Minä olen Steve
Jo lapsesta asti kaivoksiin himonnut Steve (Jack Black) löytää aikuisiällään mystisen esineen, joka avaa hänelle tien Overworldiin – palikkamaiseen maailmaan, jossa melkein mikä tahansa on mahdollista. Elämä Overworldissa ei ole kuitenkaan silkkaa ruusuilla tanssimista, sillä myös ilkikuriset piglinit havittelevat samaista taikaesinettä.
Erinäisten sattumuksien seurauksena Steve jää jumiin piglinien kotikonnuille Netheriin, mutta lähettää koiransa viemään taikakuutionsa takaisin tavalliseen maahan. Eipä aikaakaan, kun kuutio päätyy ongelmissa olevan pelikaupan hyllylle, josta sen nappaa koulussa möhlinyt Henry.
Näistä lähtökohdista käynnistyy käsittämättömiin mittasuhteisiin kasvaneen meemikampanjan keskelle päätynyt Minecraft-elokuva, jota on todellinen ilo seurata. Vaikkei kyseessä olekaan mikään elokuvien merkkiteos, on tarjolla tiiviisti etenevä ja usein hersyvän hauska sataminuuttinen.
Erityisen herkullisen kokemuksesta tekee lähdemateriaalin ja sen ympärillä olevan kulttuurin tunteminen, sillä silmää isketään moneen suuntaan jatkuvalla syötöllä. Lähdemateriaalin tunteminen ei sinänsä kuitenkaan ole tarpeellista kokonaisuuden hahmottamisen kannalta – kaikki tärkeä selitetään elokuvassa, eikä sen todellinen suola ole sen tarinankerronnassa, vaan näyttelijäkaartin hassuttelussa.
Jack Black on mainio Steve, mikä ei sinänsä ole yllätys, sillä Blackin roolit ovat harvemmin huteja. Mukavaa vastapalloa kaoottiselle Stevelle heittää Jason Momoan esittämä, turhankin itsevarma Garrett, jonka pelikaupan kohtalo on vaakalaudalla. Kaksikon hölmöilyt ovat ehdottomasti elokuvan parasta antia.
Momoan ja Blackin lisäksi Overworldiin sujahtaa Emma Myersin ja Sebastian Eugene Hansenin esittämät sisarukset sekä Danielle Brooksin tulkitsema eläintarhurikiinteistönvälittäjä. Kolmikko ei ole aivan yhtä kovassa vedossa kuin pääparivaljakko, mutta tarjoilee silti mukavissa määrin nauruja ja onnistuu tarinallisissa tehtävissään hyvin.
Mukaan on ympätty myös pieni sivutarina, jonka päätähtenä nähdään Jennifer Coolidge. Sivujuoni tarjoilee äärimmäisen makeita nauruja, mutta on suuremmassa kuvassa melko turha. Se ei toki haittaa, sillä Minecraft-elokuva on parhaimmillaan silloin, kun elokuva iskee takavasemmalta absurdiudellaan.
Kokonaisuudessaan Minecraft-elokuva on juuri sellainen elokuva, mitä sen taustalla oleva Warner Bros. on kaivannut. Jo ensi-iltaviikonloppunaan jättihitiksi noussut elokuva hilaa monenlaisia katsojia teattereihin, osallistaa katsojia ja herättelee jossain määrin ehkä jopa nostalgisia väreitä. Visuaalisesti näyttävä elokuva ei myöskään ota itseään liian vakavasti, mikä osoittautuu sen vahvimmaksi puoleksi.
Todettakoon, että kävin vilkaisemassa elokuvan sen ensi-illassa ja pääosin nuorisosta koostuva yleisö oli aktiivisesti mukana elokuvan käänteissä, kuten somesta onkin voinut huomata. Lisäksi kaikki somehiteiksi nousseet vuorosanat otettiin vastaan aplodein, mikä on erikoista, sillä sellaiseen harvemmin törmää täällä kotosuomessa.
Aivan jenkkityyliseen juhlintaan ei sentään lähdetty, sillä rapakon takana teattereissa on ollut sen verran hurja meno, että paikalle on jouduttu soittamaan jopa poliiseja. Hauskaa kuitenkin oli!
Tähdet: ⭐⭐⭐
Lue myös: Suomalaiset pelitubettajat pääsivät uuden Minecraft-elokuvan ääniksi
