Se älyttömämpi nettiräiskintä
EA:n Battlefield ja Activisionin Call of Duty ovat kisanneet verkkopelaajien sydämistä jo vuosikausien ajan. Oma suosikkini on aina ollut Battlefield, koska se ei yritäkään olla vihaisten Eminem-fanien katu-uskottava peli. Se on sarja, joka juontaa juurensa täysin älyttömiä, yliampuvia ja vielä päivien päästä naurattavia hetkiä tarjonneeseen Battlefield 1942:een. Se antoi meille muun muassa lentokoneen siivillä makaavia tarkka-ampujia, vuoren huipulle ajavia lentotukialuksia ja muuta totaalisen idioottimaista – hyvällä tavalla!
Juuri tämä naurettava kaaos ja hölmöily on ollut minulle ja varmasti useimmille muillekin Battlefield-faneille aina se tärkein juttu. Miksi juosta yksinään puukottelemassa tyyppejä selkään (sekin toki onnistuu), kun voi lentää neljän kaverinsa kanssa helikopterilla pitkin taivaita? Yksi lentää, kaksi ammuskelee ovista singoilla ja kolmas korjaa hitsipillillä kopteria lennosta. Tai miksi tuhota vihollisen tiukka siilipuolustus tiukalla hiippailulla, kun voit syöksyä hävittäjällä päälle ja tappaa kaikki?
Sanotaan, että tyypillinen Battlefield-kokemus tiivistyy näin: olet huonolla palvelimella, jos ruutusi ohitse ei lennä viiden sekunnin sisään aloittamisesta vähintään yhtä palavaa lentokonetta (tai matalalennossa olevaa palavaa jeeppiä). Ja nyt sitä herkkua saa taas lisää!
Battlefield 4 jatkaa prikulleen samoista lähtökohdista kuin edeltäjänsäkin. Mukana on noin seitsemän tunnin mittainen yksinpeli, jossa merijalkaväen jermut sotivat epätoivoista sotaansa Kiinan ja Venäjän asevoimia vastaan. Kun yksinpelin lopputekstit pyörivät pettyneiden fiilisten vallassa, on aika suunnata nettiin, missä odottaa tietokoneella maksimissaan 64 pelaajan välinen sota. Luvassa on lentokoneita, helikoptereita, panssarivaunuja, tuhoutuvia rakennuksia, hajoavaa maastoa ja ties mitä muuta. Heitetään päälle reipas etenemissysteemi, valtava määrä aseita ja kenttäsuunnittelu, joka tukee ties millaisia pelityylejä. Näistä on hyvä räiskintäpeli tehty. Mutta puhutaan ensin hieman yksinpelistä.
Kuten viimeksikin, Battlefield 4:n yksinpeli on selvästi mukana vain kosiskelemassa Call of Dutyn ystäviä. Turhaan, veikkaisin. Kyseessä on samanlainen yliskriptattu Michael Bay -rymistely, jossa merijalkaväen miehekkäästi nimetty Tombstone-ryhmä luovii Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän välisen sodan mainingeissa. Välillä ajetaan tankilla, toisinaan räjäytetään patoja, joskus taas hypätään lentokoneesta vihollisten niskaan, mutta meininkiä riittää aina.
Ja se on toki ihan hyvä – pitäähän meininkiä olla, mutta siitä maksetaan kova hinta. Yksinpeli on tiukka ränni, jossa vihollisia syntyy selän taakse ja jossa metrinkään poikkeamaa suunnitellulta polulta ei katsota hyvällä. Tarina on sekava ja hyppii pitkin maailmaa jaksamatta sen kummemmin selittää taustoja tai mitään muutakaan. Kliseitäkin löytyy sen verran, että olisin ihan hyvin voinut ensimmäisen vartin jälkeen kirjoittaa puhtaasti arvaamalla noin 95 prosenttia loppupelin tarinasta.
