Assassin’s Creed III: Liberation / Arvostelut / pelaaja.fi

Assassin’s Creed III: Liberation

10.12.2012 // Kirjoittanut: Ville Arvekari
0

Murhaava Aveline ei hurmaa

Sonyn kova luotto Vitan loppuvuoden pelitarjontaan oli hieman ennenaikaista. Suurten pelisarjojen hehkutettiin saapuvan uudelle taskukonsolille, mutta tavan mukaisesti isot nimet ja luulot eivät ole laadun tae. Erityisesti Assassin’s Creed III: Liberationia pidettiin yhtenä potentiaalisimpana pelaajien pelinä, mutta mitä käteen jäikään? Jälleen yksi venyen ja paukkuen taskukonsolille ahdettu pikkuveli, joihin saimme tottua jo Vitan edeltäjällä PSP:llä.

Hyvä on, Liberation kutakuinkin näyttää ja tuntuu kotikonsoleiden Assassin’s Creediltä. Pelaamista on piristetty kolmannen osan puissa kiipeilyn ja aiempaa aggressiivisempien vihollisten kaltaisilla parannuksilla. 1700-luvun New Orleans ja Louisianan suoalueet ovat melko laajoja (mutta eivät läheskään pääpelien alueiden kokoluokkaa), kun taas uusi naispuolinen assassiini, ranskalais-afrikkalainen Aveline de Grandpré, povailee aatelismiehen ja orjanaisen tyttärenä kiinnostavaa tarinallista näkökulmaa. Pelillä on kaikki ainekset tiiviimpään Assassin’s Creed -nautintoon, mutta liian monet osa-alueet ovat jääneet hätiköidysti puolitiehen.

Liberation voi paukutella henkseleitään näyttävällä ulkoasulla, jonka vilkasta kaupunkikuvaa tai tunnelmallista suoaluetta on ilo katsella, mutta kaikki tämä tapahtuu ruudunpäivityksen kustannuksella. Siinä missä varsinainen Assassin’s Creed III sujuvoitti kiipeilyä ja taistelemista, Liberation ottaa askeleen taaksepäin tekemällä kaikesta hitaampaa ja kömpelömpää. Osasyynä lienevät Vitan kankeammat ohjakset, mutta osa kunniasta menee myös ruudunpäivityksen ja karsitumpien liikeanimaatioiden piikkiin.

Huomattavat tekniset ongelmat ja suoranaiset bugit nakertavat pelikokemusta entisestään. Lukuisten pelaajien raportoiman tallennuksia tuhoavan bugin lisäksi peli kaatuilee usein, viholliset reagoivat Avelineen mystisin tavoin ja tehtävät saattavat keskeytyä epäonnistuneina ilman mitään näkyvää tai järkevää syytä.

Päivitystä suosiolla odottelevia ei varmasti lohduta tieto, että Liberationin kehitystiimillä tuntuu olevan fetissi sarjan tylsimpiin tehtäviin eli kohteiden seuraamiseen ja keskustelutehtäviin, joissa liikutaan paikasta toiseen puhetta kuunnellen. Toimintaa ja kiipeilemistä toki riittää, mutta reseptistä tuntuu unohtuneen sarjan parhaat ainekset. Edes Avelinen uusi kyky vaihtaa asujen myötä koko olemustaan ei tuo mukanaan oleellisia uudistuksia. 

Harmillista kyllä, jopa kiinnostava tarina onnistutaan vesittämään. Aveline olisi voinut olla pelien seuraava vahva naishahmo, mutta repaleinen tarina ei anna sankarittarelle tilaa loistaa Ezion, Connorin tai edes Altaïrin tavoin. Sekavuus voidaan ehkäpä pistää tarinan oman luonteen piikkiin, koska Avelinen muistoja eletään Animus-laitteen kaupallisella versiolla, jolla periviholliset temppeliherrat voivat vääristää todellisuutta. Pienellä lisäpanostuksella sensuuri-ideasta olisi voinut syntyä kiintoisiakin käänteitä, mutta nyt on tyytyminen paikasta toiseen loikkiviin tapahtumiin, mikä saa tehtävät tuntumaan irrallisilta.

Assassin’s Creed III: Liberation on todennäköisten päivitysten jälkeenkin yksi sarjan heikoimpia lenkkejä, mutta täysin toivoton räpellys se ei suinkaan ole. Sarjan peruskaava on edelleen varsin toimiva, mutta samaa saa huomattavasti parempana ja monipuolisempana vanhoilla kunnon kotikonsoleilla.

5/10

Kehittäjä: 
Ubisoft Sofia
Julkaisija: 
Ubisoft
Peligenre: 
Toimintaseikkailu
Julkaisualustat: 
Sony PS Vita
Pegi-ikärajat: 
K-18

Nostoja