Atelier Sophie 2: The Alchemist of the Mysterious -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden huhtikuun numerossa 232. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Nahkea päiväuni
Koei Tecmon Atelier-roolipelisarja kasvaa suorastaan eksponentiaalisesti. Tavaramerkin alla kuljetetaan parhaillaan useampaa rinnakkaista juonikaarta, joilla on kaikilla omat hahmokaartinsa ja keskeiset teemansa.
Pelisarjan tuorein tuleminen, Mysterious-alasarjaa edustava Atelier Sophie 2, seuraa nimikkoalkemistiaan Sophieta, joka ystävystyi edellisessä seikkailussaan kirjaksi muuttuneen Plachta-tytön kanssa. Uudessa pelissä kaksikko imaistaan mystisen portaalin kautta omituiseen Erde Wiegen unimaailmaan, jossa he eksyvät toisistaan. Sophien tehtävänä on etsiä ystävänsä ja löytää tie pois asukkaidensa unelmien päälle rakennetusta rinnakkaistodellisuudesta.
Tarina ei tätä tiivistelmää syvällisemmäksi tai monimutkaisemmaksi kasva, vaikka pelillä on mittaa kevyesti päälle 40 tuntia. Söpöjen tyttöjen päätön toilailu ja arkinen hengailu ovat toki osa Atelierien viehätystä, mutta Sophie 2 tekee silti jonkinlaisen maailmanennätyksen juonensa laihuudessa. Pelin hahmokaarti on päähenkilöä myöten pahvista sorttia, ja varsinkin porukan miespuoliset jäsenet ovat rehellisiä yhden luonteenpiirteen himboja.
Juoni on toisaalta juuri pinnallisuutensa vuoksi hyvin pieni osa kokemusta, joten se ei varsinaisesti vaikuta pelinautintoon tavalla tai toisella. Pääpaino on tyypilliseen tapaan pieniin karttapalasiin lohkotun maailman tutkimisessa ja erilaisten alkemiamateriaalien keräilyssä. Alueiden tutkimista höystetään tällä kertaa vaihtelevilla säätiloilla, jotka vaikuttavat käytössä oleviin reitteihin, materiaaleihin ja hirviöihin. Maagisia sääkiviä käyttämällä paikalle voi taikoa vaikka äkillisen lumimyrskyn, joka jäädyttää kartan vesialueet läpikulkukelpoisiksi. Etenemispulmat eivät tosin ole kovin monimutkaisia, eikä mekaniikkaa tunnuta käytettävän sen koko potentiaalin edestä.
Alkemia on Atelier-peleissä paitsi askartelumekaniikka myös tarinan pääasiallinen veturi. Koska padan edessä joutuu huhkimaan tuntitolkulla pelkästään juonessa edetäkseen, on ilo huomata, että prosessista on tehty osallistavampi kuin esimerkiksi viime vuoden Atelier Ryza 2:ssa. Touhu ei ole pelkkää raaka-aineiden keräilyä ja sekoittelua, vaan alkemia on Sophie 2:ssa oma pieni minipelinsä. Pulmapelimäisessä alkemianäkymässä 25-paikkainen ruudukko täytetään tetrispalikan tyyppisillä elementtiosasilla, joiden ketjuttaminen ja oikeanlainen sijoittelu parantaa lopputuloksen laatua ja ominaisuuksia. Laiska pelaaja voi säätää alkemiasysteemin automaattivaihteellekin, mutta itse koin elementtien asettelun aivonystyröitä sopivan leppoisasti stimuloivaksi puuhaksi.
Myös kahakoinnin saralla on tehty innovaatioita, sillä Sophie 2:n taistelujärjestelmä on kekseliäs väännös perinteisestä vuoropohjaisesta ratkaisusta. Kuusihenkinen porukka jaetaan kolmen hengen etu- ja takariveihin, ja taistelun tiimellyksessä hahmojen paikkoja voi vaihdella tarpeen mukaan tag team -tyyppisillä erikoishyökkäyksillä tai -torjunnoilla. Näin kaikki hahmot pääsevät vuorollaan parrasvaloihin, ja niiden vahvuuksia tulee varmasti hyödynnettyä taisteluissa. Yksikään raukka ei jää seinäruusuksi, toisin kuin monissa muissa vastaavissa roolipeleissä.
Sophie häviää kirkkaasti viime vuoden Ryzalle estetiikassa. Se on toki kehitetty edelliselle konsolisukupolvelle, mutta tämäkään seikka ei riitä selittämään sitä, miksi se näyttää kymmenen vuotta vanhalta. Kentät ovat tyhjiä ja valaistukseltaan latteita, ja esimerkiksi materiaalien keräilypaikkoja on välillä niin vaikea erottaa ympäristöistä, että kehittäjät ovat tietyissä sääolosuhteissa joutuneet lisäämään niiden päälle erillisen ilmaisimen. Pään raaputtelua aiheuttaa tieto siitä, että peli pyörii samalla moottorilla kuin huomattavasti paremman näköinen Ryza 2. Olisiko rumuus tietoinen valinta?
Kaiken kaikkiaan Atelier Sophie 2 on hyvistä puolistaan huolimatta kovin keskinkertainen kokemus, jolle on vaikea löytää aikaa kevään hittipelitulvan keskellä. Mekaanisesti se parantaa edeltäjiinsä verrattuna, mutta sekä tarinallinen että graafinen anti on niin laihaa, ettei sitä voi varauksetta suositella. Kenties Atelier-sarjakin alkaa kaivata Tales of Arise -henkistä mullistusta pysyäkseen ajan hermolla.