Toivottoman tarinan töksähtelevä loppu
Suomen harvinaisissa kesähelteissä sitä suorastaan kaipaa viileitä talvikelejä. Ehkä asia olisi toisin, jos talvi olisi ikuinen. Näin on The Banner Sagan maailmassa, jossa sammunut aurinko pakottaa selviytyjien kulkueen etelään turvapaikan toivossa. Turvapaikkaa on etsitty jo kahden eeppisen pelin myötä, ja nyt on aika selvittää, onko sellaista edes olemassa. Tarina nimittäin päättyy.
Jos aiemmat The Banner Sagat jäivät välistä, kolmososan voi suosiolla unohtaa. Se on ihan oikea jatko-osa aiemmalle tarinalle ja jatkuu suunnilleen kirjaimellisesti siitä, mihin edellinen peli loppui. Olin aivan äimän käkenä valtavan hahmovalikoiman ja tarinan käänteiden äärellä, vaikka olen pelannut aiemmat osat, joten nyypällä ei olisi varmasti toivoakaan. Peli ei myöskään yritä sen ihmeemmin pehmentää laskua, sillä tarjolla on vain lyhyt kertaus aiempien pelien päätapahtumista sekä pieni opetusosio, joka näyttää monimutkaisen taistelujärjestelmän perusteet.
Veteraanit ovat pelin parissa kuin kotonaan, sillä kovin moni asia ei ole sitten viime näkemän muuttunut. Pelaaminen on yhä enimmäkseen sitä, että katsellaan karavaanien kulkua ruudulla ja tehdään välillä valintoja, jotka lisäävät tai poistavat resursseja ja muuttavat hahmojen suhteita tai jopa tarinan kulkua.
”Ajatus karavaanista vaeltamassa kaupungin laidalta toiselle ruoan huvetessa ja moraalin laskiessa tuntuu suorastaan vähän hölmöltä.”
The Banner Saga 3:n tarina on hyvin kaksijakoinen. Aiempien pelien tapahtumat jakoivat selviytyjät kahteen leiriin, joista yksi rämpi poliittisen suhmuroinnin keskellä suuressa kaupungissa ja toinen seikkaili pahuuden mailla kaukana pohjoisessa. Pohjoisen seikkailu tuntuu klassiselta The Banner Sagalta, kun taas ajatus karavaanista vaeltamassa kaupungin laidalta toiselle ruoan huvetessa ja moraalin laskiessa tuntuu suorastaan vähän hölmöltä.
Ikävää on myös se, että peli ei saa tarinaa puhtaasti maaliin saakka. Joitain kiinnostavia aiempien pelien tarinanpätkiä joko unohdetaan kokonaan tai käsitellään todella ylimalkaisesti. Tarinoiden päättäminen on tietenkin totutusti vaikeaa, mutta pettymys se silti on useamman kymmenen tunnin pelailun jälkeen.
Suurin uudistus koskee taistelua. Käytössä on muutamia uusia yksiköitä, jotka tuovat peliin omat hauskat erikoiskykynsä ja pelityylinsä. Vaikeustasoa on hilattu entistäkin ylemmäs, joten The Banner Saga 3 on suorastaan haastava peli. Enimmäkseen taistelu toimii kuten ennenkin, eli kaikkia hyviä ja erikoisia ideoita ei ole mietitty ja viilattu aivan loppuun asti.
Uutta on se, että useissa taisteluissa ruudun ylälaidassa tikittää mittari, joka täyttyessään heittää taistelukentälle uuden vihollisarmeijan entisten tueksi. Jos on ennen sitä ehtinyt tyhjentää pöydän, saa joko vetäytyä taistelusta ja jatkaa tarinaa tai täydentää armeijansa reserveistä ja jatkaa uutta vihollisporukkaa vastaan parempien palkintojen toivossa. Jos taas taistelu on vielä kesken, ainahan voi ladata edellisen tallennuksensa.
The Banner Saga 3 on hieman ristiriitainen paketti. Tavallaan se kyllä päättää eeppisen tarinansa tyydyttävästi ainakin suurten linjausten osalta. Unohdetut ja huonosti käsitellyt osiot jäävät harmittamaan, mutta kokonaisuutena pelisarja jää helposti voiton puolelle. Surullisten viikinkien matka lumen keskellä kannattaa kokea, mutta se täytyy kokea alusta alkaen.