Nintendon käsikonsoleilla ihastuttaneita Advance Wars -pelejä on isoille konsoleille jouduttu odottamaan jo hyvä tovi, mutta nyt odotus on vihdoin päättynyt. GameCuben Battalion Wars on tosin Advance Warsien jälkeläinen vain henkisesti. Käsikonsolipelien vuoropohjainen taistelujärjestelmä on nimittäin Battalion Warsissa saanut tehdä tietä kolmannen persoonan toimintapelin ja tosiaikastrategian yhdistelmälle, eikä moninpeliäkään ole tarjolla.
Advance Wars -tyylisen, pehmeän näyttävän ulkokuoren alle kätkeytyy kuitenkin täysiverinen, kylmän sodan propagandameininkiä huokuva sotapeli, jossa vanjaa kaatuu ketoon kuin Tuntemattomassa ikään. Kun pelin virtuaalinen punakone, Tundranin armeija, lähtee avoimeen sotaan, ovat länsimaisen sivistyksen ainoana tukena ja turvana läntisen rintaman urhoolliset soturit.
Pelaajan hahmona toimivan kasvottoman komentajan vastapainona pelin muut henkilöhahmot ovat astetta hilpeämpiä. Taskukokoinen punaniskakenraali Herman, pin-up-henkinen naisupseeri Betty ja Tundranin johdossa häärivä tsaari Gorgi ovat kaikessa liioittelussaan todella hauskoja. Mikä parasta, vanhat viholliset joutuvat lopulta unohtamaan aatteelliset erimielisyytensä ja lyömään hynttyyt yhteen suuremman uhan edessä. Tästä pitävät huolen yltiöteolliset, aggressiivista hyökkäystaktiikkaa noudattavat Xylvanian-teutoonivampyyrit .
Setä Herman tarvitsee sinua
Pelillisesti lähin vertauskohde Battalion Warsin menolle voisi olla Microsoftin muinainen Urban Assault -peli. Valtaosa tehtävistä alkaa jalkapatikassa, mutta vaihtelevasti aseistettujen jalkaväkiyksiköiden lisäksi voi komentajamme hypätä lukuisten eri kulkuneuvojen puikkoihin. Tarjolla on kaikkea tiedustelujeepeistä ja panssarivaunuista lentokoneisiin. Tehtävät vaihtelevat tyyliltään ja mittakaavaltaan reilusti. Tarjolla on täysimittaista sodankäyntiä sekä vaikkapa uskaliasta sooloilua vihollislinjojen takana.
Hyökkäys-, seuraus- ja puolustustyyppiset komennot on vangittu GameCuben ohjaimeen varsin käytännöllisessä muodossa, eikä hetken opettelun jälkeen kontrollien kanssa pitäisi olla ongelmia. Tähtääminen tosin on toisinaan hieman liian herkkää, mutta tätä ongelmaa helpottaa se, että lähellä oleviin vihollisiin voi lukittua automaattisesti. Erilaisten ajoneuvojen kontrollit eroavat selkeästi toisistaan, mutta mitään kovin tiukkaa realismia on turha odottaa. Viihdyttävyys on päivän sana, ja homma toimii.
Vaikka yksiköiden käskyttäminen on periaatteessa sekä helppoa että toimivaa, se vaatii kuitenkin hieman totuttelua. Mukana seuraava sotajoukko voi nimittäin myöhemmissä tehtävissä koostua yli kymmenestä eri yksiköstä, ja käskyjä voi antaa vain koko joukolle tai yksittäiselle yksikölle. Tämä muodostuu ongelmaksi tilanteissa, joissa esimerkiksi sinkopartio täytyisi laittaa panssarivaunun kimppuun, mutta muun porukan täytyisi seurata komentajaa. Väärässä järjestyksessä tehty käskytys saa sinkomiehet unohtamaan tuhoamiskäskyn. Ongelman voi toki kiertää käskyttämällä ensin koko joukkuetta ja vasta sitten yksittäisiä yksiköitä, mutta silti järjestelmä aiheuttaa tarpeettomia harmaita hiuksia.
Lyhyt, mutta ytimekäs
GameCuben ohjaimen rajallisen näppäinmäärän aiheuttamien käskyttämisongelmien lisäksi Battalion Warsista ei juuri keksi pahaa sanottavaa. Ainoa isompi itkun aihe on pelin valitettava lyhyys. Noin 20 tehtävää pitkä kampanja kuulostaa lyhyeltä, ja valitettavasti myös on sitä. Etenkin kun vaikeustaso ja tehtävien pituus kasvavat merkittävästi vasta vampyyrien kanssa kärhämöidessä.
Moninpelin tai muiden ylimääräisten pelimuotojen puutteen vuoksi uudelleenpeluuarvoa joutuukin hakemaan lähinnä pelin hyvästä tunnelmasta ja aikaisempien suoritusten hiomisesta. Astetta pienempi paha on maastotyyppien vähäinen määrä, sillä niitä on vaivaiset neljä kappaletta.
Tästäkin huolimatta kyseessä on selkeästi yksi vuoden merkittävimmistä GameCube-julkaisuista. Konsolin hyvät yksinoikeuspelit, jotka eivät ole Nintendon omaa käsialaa, ovat sen verran harvinaista herkkua, ettei Battalion Warsia kehtaa rokottaa edes sen lyhyydestä. Hieman lapsellisesta ulkoasustaan huolimatta se tarjoaa täysimittaista taktikointia ja toimintaa, joka ei jättäisi kylmäksi edes Suomen pakkasiin komennettua kirgiisiä. Toisaalta vakavaa aihetta käsitellään niin kornilla tavalla, että jos oikea sota olisi tällaista, myös paatuneet pasifistit tarttuisivat kiväärinvarteen.
Kuju Entertainmentin ensimmäinen napakymppi
Battalion Warsin tehneen Kuju Entertainmentin nimi ei äkkiseltään sano pelaajalle yhtään mitään. Englantilaisfirma on kuitenkin ollut alalla varsin pitkään, yli kaksitoista vuotta. Syy firman mahdolliseen tuntemattomuuteen on se, että sen aikaisemmat tuotokset eivät ole olleet mitään erityisen hyviä. Kujun aikaisempia pelejä ovat olleet esimerkiksi surkea Warhammer 40K -räiskintä Fire Warrior sekä keskinkertaiseen toimintaelokuvaan perustunut lisenssihuttu Reign of Fire. Toivottavasti Battalion Warsin myötä Kuju Entertainmentilta nähdään laadukkaita pelejä myös jatkossa.
Advance Warsista Battalioniksi
Battalion Warsin ja Nintendon käsikonsolipelien väliltä löytyy täysin erilaisesta pelimekaniikasta huolimatta myös historiallinen yhteys. Vielä vuoden 2004 E3-messuilla Battalion Wars rullasi Advance Wars: Under Firen nimellä. Voi vain arvailla, mistä nimenvaihdos tosiasiassa johtuu, mutta todennäköisesti Advance Warsien vuoropohjaiseen taktikointiin haluttiin tehdä selkeä pesäero, etteivät pelisarjan GameCube-versiointia odottaneet fanit joutuisi pettymään.