Ihan rehellisesti sanoen en yksinpelin takia Battlefield 4:ää edes harkitsisi, sillä ei yhden lauantai-iltapäivän turhautumisesta ja hetkittäisistä huippuhetkistä viitsi 69 euroa maksaa. Jopa näin moninpelin kylkiäisenä se tuntuu turhalta, mikä lienee arvattu myös DICEllä. Joitain moninpelin aseita on kuitenkin pakko avata pelaamalla yksinpeli läpi, joten siinähän sitten kärsitään. Ammattilaisvinkki: vaikeustaso helpolle ja virvoitusjuomaa käden ulottuville. Kerran se vain kirpaisee.
Sitten onkin sen hauskan osion eli moninpelin vuoro. Hieman harmittavasti tosin sekin kirpaisee. Usein ja kivuliaasti.
Kortit pöytään: kun Battlefield 4:n moninpeli toimii, se on suunnilleen hauskinta, mitä mies voi yksinään puuhata. Kentät ovat suunnattomia, ne tarjoavat reippaasti vaihtoehtoja erilaisille pelityyleille ja ne ovat täynnä hauskoja leluja, joilla panna päreiksi niin maastoa kuin vastustajiakin.
Pelitilat ovat yhä sitä perinteistä Battlefieldiä: kisataan kontrollipisteiden hallinnasta, asetetaan pommeja vihollisen tukikohtaan toisten puolustaessa tai sitten vain räiskitään räiskimisen ilosta. Pitkän tauon jälkeen puoliuutena juttuna mukana on Commander-pelitila, jossa yksi pelaaja tarkastelee muiden sotimista ilmasta käsin ja jakelee näille määräysten ohella apua esimerkiksi taivaalle kutsuttavan AC-130 Spectre -tulitukikoneen muodossa. Hauskaa, mutta yritäpä löytää hyperaktiivisten ADHD-näätien joukosta päteviä komentajia!
Kartoissa on mukavasti vaihtelua. Joskus ollaan kumpuilevilla kukkuloilla, toisinaan pilvenpiirtäjien varjoissa. Oma suosikkini on Paracel Storm -kenttä, jossa pelaajat kisaavat pienen saarialueen hallinnasta. Pelin edetessä tyyni ja aurinkoinen sää muuttuu hiljalleen taifuuniksi, ja yllättäen merellä vyöryvät talon korkuiset aallot. Rannassa kiinni ollut laivakin irtoaa köysistään ja haaksirikkoutuu kiville.
Kaikista muistakin Battlefield 4:n kartoista löytyy samanlaisia mukadynaamisia efektejä. Joskus pato murtuu tulituksen alla ja muuttaa koko kentän vesikartaksi. Toisinaan taas vaikkapa keskellä karttaa olevan pilvenpiirtäjän voi kaataa. Paracel Storm on kuitenkin ainoa, jossa muutos on oikeasti dynaaminen ja kiinnostava. Muissa se tuntuu jipolta, joka kiinnostaa pari kertaa ja on sen jälkeen vain yksi juttu muiden joukossa.
Mutta tämä siis, kun peli toimii. Ja valitettavasti se ei tee sitä aivan aina. Oma ensimmäinen viikkoni kului niin riemukkaissa merkeissä, että sain pelattua loppuun yhden 12 pelistä. Muiden aikana joko oma pelini kaatui tai lukittui tai palvelin kupsahti kesken rundin. Enkä ole yksin. DICE on korjannut ongelmia ja pelaaminen vain 32 pelaajan palvelimilla auttoi myös, mutta ei Battlefield 4 silti ongelmaton ole.
Myös verkkokoodissa riittää valitettavaa, sillä usein käy niin, että omasta perspektiivistä tarkasteltuna tyhjentää lippaan kaverin selkään, mutta tämä täysissä ruumiin ja sielun voimissa kääntyy ympäri ja tappaakin sinut laukauksella. Tapon jälkeen näkee sitten tappokamerasta, että vastuksella on yhä sata kestopistettä. Mitä tapahtui? No viive tietenkin. Sitä pelissä valitettavasti riittää, kuten useat suoraan seinän läpi tappaneet luoditkin todistavat.
Niinpä Battlefield 4 onkin taas kerran välittömästi palkitsevan pelikokemuksen sijaan sijoitus tulevaisuuteen. Nyt se on vielä ajoittain buginen ja hieman kehnosti tasapainotettu, joskin välillä äärimmäisen hauska peli. Kahden kuukauden päästä vaaka on varmasti kallistunut lisää äärimmäisen hauskan suuntaan, ja puolen vuoden päästä olemme todennäköisesti jo enimmäkseen sillä puolella. Mutta jaksatko odottaa niin pitkään?
