Pänniikö USA:n nykypolitiikka? Toivotko, ettei koko maa olisi koskaan syntynytkään? Nyt voit yrittää muuttaa tilanteen.
Amerikan itsenäisyyssota ei ole saanut paljon huomiota pelirintamalla. Nyt aiheeseen on tarttunut ranskalainen pelisuunnittelija, joka on luonut muun muassa alkuperäisen Europa Universalis -lautapelin.
Pahvin makua
Birth of American perusteet ovat kunnossa. Lautapelimäistä toteutusta tukee tietokoneen kyky pitää kirjaa suuresta tietomäärästä. Näin ollen pelialue on laaja ja yksiköt yksityiskohtaisia – perusyksiköllä on 23 erilaista ominaisuutta. Sadoissa sektoreissa voidaan tarkasti seurata säätä ja maastoa sekä itsenäisyyssodassa väestön tukea kruunulle ja kapinallisille. Aluksi kartta vaikuttaakin valtavalta. Siellä täällä on kaupunkeja ja linnakkeita, joiden välissä on peninkulmittain käymätöntä korpimaata. Valitettavasti käyttöliittymä ei täysin auta kartan hallinnassa. Alakulman pikkukartta on liian pieni ja epäselvä, ja tarjotut kuusi karttatilaa voisivat olla hyödyllisempiä. Itse jäin kaipaamaan tapaa käydä läpi kaikki vapaana olevat joukot, koska yleensä suurin osa joukoista on lukittu puolustukseen. Pelissä on tutoriaali, joka opettaa lähinnä joukkojen siirtelyn. Lyhyt ohjekirja kertoo perusteet, mutta paljon pitää oppia pelaamalla. Aloittelijaystävälliseksi BoA:ta ei voi kehua.
Logistinen painajainen
1700-luvun Amerikassa armeijat olivat pieniä, huolto vaikeaa ja etäisyydet pitkiä. Kun vielä täydennyksetkin tulivat Euroopasta, jos tulivat, pelaaminen on jatkuvaa niukkuudessa elämistä. Mitenkään ei voi olla kaikkialla missä pitäisi, ja kahden hyökkäyskärjen muodostaminen on jo luksusta. Liikkeitä rajoittaa myös huoltovankkureiden tarve sekä talvien vaarallisuus suojattomille joukoille. Pelaamisesta tuleekin pienimuotoista hyppelyä linnakkeesta toiseen, shakkia vain muutamalla nappulalla. Armeijoille on tarjolla myös historialliset johtajat, joiden valinnassa kannattaa olla tarkkana. Aristokraattista armeijaa ei nimittäin johdakaan se kyvykkäin vaan arvoltaan suurin. Johtajilla on erilaisia ominaisuuksia, esimerkiksi Washington jakaa roppakaupalla bonuksia johtamilleen militiajoukoille. Hauskana yksityiskohtana strategisesti kyvyttömät johtajat saattavat jahkailla tai jopa jättää käskyt täysin täyttämättä. Pelissä vuoroväli on kuukausi, mutta tapahtumat lasketaan päivän tarkkuudella. Taistelut ovat yleensä ohi muutamassa tunnissa, mikäli heikompi osapuoli edes jää taistelemaan. Yksiköille voi määrittää neljä erilaista aggressiotilaa silmittömästä hyökkäyksestä aktiiviseen piiloutumiseen.
Inkkarit ja muu roskasakki
Itsenäisyyssodan tärkeitä tekijöitä oli osapuolten epäsuhta. Brittijoukot hallitsivat taistelukentillä, kun taas intiaanit ja muut kevyet joukot pystyivät liikkumaan huomaamatta. Pelissä on hyvin toteutettu havainnointijärjestelmä, jonka ansiosta yksiköitä voi soluttaa rintaman taakse. Kruunun joukkoja täydennetään skriptatusti Euroopasta, kun taas amerikkalaisten joukkojen selkärankana on militiajärjestelmä, jossa osavaltiot huolehtivat omien yksiköidensä täydentämisestä. Jotkin joukot on myös sidottu alueilleen – esimerkiksi kanadalaiset joukot eivät yleensä poistu Kanadan alueelta. Taistelut ratkotaan automaattisesti. Lopputulos ilmoittaa tarkkaan esimerkiksi sen, miltä etäisyydeltä tuli avattiin ja montako moraalin murtumista taistelussa tapahtui, mutta esitys jää kliinisen oloiseksi. Yllättäen huomaa kaipaavansa jonkinlaista graafista esitystä taistelun kulusta.
Tymäkkä annos
BoA:ta pelatessa voi suosiolla luukuttaa mielimusaansa. Aneemisten ääniefektien lisäksi tarjolla on yksi lyhyt pätkä pompöösiä marssimusiikkia, johon kyllästyy jo ensimmäisellä kerralla. Teknisesti BoA on keskitasoa. 2d-kartan nykiminen vieritettäessä ei ole kovin kauniin näköistä, mutta se ei häiritse. Pahempi vaiva puolestaan on kaikkien tekstien jatkuva valuminen reunojen yli, mikä tekee esimerkiksi voittoehtojen tajuamisesta paikoitellen vaikeaa. Tekoälyn vuorot kestävät tovin, mutta se suotakoon, koska kone pelaa kerrankin fiksusti ja tarjoaa hyvää vastusta. Vaikka tekoäly välillä saattaakin tehdä jotain tyhmän tuntuista, se ei todennäköisesti kämmellä sen enempää kuin tuon aikaiset kenraalit oikeastikaan. Peliä voi pelata myös kaksinpelinä tiedostoja vaihtelemalla. Rautaisesta suunnittelustaan huolimatta BoA jää hieman hengettömäksi, sillä pelaaminen ei ole hauskaa eikä siihen uppoudu. Kiinnostus aihepiiriä kohtaan onkin selkeä edellytys pelistä nauttimiseksi.
Unohdettu aikakausi
1700-luvun sodista ei juuri ole pelejä tehty, eikä syyttä. Suuren Pohjan sodan lisäksi kärhämät olivat lähinnä perimyssotia. Vuosisadan kohokohtina voidaan pitää seitsenvuotista sotaa 1756–1763 ja Amerikan itsenäisyyssotaa 1775–1783. Molemmat ovat edustettuina Birth of Americassa, koska suuri siirtomaasota on juuri seitsenvuotisen sodan Amerikan näyttämö. Amerikkalaisia ei ehkä vapaussota niin kiinnosta, koska he pärjäsivät siinä vain ranskalaisten avulla. Toisaalta nämä siirtomaasodat ovat myös melko mitättömiä. Suuren siirtomaasodan ratkaisutaisteluna pidetyssä Abrahamin kenttien taistelussa kummallakin puolella oli alle 5 000 sotilasta. Samaan aikaan Euroopassa oteltiin kymmenen kertaa suuremmilla armeijoilla. Sotatoimien pääpaino oli logistiikassa: joukkojen saamisessa edes jossakin kunnossa taisteluun ja vihollisen huollon vaikeuttamisessa. Peli kuvaa tätä hidastempoista sotaa hyvin. Vaikka taisteluissa nähtiin välillä loistaviakin taktiikoita, tärkeämpää oli se, missä ja milloin taisteluun ryhdyttiin. Näin taisteluiden abstrahoiminen on perusteltua, vaikka se syökin tunnelmaa.
Alkuperäinen pistemäärä: 78/100