Vanhassa vara parempi
Two Point -sarja on ennättänyt kolmanteen peliinsä ja selkeästi vakiinnuttanut tyylinsä, johon se nojaa koko painollaan. Kaksi edellistä osaa käsittelivät sairaalat ja opinahjot, joten museot tuntuvat luonnolliselta jatkumolta. Kieli poskessa kirjoitettu satiiri ei kuitenkaan pure yhtä terävästi kuin muiden julkisten palveluiden parissa, mutta uutukainen löytää silti tapoja ihastuttaa.
Osta Two Point Museum VPD-pelikaupasta!
Bisnessimulaattorin perusteet ovat hyvinkin tuttuja. Kampanjassa käydään elvyttämässä vanhoja mestoja uuteen loistoon, kun taas hiekkalaatikko tarjoaa nimensä mukaisesti vapaata rakentelua koko rahan edestä. Museoiden tavoitteina on tarjota helposti pitkästyville vierailijoille uutta nähtävää ja puuhasteltavaa lapsosesta eläkeläiseen asti. Ihan tavalliseen Heurekaan ei kuitenkaan tarvitse tyytyä, sillä lyhyehkön harjoittelun jälkeen pääsee rakentelemaan yliluonnollisiin ilmiöihin erikoistunutta laitosta.
Toisin kuin koulujen parissa, museot vaativat Indiana Jones -henkisiä tutkimusretkiä erilaisiin kohteisiin, joista rohmutaan esillepantavaa. Matkat eivät ole läpihuutojuttuja, ja hyvä museon kuraattori oppii nopeasti pitämään huolta rohkeista tutkijoistaan. Huonosti valmistautuneet seikkailijat saattavat huonoimmassa tapauksessa nimittäin kadota loppuiäksi.
Mitä hienompia reliikkejä museossa laitetaan esille, sitä innokkaammin vierailijat ovat valmiita maksamaan niiden näkemisestä. Koska raha pyörittää maailmaa, niin museoidenkin pitää ruinata lipunmyynnin lisäksi erinäisiä lahjoituksia ihastuneelta kansalta. Ovelat kuraattorit lisäävätkin strategisesti ansoitettuja lahjoituslippaita ympäri käytäviä.
Osta Two Point Museum VPD-pelikaupasta!
Pelkkä esittely ei myöskään riitä nykypäivän hyperaktiiviselle kansalle. Jokainen uusi kohde tarvitsee mainostusta ja hypeä, tai “buzzia”, jotta kävijät kertoisivat niistä kavereilleen. Ilman tarpeeksi kovaa pöhinää museot jäävät tyhjilleen. Museoiden ei myöskään tarvitse tyytyä esittelemään vain oman alansa tuotteita. Mitä pidemmälle kampanja etenee, sen monipuolisemmaksi muuttuu myös tarjonta.
Samalla kansalle tarjotaan opastettuja kierroksia, kaupataan krääsää lahjapuodista, ja yleisesti rahastetaan tavoilla, jotka saavat museot vaikuttamaan enemmän huvipuistoilta kuin historian vaalimiseen keskittyneiltä julkisilta palveluilta.
Two Point Museum vaatii saman lähestymistavan kuin sen edeltäjätkin. Sen koko olemassaolo perustuu naljailevaan huumoriin, joka kyynisesti esittää maailman aggressiivisen kapitalismin orjana, jossa idealismi opetuksesta tai kulttuurista nauretaan pihalle. Kenttien taustamusiikkia tauottavat kuulutukset oikein alleviivaavat tätä köyhää hekottelua. Se käy pitkän päälle tylsäksi ja muistuttaa, miksi onkin hyvä, ettei sarjan pelejä julkaista ihan joka vuosi.
Onneksi itse rakentelu ja ihmisten paimentaminen ovat edelleen addiktiivista ja hauskaa puuhaa. Tämä sarja on meille hyperfokuksen uhreille mannaa taivaasta. Jahka vauhtiin pääsee, Two Point Museum on edeltäjiensä tavoin vaarallisen koukuttava nysväyseepos, johon voi hukata päiviä kerrallaan. Jos sairaalat ja koulut on jo koluttu läpi, museoiden rakentelu tarjoaa juuri sitä, mitä fanit tältä sarjalta haluavat. Ei se väärin ole.
Joonatan Itkonen
