Amerikkalaiskustantajan uuden sukupolven konsolipelien tuotantostrategia tuntui mietityltä ja fiksulta. Midwayn omille taitaville tekijäryhmille annettiin runsaasti kehitysaikaa, ja yritys lisensoi Epicin Unreal 3 -pelimoottorin tiimiensä käyttöön. Näin pelistudiot voisivat keskittyä pelien tekemiseen teknologian kehittämisen sijasta. Midway halusi julkaista hiotut ja viimeistellyt uuden sukupolven pelinsä toisessa aallossa ja tulla ryminällä markkinoille.
Hyvätkin suunnitelmat menevät pieleen, kun kaikkein olennaisin asia eli pelien laatu jättää toivomisen varaa.
Elokuussa julkaistu Stranglehold oli lupauksia herättävä toimintapeli, joka osoittautui keskinkertaiseksi räiskinnäksi. Nyt Blacksite paljastuu samanlaiseksi raakileeksi. Minun on vaikea käsittää sitä, sillä Blacksiten on tehnyt Midwayn osaava Austinin studio, jonka edellinen Area 51 -peli oli laatutavaraa. Se ei ollut mikään ihme, sillä studio työllistää monia entisiä Ion Storm Austinin lahjakkuuksia.
Jos molemmat edellä mainitut pelit olisi julkaisu alkuperäisen aikataulun mukaan vuoden alussa, tilanne voisi olla erilainen. Call of Duty 4 on kuitenkin nostanut toimintapainotteisten fps-pelien riman niin uskomattoman korkealle, ettei Blacksite pääse lähellekään sitä. Voin vain kuvitella, millaisen kolauksen Blacksiten tekijäryhmän työmoraali sai, kun se näki kesällä Call of Duty 4:n trailerin ja tajusi vuosien työn vaatineen oman pelinsä jäävän joka osa-alueella jälkeen. Orange Box ja Halo 3 ovat tehneet vastuksesta fps-pelien rintamalla vieläkin kovemman.
Kaikki alkaa Irakista
Pelin tapahtumat alkavat Irakista, jossa pelaaja etsii kemiallisia aseita. Kohteena olevan bunkkerin uumenista löytyy kuitenkin jotain ihan muuta, joka ei ole peräisin tästä maailmasta. Prologin jälkeen siirrytään kolme vuotta eteenpäin Yhdysvaltain Nevadaan. Armeija on saartanut Rachelin kaupunkia ympäröivän alueen ja kertonut siellä olevan saasteita. Totuus kuitenkin selviää pelaajalle nopeasti: Irakissa nähdyt mutanttisotilaat ovat nyt Yhdysvaltain maaperällä. Nopeasti selviää sekin, että omalla hallituksella on sormensa pelissä.
Tarina jää melkoisen vaisuksi. Tekijät ovat yrittäneet tuoda esille omia näkemyksiään Yhdysvaltain hallituksen ja armeijan toimista, mutta homma jää täysin munattomaksi. Edellisen Area 51:n juoni oli oikeasti kiinnostava ja tapahtumat jännittäviä. Nyt meininki ei hetkauta suuntaan eikä toiseen.
Varsinaisia välianimaatioita ei ole. Tapahtumia valotetaan pelaamisen aikana käytävien keskusteluiden kautta. Tekstityksen puute on todella ärsyttävää, koska hahmojen puhe hukkuu usein taustahälyyn tai puhetta ei yksinkertaisesti ehdi kuulla kokonaan. Osa dialogista menee ohi korvien.
Mainitsin jo, että pelin on tehnyt osaava porukka, mutta jostain syystä mikään ei toimi oikein. Unreal Engine 3 -grafiikkamoottorista ei ole saatu paljoa irti. Epic on osannut itse käyttää moottoria Gears of Warissa ja 2K Boston BioShockissa, mutta muilla on ollut vaikeuksia. Blacksiten perusteella moottori ei sovi isojen avointen ympäristöjen toteuttamiseen.
Grafiikka olisi ollut vaikuttavaa vuosi sitten, mutta nyt kiiltelevät kivet ja karkea tekstuurit eivät säväytä. Peli on harmillisen keskinkertaisen näköinen, ja ruudunpäivityskin takeltelee silloin tällöin.
Pelaajan mukana kulkee aina yksi tai kaksi sotilasta, joita voi komentaa yksinkertaisesti osoittamalla ja klikkaamalla. Kavereista ei ole suurta hyötyä, eikä heidän komentamisestaan saa mitään iloa. Useimmiten omat kaatuvat taistelussa ensin, minkä jälkeen pitää itse selvitä vihollisista. Myöhemmin omat heräävät maagisesti ja palaavat taisteluun. Checkpointit ovat joissakin kohdissa todella kaukana toisistaan.
Uusi sukupolvi kateissa
Kaikki Blacksitessä on valitettavan keskinkertaista. Alkutaipaleella ajetaan paljon aseistetulla Hummerilla, mutta nämä osiot jäävät kauas Halon ajohuvista. Ajaminen tuntuu pakkopullalta, ja vaikka ajoneuvossa on tykkitorni, siitä on vähän väliä hypättävä ulos tappamaan vihollisia. Muuten ne tuhoavat ajoneuvon aika aikayksikön.
Ampuminen toimii mukiinmenevästi, mutta viholliset eivät tarjoa erityisen suurta vastusta, eikä isoissakaan toimintakohtauksissa ole erityistä jännitettä. Raiteilla kulkevat kopteriräiskintäosiot ovat nekin melko tavanomaisia.
Peli kykenee kuitenkin aina välillä rakentamaan hyvää fiilistä. Irakin bunkkerin uumenissa ja Rachelin kaupungin aution sateisessa yössä taisteleminen on jännittävää, mutta hyviä hetkiä ei ole tarpeeksi. Äänimaailma onnistuu kuitenkin pelottelemaan hyvin ja nostamaan pulssia.
Nettiyhteispeli kaverin kanssa poistettiin lopullisesta pelistä, mutta en usko, että se olisi parantanut peliä merkittävästi. Peli sisältää nettisotapelitiloja, mutta en valitettavasti voinut testata niitä arvostelua varten.
Blacksite on mukiinmenevä fps-peli. Se ei ole millään osa-alueella huono, muttei erityisen hyväkään. Se ei enää riitä. Lajityypissä on nähty viimeisen parin kuukauden aikana uskomattoman kovia suorituksia, eikä Blacksite ole näiden pelien tasolla.
Itse odotin kovasti tätä peliä, mutta ikävä kyllä Blacksite on paljon heikompi tuotos kuin Area 51.