siitä huolimatta, että Arms on toiminut pitkälti Joy-Con-ohjainten liikkeentunnistuksen keulakuvana, se ei ole pelkästään toiseen potenssiin korotettu turhanpäiväinen Wii-heiluttelu. Perinteisiä ohjaimia suosivien iloksi Arms ei pakota nintendomaiseen tapaan turvautumaan vain yhteen tiettyyn ohjaustyyliin, ja vähemmän yllättäen näppäimillä pelaaminen onkin se suositeltavin pelitapa tarkkuutta ja sujuvuutta kaipaaville. Kuten sanottua, Armsin yksinkertaisilta vaikuttavissa taisteluissa on paljon huomioitavia asioita, mutta ohjakset ovat isolle N:lle tyypilliseen tapaan tarkat ja monipuoliset, jotta pelaaminen pysyy viihdyttävänä ja sujuvana. Ainoastaan nelinpelissä useampaa vastustajaa vastaan taistellessa touhu sekavoituu hieman, kun pelaajan on vaihdettava lukitusta vastustajasta toiseen.

On kuitenkin myönnettävä, että nokareen epätarkemmassa liikkeentunnistuksessa erilaiset kädenliikkeet tuntuvat silti luonnollisilta. Joy-Conit napataan nyrkkien sisään, jolloin ne oikeastaan katoavat kouriin ja liikkeet tuntuvat enemmänkin omien käsien liikkeiltä. Myös taistelujen tempo istuu hyvin liikkeentunnistukseen, sillä päättömän huitomisen sijaan Arms vaatii kilpahenkisimmissä kamppailuissa huolellista ajoitusta ja harkintakykyä. Ennen kaikkea se on hauskaa, varsinkin toisen pelaajan huitoessa vieressä yhtä innokkaasti. Pidemmän päälle innokkaimmatkin huitojat silti siirtynevät perusohjaukseen, jolloin hahmon liikuttamiseen voi käyttää ohjainsauvoja kömpelöhkön kallistelun sijaan.

Arms onkin hyvin vahvasti moninpelipainotteinen peli, vaikka mukana onkin yksinpelattava perusturnaus pelin jokaista hahmoa vastaan ja joukko minipelejä, kuten lentopalloa räjähtävällä miinalla ja tarkkuuslyöntiä liikkuvilla maalitauluilla. Ne tuovat kahinointiin sopivan hengähdystauon samoin kuin Street Fighterin klassiset autonhajotukset ja tynnyrinmätkimiset konsanaan, minkä lisäksi niitä voi harjoittaa ihan omassa pelimuodossaan. Nintendon panostus moninpelaamiseen näkyy ja kuuluu jatkuvasti, sillä Arms suorastaan kannustaa kilpapelaamiseen lukuisilla ottelunmuodostustavoilla.

Verkkoaulaan mennessään pelaajat siirtyvät näppärästi taistelusta ja pelaajaryhmästä toiseen. Otteluiden muodostaminen on helppoa ja nopeaa, minkä lisäksi ottelutarjonta vaihtuu jatkuvasti sopivissa määrin. Kavereiden kanssa pelaaminen onnistuu sekä verkossa että samalta ruudulta, ja testien aikana Arms osoittautuikin erinomaiseksi ja kilpailuvietin herättäväksi bilepeliksi. Siksi ei ole epäilystäkään, etteivätkö taistelupelien ja kilpahenkisten pelien ystävät ottaisi peliä omakseen.

Arms on ehdottomasti testaamisen arvoinen taistelupeli kaikille Switchin omistajille, sillä Splatoonin tavoin se luo oman otteensa tuttuun lajityyppiin ja valloittaa sydämen täysin puun takaa – aivan kuten todellisen altavastaajan kuuluukin. Runsasta yksinpelisisältöä kaipaaville se kuitenkin saattaa jäädä ohueksi, sillä turnaustila on melko peruskauraa ja peli-iän kasvattaminen satunnaisten käsien keräämisellä on hieman keinotekoista. Silti Armsin persoonallisuus ja pelimekaniikka ovat sen verran vetovoimaisia, että ne houkuttelevat kyynisimmänkin yksinpelaajan verkkoon ­tai kaverit saman television äärelle kerta toisensa jälkeen.

8/10
KehittäjäNintendo
JulkaisijaNintendo
PeligenretTaistelu
JulkaisualustatNintendo Switch
Pegi-ikärajatK-3
Pegi-merkinnätVäkivalta
Lisää luettavaa