Lapsuuden loppu
Bandai Namcon roolipelisarja Tales ei välttämättä ole koskaan ollut kaikista tunnetuimpia, mutta sillä on oma, uskollinen fanikuntansa. Harmillisesti sen vanhoja osia on harvoin julkaistu uudestaan, ja suurin osa niistä on yhä jumissa alkuperäisillä alustoillaan. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, sillä sarjan 30. vuotispäivän kunniaksi Bandai Namco ilmoitti tuovansa vanhempia osia moderneille laitteille. Ensimmäisenä vuorossa on alun perin Wiille ja PlayStation 3:lle ilmestynyt Tales of Graces f.
Osta Tales of Graces f Remastered VPD-pelikaupasta!
Tarinan keskiössä ovat Lhantin lordin perijä Asbel, tämän veli Hubert, lapsuuden ihastus Cheria sekä muistinsa menettänyt Sophie. Lapsuudessa koetun trauman vuoksi nelikko ajautuu erilleen, mutta kolmen kuningaskunnan välisen sodan syttyessä nämä palaavat yhteen puolustamaan kotiaan. Pian alkaa selvitä, että sota on pelkkä savuverho jollekin paljon suuremmalle uhalle, jonka vain nelikko ystävineen voi estää.
Tales-sarjaa ei varsinaisesti tunneta järisyttävästä tarinankerronnasta, eikä Graces ole poikkeus. Tarina itsessään on silti mukiinmenevä, sillä se on trooppeineen ja ennalta-arvattuvuuksineenkin pohjimmiltaan melko toimiva. Sen sijaan pelin hahmokattaus on yksi koko sarjan parhaista, sillä hahmokemiat sopivat hyvin yhteen ja ne sekä muovautuvat että kehittyvät tarinan edetessä. Nuoresta ja vastuuttomasta ritarikokelas Asbelista esimerkiksi kasvaa pelin aikana vastuuntuntoinen maaherra, joka oppii tuntemaan omat rajoitteensa.
Järjestelmiltään peli on tavallaan vanhan ja uuden välissä. Se edustaa taitekohtaa, jossa sarja alkoi hylätä vanhoja konventioita ja kokeilla uusia asioita – joskus onnistuneesti, joskus vähemmän onnistuneesti. Pelissä on paljon tuttua, kuten hahmojenväliset sketsit, kokkaaminen sekä tietysti reaaliaikaiset taistelut. Toisaalta se myös hylkäsi monia asioita, kuten manapisteet ja maailmankartan. Lopputuloksena on pääasiassa oikein toimiva sekoitus uutta ja vanhaa, joka tuntuu tutulta ilman tunkkaista vanhanaikaisuuden katkua.
Osta Tales of Graces f Remastered VPD-pelikaupasta!
Taisteluissa manapisteiden sijaan hyökkääminen kuluttaa Chain Capacity- eli CC-pisteitä, jotka latautuvat itsestään tai iskuja väistäessä. Taisteluissa on tärkeää tunnistaa, milloin kannattaa polttaa pisteet kaikkiin mahdollisiin iskuihin ja erikoistekniikoihin, milloin vetäytyä tai väistellä kunnes pisteet palautuvat. Alussa idea tuntuu aika rajoittuneelta pisteiden pienen määrän takia, mutta varusteiden parantuminen ja niiden maksimimäärän kasvu mahdollistavat todella monipuoliset kyky-yhdistelmät. Toimivan ja nopeatempoisen systeemin kruunaavat tarkat kontrollit, jotka tottelevat pelaajaa juuri niin kuin pitäisikin.
Hahmokehitys hoituu antamalla hahmoille erilaisia titteleitä, joita tienataan askareita tekemällä. Käytössä oleva titteli kerää kokemuspisteitä hahmon tapaan, ja tietyn rajan ylittyessä hahmo saa tittelistä ominaisuusbonuksen tai uuden erikoiskyvyn, joka jää pysyvästi taitoihin vaikka vaihtaisi tittelin toiseen. Jokaisella hahmolla onkin yli sata titteliä, joten tiimiään voi muokata todella monipuolisesti haluamaansa suuntaan.
Tales of Graces f ei ehkä ole kaikista järisyttävin roolipeli, mutta se on hyvä esimerkki siitä, miksi sarjalla on vannoutunut fanikuntansa. Taisteleminen on hauskaa, hahmot muistettavia ja tarina tarpeeksi pätevä. Varsinainen remasterointikin on onnistunut, olkoonkin että grafiikoiden terävöittämisen lisäksi uudistukset ovat pieniä ja hyvin matalaprofiilisia. Alkuperäisen julkaisualustan graafiset rajoitteet näkyvät ikävä kyllä sekä hahmomallien että maisemien kulmikkuudessa, mutta jos onnistuu pääsemään siitä yli, tarjolla on yksi sukupolvensa aliarvostetuimmista ja parhaista japanlaisroolipeleistä.
Petri Pohjonen
