Viilto sydämessäin
Assassin’s Creed -sarjan lisäsisältöpakettien kohdalla ei oikein koskaan tiedä, mitä tuleman pitää. Joskus ne täydentävät pääpelin tarinaa, toisinaan ne heittävät rinnakkaiseen todellisuuteen, ja joskus ne ovat oma itsenäinen tarinansa uuden assassiinihahmon ohjaksissa. Yleensä niitä yhdistää se, etteivät ne ole kovinkaan merkittäviä tai erityisen viihdyttäviä pintaraapaisumaisen luonteensa takia. Assassin’s Creed Syndicaten ensimmäinen lisäsisältöpaketti Jack the Ripper ei ole poikkeus.
Syndicate saattoi tuoda sarjaan jälleen ripauksen viihdyttävää persoonallisuutta hahmoillaan ja vempaimillaan, mutta Evien tarinaa 20 vuotta pääpelin jälkeen jatkava Jack the Ripper -lisäkampanja ottaa reilusti takapakkia. Historian kuuluisimman sarjamurhaajan ympärillä pyörivä tarina on odotetusti synkkä, mutta Assassin’s Creedin tulkinta Whitechapelin murhista on tyhjänpäiväinen ja suoraan sanottuna typerä.
Viiltäjä-Jackin ympärillä on paljon ihan kiinnostavaakin historiaa ja fiktiota, josta olisi oikeilla kirjoittajilla voinut saada jopa täysiverisen ja kiinnostavan assassiiniseikkailun. Lisäkampanjan työstänyt Ubisoft Montpellier on sen sijaan vetänyt mutkat suoraksi tavalla, joka heittää romukoppaan koko Viiltäjä-Jackin mystisen luonteen jo 2–3-tuntisen kampanjan ensimetreillä. Samalla se täydentää pääpelin ja kampanjan välillä kuluneita kahta vuosikymmentä tavalla, joka tappoi ainakin omalla kohdallani kiinnostuksen Evien ja Jacobin hahmoihin.
”Jack the Ripperiä ei voi laskea onnistumiseksi kahden mukiinmenevän tehtävän perusteella.”
Pelillisesti Jack the Ripper tuo mukanaan jokusia uusia tehtävätyyppejä, kuten prostituoituja pahoinpitelevien asiakkaiden häpäisyä ja muuta varsin repäisevältä kuulostavaa. Loppujen lopuksi ne kaikki noudattavat pääpelistä tuttuja mekaanikoita, mutta vain astetta haastavammissa tilanteissa. Evie on 20 vuoden aikana unohtanut muutamia pääpelin aikana oppimiaan taitoja, mutta omaksunut muutamia uusiakin. Intiasta mukaan tuodut pelotepommit saavat ihmiset pakokauhun valtaan, ja uudella brutaalilla lopetusliikkeellä vastustajat juoksevat itkien karkuun. Ideaa hyödynnetään ihan mukavasti jokusessa päätehtävässäkin.
Lisäsisältöpaketin parasta antia onkin kaksi täysin uudelle alueelle sijoitettua salamurhatehtävää, joissa on jo hetkellisiä vivahteita pääpelin parhaista hetkistä. Viiltäjä-Jackin avustajien salamurhaamiseen löytyy Syndicaten pääkohteiden tapaan lukuisia tapoja ja apukeinoja, jotka tekevät kohteen löytämisestä varsin kiintoisaa. Näiden tehtävien alueetkin ovat piristävästi kantakaupungin ulkopuolella ja tuovat siten maisemiin hieman vaihtelua.
Jack the Ripperiä ei kuitenkaan voi laskea onnistumiseksi kahden mukiinmenevän tehtävän perusteella. Se on monella tavalla hukattu mahdollisuus, mutta ainakin fanaattisimmat Assassin’s Creed -fanit saavat lisää koluttavaa ja jokusia tiedonnokareita, joilla täydentää sarjan universumin tilaa Syndicaten tapahtumien jälkeen. Itse Viiltäjä-Jackistä kiinnostuneille lisäpaketti on sitäkin pahempi – ellei jopa raivostuttava – pettymys.
5/10
Yllätyksetön Jack the Ripper jatkaa Assassin’s Creed -sarjan epätasaisten lisäsisältöpakettien taivalta väsynein ottein.
Ville Arvekari