A.O.T. Wings of Freedom

A.O.T. Wings of Freedomilla on kaikki edellytykset olla hieno pelikokemus, mutta se valitettavasti koettelee sarjan sisukkaimpienkin fanien kärsivällisyyttä pitkäpiimäisyydellään.

1.9.2016 10:55

Kertaus, opintojen äiti

Viime vuosien puhutuimpiin animeilmiöihin lukeutuvan Attack on Titanin viehätys on parhaalla tavalla alkukantaista laatua. Sarjan ihmislihaan mieltyneet nimikkotitaanit ovat popsineet poskeensa muutaman nollan maapallon väkiluvusta, ja paikastaan ravintoketjun huipulla taistelee tosissaan enää kourallinen teiniangstinsa riuduttamia sotilaskokelaita. Kudosnesteissä ja irtoraajoissa ei säästellä, kun solttupojat pääsevät tositoimiin, eikä hurmeista huidontaa juurikaan häiritä turhilla hengähdystauoilla.

Veripalttua arvostavien fanien onneksi sarjan kotikonsolidebyytistä vastaa turpajuhlien johtava asiantuntija, Warriors-peleistään tuttu japanilainen Omega Force. Vaikka pelitalon portfolioon tutustuneet voivat odotetusti äkätä tuoreesta A.O.T. Wings of Freedomista tiettyjä yhtäläisyyksiä sen klassikkomätkeisiin, uskaltaa tiimi kerrankin antaa tilaa alkuperäisteoksen omille erityispiirteille.

Juuri näiden ikonisten ratkaisujen ansiosta pelin ensihetket hurahtavat lapsenomaisessa hurmoksessa: Spiderman-henkisellä vaijerivarustuksella suhailu luonnistuu sulavasti jo lähtökuopissa, ja ensimmäisten titaanien tuhoaminen on kokemuksena äärimmäisen tyydyttävä. Koska kokoero on suuri ja viholliset arvaamattomia, on pelaajan omaksuttava napakkaan ajoitukseen perustuva ohjausjärjestelmä ja erilaisiin olosuhteisiin sopivat perusstrategiat nopeasti.

A.O.T. Wings of Freedom -arvostelu

”Tehtävät alkavat sulautua tajuntaa turruttavaksi napinpainallusten ja lentelevien lihankimpaleiden massaksi.”

A.O.T. Wings of Freedom -arvostelu

Ikävä kyllä Omega Force ei näytä päässeen kehitystyössään juurikaan vahvaa pelimekaanista perustaa pidemmälle. Animesarjaa mukaileva tarinatila antaa pelillisesti kaikkensa ensimmäisten tuntiensa aikana, minkä jälkeen tehtävät alkavat sulautua tajuntaa turruttavaksi napinpainallusten ja lentelevien lihankimpaleiden massaksi. Titaanien heikko kohta on poikkeuksetta niiden niskassa, ja oli motiivi niiden murhaamiseen mikä tahansa, on touhu täten pohjimmiltaan saman taistelun toistamista tunti toisensa jälkeen.

Tämän lisäksi Wings of Freedom syyllistyy pelialan kenties suurimpaan ja vanhimpaan kardinaalisyntiin: teosta on pyritty kursailematta toppaamaan kymmenillä itseään toistavilla sivutehtävillä, joiden tärkein ja ainoa funktio on saada pelaaja hakkaamaan päätään seinään. Puhtaana aikasyöppönä toimiva nolla-arvon lahtausurakka kätkee taakseen nimittäin etenemiselle keskeisen maineen ja mammonan keräämisen ohella myös tarinatilan kutkuttavan epilogin. Arkham-fanit, soivatko hälytyskellonne jo?

Vaikka tuskan lievittämiseksi tarjotaan mahdollisuutta hoitaa tappotalkoot pois alta verkon välityksellä, käy samojen karttojen läpi koluaminen ennen pitkää kuivaksi myös laatuseurassa. Mikäli teos olisi mekaanisesti yhtä köykäinen kuin sisällöllisesti, ei menetys juuri pännisi, mutta Wings of Freedomin kohdalla tuhlattu potentiaali todella surettaa. Nykypäivänä on harvinaista törmätä hyvään peliin, jota ei tee mieli pelata.

5/10

A.O.T. Wings of Freedomilla on kaikki edellytykset olla hieno pelikokemus, mutta se valitettavasti koettelee sarjan sisukkaimpienkin fanien kärsivällisyyttä pitkäpiimäisyydellään.

Johanna Puustinen

5/10
KehittäjäOmega Force
JulkaisijaKoei Tecmo
PeligenretToiminta
Pegi-ikärajatK-18
Pegi-merkinnätVäkivalta
Lisää luettavaa