Yön synkkä Batroidvania
Batman: Arkham Origins Blackgaten visio kuulostaa edelleen lumoavalta. Kaksiulotteinen Batman-seikkailu, joka yhdistää klassisten Metroid– ja Castlevania-pelien tutkintaelementit sekä Batmanin Arkham-pelien taistelut ja konnien saalistamisen? Tekijänä vieläpä Metroid Prime -avainkehittäjien perustama pelistudio? Kyllä, kiitos.
Valitettavasti visio ei pidä lämpimänä, kun itken itseni uneen ajatellen Blackgaten hukattua potentiaalia. Se ei missään nimessä ole umpisurkea peli, mutta ei täysin loppuun asti harkittukaan. Jokerin kaltaisten superkonnien valloittaman Blackgate-vankilan tutkimisesta katoaa veto jo ennen seikkailun puoltaväliä, vaikka pelin läpipeluussa kuluu vajaat seitsemän tuntia melko korkeallakin läpäisyprosentilla.
Metroidit ja Castlevaniat monipuolistivat pelaajan tarvikevalikoimaa ja liikkumista koko ajan juuri sen verran, että ne tuovat tuttujenkin alueiden uudelleenkoluamiseen uusia piirteitä. Blackgatessa ei nähdä kehitystä neljän perustarvikkeen hankinnan jälkeen. Kun vihollisetkaan eivät palaa jo kertaalleen putsatuille alueille, pelin loppupuoliskolla juoksennellaan turhan paljon tyhjillä käytävillä. Ainoa haaste on ottaa tolkkua vaikeasti hahmotettavasta kartasta, joka yrittää parhaansa mukaan havainnollistaa, että ympäristöissä liikutaan toisinaan myös syvyyssunnassa.
Arkham Origins Blackgate onnistuu erityisesti Arkham-tyylisten kahakoiden tuomisessa kaksiulotteiseen ympäristöön, mutta turhan monet muista hienoista ajatuksista jäävät puolitiehen. Sääli, sillä onnistuneelle ”Metroidvania”-seikkailulle olisi kysyntää.