Kuin kilpa-auto: vain oleellinen ilman turhuuksia
Italialaisen Kunos Simulazionin Assetto Corsa -autosimulaattori on tarjonnut pc-pelaajille haastetta jo jonkin aikaa, kiitos muun muassa Steamin Early Access -palvelun. Nyt saapasmaan tuote on saapunut konsolipelaajien ulottuville.
Jos autopelien suuressa mielikuvitusasteikossa toisessa ääripäässä ovat vaikkapa Mario Kartin tai Burnoutin kaltaiset arcadehauskuutukset ja toisessa päässä vakavahenkisemmät ajosimulaattorit Project CARSin tyyliin, on Assetto Corsa (”kisavire”) ehdottomasti altaan syvemmässä päässä. Itse asiassa Assetto Corsa ja viime vuonna ilmestynyt Project CARS muistuttavat toisiaan paikoitellen melkoisesti.
Molempien pelien pääpaino on siinä, että kaikki autot ja radat ovat pelaajan käytettävissä heti, ja on oikeastaan omasta mielikuvituksesta kiinni, millaisia kilpailuja autohiekkalaatikossaan järjestää. Onneksi tarjolla on myös moninpeli, jolloin voi ripustautua jonkun muun mielikuvitukseen, mutta suoranaiset pelilliset elementit loistavat poissaolollaan. Konsoliversioissa kilpailijamäärä on rajattu 16 yhtäaikaiseen autoilijaan, olivatpa kyseessä tekoälykuskit tai kanssakisaajat.
Project CARSin uratila tosin vetää pidemmän korren uskottelemalla kisakalenterin ja erilaisten viestien avulla, että jotain tapahtuu. Assetto Corsan uratila onkin lähinnä pakon edessä keksitty kokoelma ajohaasteita, joita ryyditetään noin tekstiviestin pituisilla mausteteksteillä. On siinä ja siinä, kannattaisiko studion unohtaa koko uratila ja kohdistaa rajalliset resurssit muualle. Rattihenkisten riemuksi Assetto Corsa siis keskittyy olennaiseen, mutta mikäli autojen keräily ja virtuaaliset rahakannustimet ovat olleet syy ajaa vielä muutama kilpailu Gran Turismossa tai Forzassa, kannattaa ehkä suunnata katse muualle.
Karu ulkoasu näkyy valikoissa ja pelin toiminnassa muutenkin. Usein kilpailu päättyy maaliviivan ylityksen jälkeiseen tuloslistaan ilman fanfaareja tai sulavia siirtymiä. Pelaajan kannattaakin olla itse aktiivinen pelien tekosten suhteen, ja terve ripaus kokeilunhalua tekee pelin valikoissa seikkailemisesta antoisampaa.
Suorituskyvyn osalta konsoliversiot pärjäävät mainiosti muutaman kilpailijan rinnalla pitämällä yllä 1080p-resoluutiota täyden 60 ruudun sekuntivauhdin tahdissa. Mikäli kilpailijoita on kuitenkin täydet 16, joudutaan ruudunpäivityksestä hiukan tinkimään, joskaan ei toivottomasti.
Kunos Simulazioni on kuitenkin kohdistanut pienen studion voimavarat olennaiseen: ajomalliin ja autolisensseihin. Jälkimmäisestä lopputuloksena on vajaan 100 auton ja yli 20 erilaisen ratakonfiguraation kokoelma. Ratojen osalta tilanne on kaksijakoinen. Toisaalta mukana on Nürburgring pohjoissilmukoineen, Brands Hatch ja legendaarinen Monza sekä uutena että vanhana versiona, mutta mikäli omaa suosikkirataa ei löydy nykyisestä joukosta, voi kyllästyminen iskeä nopeasti. Pisteet kuitenkin esimerkiksi Zandvoortin kaltaisesta harvinaisemmasta virtuaaliherkusta.
Kunos julkaisee onneksi Assetto Corsaan erilaisia latauspaketteja tasaisella tahdilla, mutta niiden aikataulun ja julkaisutahdin osalta konsoliversiot ovat hiukan epäselvillä vesillä. Myös tuotteliaan modiyhteisön luomukset jäävät PS4- ja Xbox One -pelaajilta nauttimatta, vaikka studio onkin tehnyt parhaiden modaajien kanssa yhteistyötä virallisen sisällön suhteen.
”Autojen balanssi tuntuu alusta saakka luontevalta.”
Autovalikoiman suhteen Assetto tuntuu ottavan autoja sieltä, mistä niitä on saatavilla. Lopputuloksena on toki kattava läpileikkaus ajamisen eri aikakausilta aina Lotus Type 25:stä katumaasturivillityksen Maserati Levanteen. Lisenssien saaminen ei monien automerkkien kohdalla ole ollut helppoa, joten pienen studion tekemä työ on ihailtavaa. Horisontissa kiiltää myös autoharrastajien Graalin malja, eli tulossa on Porsche-laajennus.
