Parin vuoden takainen Battlestations: Midway yritti yhdistää toisiinsa toimintaa ja strategiaa toisen maailmansodan meritaisteluissa. Lopputulos oli melko toimiva kokonaisuus, jota kuitenkin rasittivat muutamat kömpelöt pelilliset ratkaisut. Tekijät ovat kuitenkin selkeästi kuunnelleet saamaansa palautetta, sillä jatko-osa Battlestations: Pacific onnistuu samassa alkuperäistä paremmin.
Idän tiikeri iskee
Kuten jo nimestä voi päätellä, peli sijoittuu jälleen toisen maailmansodan aikaiselle Tyynellemerelle. Tällä kertaa meri- ja ilmasotaa pääsee kuitenkin harrastamaan virkistävästi myös japanilaisten riveissä, sillä sekä amerikkalaisille että japanilaisille löytyy oma yksinpelikampanja. Amerikkalaisten kampanjassa soditaan historiallisen kaavan mukaan Midwayltä Okinawalle asti, mutta japanilaisten kampanjassa muutetaan historiaa alkaen Pearl Harbourin hyökkäyksestä päättyen aina Havaijin kuvitteelliseen valloitukseen.
Muutoin peli on perusidealtaan pysynyt samana. Pelaaja ohjaa taisteluissa monentyyppisiä lentokoneita, sukellusveneitä, lentotukialuksia ja taistelulaivoja. Yleensä runsaslukuisten yksiköiden välillä voi hyppiä vapaasti tarpeen mukaan. Kokonaisuutta voi myös hallita strategisen kartan kautta, jonka avulla joukkoja voi helposti käskyttää.
Tekoäly taistelee tällä kertaa kiitettävällä tehokkuudella, eikä pelaaja joudu olemaan koko ajan kaikkialla tai tuijottamaan pelkkää strategiakarttaa. Pelaaja voi siis ottaa hieman rennommin ja keskittyä oikeasti pelaamaan tai sitten yhden enemmän huomiota kaipaavan yksikön, kuten sukellusveneen, hallintaan. Pelaajaa kuitenkin kannustetaan parempiin suorituksiin ja tekemään kaikki sivutehtävät sekä salaiset tavoitteet. Niitä suorittamalla saa tulevissa taisteluissa käyttöönsä parempaa kalustoa ja bonusyksiköitä.
Pientä valittamisen aihettakin löytyy. Etenkin japanilaisilla on liian monia tehtäviä, joissa keskitytään vain yhden joukkotyypin käyttöön. Alussa tämä on tietenkin ymmärrettävää, sillä kunnollisia erillisiä opetustehtäviä pelin saloihin ei löydy, mutta myöhemmin tällaisia yhden tempun tehtäviä esiintyy hieman liikaa. Peli kun toimii parhaiten kunnon rähinöissä, joissa käytössä on riittävä määrä erilaista kelluvaa ja lentävää sotakonetta.
Taistelu saarista
Edeltäjänsä tavoin Battlestations: Pacific ei ole mikään varsinainen simulaattori, vaan toiminnallinen strategiapeli. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, ettei koneiden lentomalleissa esiinny suuria eroja ja aselastitkin latautuvat itsestään ajan kanssa. Myös laivojen korjaus onnistuu nyt helposti ilman erillistä korjausruutua. Näiden ansiosta taistelut pysyvät kuitenkin sopivan toiminnallisina eikä sotiminen hyydy kesken.
Suurimmat uudistukset ja muutokset löytyvät moninpelin puolelta. Nyt erilaisia muokattavia pelitiloja löytyy viisi erilaista, ja mukana on myös yhteispelitila sekä mahdollisuus pelata niitä tekoälyn kanssa.
Mukana on pelitiloja jokaiseen makuun: yksinkertaisen toiminnalliset Duel ja Siege, enemmän taktikointia vaativa saatto- ja suojauspelitila Escort, yhteistyössä pelattava pistekilpailu ja sokerina pohjalla täysin strateginen Island Capture. Siinä pelaajien joukkueet valtaavat saaria ja yrittävät pitää ne hallussaan saaden samalla käyttöönsä erilaisia bonuksia. Saaret vallataan sota-alusten maihinnousukalustolla, jota käytetään myös yksinpelikampanjoissa. Island Capture tarjoaa suuria ja kiihkeitä rähinöitä, joissa myös tiimipelaaminen ratkaisee.
Battlestations: Pacific on onnistuneen jatko-osan tavoin edeltäjäänsä suurempi, komeampi ja parempi. Pienistä pikku kömpelyyksistä huolimatta kaikki osa-alueet toimivat ja pelaamista riittää niin yksin- kuin moninpelissäkin. Toimivampaa merisotapakettia saa konsoleilla etsiä pitkään.