8/10
Miikka Lehtonen
Vaihtopelaaja
Levolution, tai suomalaisittain vain levoluutio, oli Battlefield 4:n markkinoinnissa eniten korostettuja ominaisuuksia. Kehittäjä DICE esitteli E3-messuilla levoluution tekniikkana, joka mullistaisi taistelukentät. Shanghain kaupunkimiljöössä muhkean tomukasan nostattava romahtava pilvenpiirtäjä oli toki vaikuttava näky, mutta levoluutiosta jäi vahva markkinointikikan maku.
Vaikka levoluutio-markkinoinnin keskiössä olivat taistelukentän suuret mullistukset, itse pelissä keskeisemmän osan saavat pienet muuttujat. Tuhoutuvat ympäristöt eivät Battlefieldin saralla ole enää mitään uutta, mutta pääsarjan neljäs julkaisu vie tekniikkaa jälleen eteenpäin piirun jos kaksikin, kuten toki jatko-osan tuleekin. Pilvenpiirtäjän romahtaminen on tietysti isoa ja näyttävää, mutta pienempien rakennusten vaiheittainen muutos kohti romukasaa, räjähdysten nostattamat pölypilvet ja taisteluympäristön hienovaraiset muutokset ovat juuri sitä, mikä tekee Battlefield 4:n taisteluista omaleimaisia ja arvaamattomia. Kenttien dynamiikka ei ole vain silmänlumetta, sillä pölypilvet ja romukasat näkyvät merkittävällä tavalla kentällä rymyävien nurmiporien arjessa.
Kutsui sitä sitten levoluutioksi tai vain tuhoutuviksi ympäristöiksi, DICEn tekniikka yhdistettynä toimiviin räiskinnän perusmekanismeihin, 64 pelaajan taisteluihin ja etenkin pc:llä upeaan ulkoasuun luo verkkopelikokonaisuuden, jonka vertaista saa etsiä pitkään. Kun paketti saadaan vielä toimimaan köhimättä, on DICEllä erinomainen peli kasassa taas parin vuoden ajaksi.
Battlefield 4:n ansaitsemat kiitokset eivät välttämättä ole täysin paikallaan pelin nykyisen konsolisukupolven versioista puhuttaessa. Vaikka pelin sisältö on sinänsä sama kuin pc-versiossa, oli testattu Xbox 360 -versio lähinnä karu muistutus siitä, kuinka paljon tekniikka on ehtinyt kehittyä konsolisukupolven aikana. Upeat maisemat ja vaikuttavat ympäristöefektit ovat nykykonsoleilla sahalaitaa ja suttua, eivätkä 24 pelaajan taistelut kykene tarjoamaan samanlaista sodan tuntua kuin pc-version ja seuraavan sukupolven konsolien isot kahinat.
9/10
Jukka Moilanen
PlayStation 4 -versio
Battlefield 4:n PlayStation 4 -versio on ehdottomasti paras valinta, jos käytössä ei ole pc:tä. Se näyttää miltei yhtä hyvältä kuin pc-versio, ja erot ovat oikeasti sen verran pieniä, ettei niitä huomaa, jos ei suoranaisesti etsi. Ruudunpäivitysnopeus on myös pääasiassa mukavan ripeä.
Merkittävin juttu on kuitenkin se, että PlayStation 4 -versio tukee pc:n tavoin 64 pelaajan välisiä matseja. Se on selvästi paras tapa pelata Battlefieldiä, sillä mitä enemmän pelaajia, sitä enemmän kaaosta ja hauskuutta.
Ongelmiakin löytyy, nimittäin turhan usein omat sessioni päättyivät joko kaatumiseen takaisin PlayStation 4:n päävalikkoon tai mustaan ruutuun palvelimelle liittyessä. Kyllähän näitä toki päivityksen kautta saa paikattua, mutta on ikävää, että pc:ltä tuttuja ongelmia nähdään nyt myös konsoleilla.