Blazing Angels: Squadrons of WW2 / Arvostelut / pelaaja.fi

Blazing Angels: Squadrons of WW2

26.04.2006 // Kirjoittanut: Jukka Kauppinen
5

Ilmasotaräiskintä Blazing Angels kävelee hämmästyttävän tiukasti Codemastersin Heroes of the Pacificin tuntumassa. Pelit ovat niin serkkuja, että läheisempää suhdetta ratkottaisiin jo oikeussaleissa. Onneksi erojakin löytyy. Heroes keskittyi lentosotaan Tyynenmeren sotanäyttämöllä, Blazingissä liikutaan sujuvasti niin Euroopan kuin Aasiankin ilmatilassa.

Historiallista lennettävää etsiville Blazing Angels on kuin nastamatto masokistille. Houkuttelevan tuskallinen elämys. Peli astelee mittavin loikin toisen maailmansodan näyttämöltä toiselle ja heittää pelaajat pseudohistoriallisten taistelujen keskelle. Vähänkin historiaa tuntevammilta tosin perse repeilee omaperäisistä tulkinnoista, mutta mitä pienistä – peli toimii.

Pelaaminen on hilpeää. Lentosotiminen on vedetty paikoittain niin överiksi, ettei sitä voi katsoa kovin vakavalla naamalla. Mikäs tässä sotiessa, kun hävittäjä pudottaa yhden tehtävän aikana neljä saksalaisten pommikonelaivuetta, puolen tusinaa hävittäjää, tuhoaa muutamia panssarikolonnia ja pari laivaakin kaupan päälle. Kuin savikiekkoja ampuisi.

Lentosota etenee reippaaseen tahtiin. Jokainen tehtävä on jaettu joukkoon välitavoitteita, joista pelin voi aloittaa uudelleen turman tullessa. Tallentaminen onnistuu tehtävien välissä. Ne tarjoavat useimmiten laajan skaalan erilaista puuhailtavaa ilma- ja maamaalien suhteen, ja vihollisaallot seuraavat toisiaan tiiviiseen tahtiin. Tylsistymään ei ehdi.

Pelin ulkonäkö tuo pelaamiseen kivaa lisää. Grafiikka on näyttävää, etenkin 360:llä suurempien taistelujen yhteydessä. Lentämisen yhteydessä huomaa usein, miten maassa liikkuu muutakin kuin vain välttämättömimmät maalit. Matalalento on elämys Lontoossa ja Saksan teollisuuskeskuksissa, kun taistelun jatkuessa paksut tulipalojen savupilvet työntyvät taivaalle ja it-hattaroiden keskelle – ja taivaalle työntyy yhä uusia pommikonelaivueita. Pommisade ja kaartelevat hävittäjät liekehtivät, savuavat ja jatkavat taistelua viimeiseen saakka. Häikäisevää.

Heroesiin verrattuna pelin graafinen tyyli on kuitenkin erilainen. Blazing on usein tummasävyisempi ja ehkä realistisempi, Heroeshan oli maalattu kuin keväänkirkkailla pastellisävyillä.

Blazingin pelattavuus on hiottu kontrolleineen hyvin kohdalleen. Tulos onkin lystikäs, vaikkakaan ei järin omaperäinen.

Moninpelioptiot ovat monipuoliset niin lähiverkossa kuin internetissäkin, ja voisi kuvitella, että peli saa Livessä suosiota.

8/10

Kommentit

Käyttäjän vapaus_valita kuva
vapaus_valita

kankea ja itseään toistava arcade-lentely

Käyttäjän FINReko kuva
FINReko

tyyyylsää

Käyttäjän Master Chief kuva
Master Chief

Parii typerää tehtävää lukuunottamatta hyvä

Käyttäjän Silent Hill kuva
Silent Hill

Jeah, meininkiä!

Käyttäjän Bojo_Boy kuva
Bojo_Boy

Ei hullumpi, mutta hiukan itseään toistava

Nostoja