Yksittäiset autot on mallinnettu sangen uskollisesti, vaikka erityisesti konsoleilla korostuu lievä materiaalivalintojen latteus ulkoasussa. Ohjaamonäkymät eivät ole tästä poikkeus, vaan nekin on toteutettu pääosin hyvin, vaikka joitakin suoranaisia kauneusvirheitäkin löytyy. Ilahduttavasti tarjolla on sekä ratillinen että ratiton näkymä, ja konsoleillakin on säilytetty mahdollisuus säätää näkymän kuvakulmaa omien mieltymysten mukaan.
Vaikka klassisilta pölynimuriääniltä on vältytty, ovat Assetto Corsan röpötykset paikoitellen melko kaukana aidon automallin äänistä. Erikoinen piirre on myös auton ulkopuolelta ajettaessa kuuluva voimakas vaihe-efekti, joka olisi makea satunnainen lisämauste, mutta kyllästyttää hieman pidemmän päälle.
Kaikkein tärkeintä Assetto Corsassa on sen ajettavuus, eikä italialaisstudio ole ihailtavasti säästellyt sen osalta. Autojen balanssi tuntuu alusta saakka luontevalta, joten muissa ajopeleissä, autokoulussa ja radalla opitut asiat siirtyvät melko helposti myös Assetton maailmaan. Eri pelien fysiikkamallinnuksen tarkkuudesta voidaan kinastella loputtomiin, joten lopulta kyseessä on makuasia. Assetto Corsan ajoneuvot tuntuvat olevan luontevampia ajettavia kuin Project CARSin, mutta oma kokemus voi olla päinvastainenkin.
Mikäli kilometrejä on takana vähemmän, voi luistonestoa ja ajonvakautusta säätämällä muovata itselleen sopivan vaikeusasteen. Perinteisen päällä tai pois -ajonvakautuksen sijaan peli tarjoaa peräti kymmenpykäläisen säädön avustuksella, joten itseään voi totuttaa apupyöristä pois hiljalleen.
Myös ajoneuvon säädöt on toteutettu sopivasti, joten omia auton säätöjä voi tallentaa jopa ratakohtaisesti. Kieli- tai mekaanisen muurin iskiessä peli myös opastaa pääpiirteittäin siitä, mitä esimerkiksi camber-asetuksella saavutetaan. Pisteitä kertyy myös niin sanotusti oikeiden mittayksiköiden käyttämisestä leikkimielisen 0–10-säädön sijaan, ainakin useimmiten. Säädettävien kohteiden määrä riippuu oikean elämän tavoin käytössä olevasta automallista.
Tarjolla on myös vauriomallinnus, joka huomioi ulkoisten kolhujen lisäksi muutamien kriittisten komponenttien kuntoa. Hiukan erikoisesti mallinnuksessa ei tunnu olevan merkittävää eroa ajoneuvon rakenteen suhteen, joten keskimoottorisenkin auton voimanlähde on entinen pahan keulakolarin jälkeen.
Ohjaustuntuma ja autojen balanssi säilyvät hyvin myös peliohjaimella huristellessa, joskaan aivan esimerkiksi Codemastersin toteutukseen ei ylletä. Assettossa autot ovat kuitenkin kirkkaammin läsnä kuin esimerkiksi Gran Turismossa tai Forzassa, joten asiat tapahtuvat nopeammin ja selkeämmin. Taustalla lienee suosikkipelien pehmeämpi ja anteeksiantavampi ohjausskeema.
Assetto Corsa on kuitenkin peli, joka suorastaan huutaa rattiohjaimen perään paremman tarkkuuden takia. Voimavasteessa voisi olla hiukan enemmänkin puhtia, mutta omalta osaltaan tilannetta voi muovata pelin asetuksista. Ohjausasetuksia voisi olla kuitenkin enemmän ilman, että peli sortuu Project CARSin typerryttävään asetusviidakkoon.
Lopputuloksena Kunos Simulazionin luomus on karun kaunis: autoilla ajaminen on tärkeintä, ja pelillistäminen tulee vasta jossain kaukana. Vaikka monelle Assetto Corsan tyyli saattaa tuntua turhankin pelkistetyltä, on lisääntynyt tarjonta myös konsoleilla erittäin tervetullutta. Jos autokeräilyn ja tarinan sijaan kaipaat suoraan oman elämäsi Toni Vilanderiksi tai Markus Palttalaksi, voi Assettosta olla hyvinkin iloa pimeiksi talvi-illoiksi.
8/10
Assetto Corsa on tervetullut lisäys myös konsoleiden autopelivalikoimaan. Karun ja koruttoman kokonaisuuden vastapainoksi tarjolla on erittäin hyvin käteen sopivaa ajamista.
Aake Kinnunen