Blazing Angles: Squadrons of WWII

Tarinasta tai persoonallisuudesta viis, pelin idea on raivoisassa lentävässä räiskinnässä.

15.2.2013 15:24

Pc:n lentosotapelit ovat perinteisesti olleet enemmän tai vähemmän simulaatiomaisia, kun taas pelikonsoleiden vastaavat ovat yleensä räiskintäpainotteisia, realismista reilusti tinkien. Näitä lentoräiskintäpelejä on toki nähty myös pc:llä, ja pelitaivaalle kaartaakin nyt uusi yrittäjä nimeltä Blazing Angles: Squadron of WWII, joka ei pyri kuin kosmeettiseen realismiin, mutta tarjoaa sitäkin enemmän silkkaa ruudinkäryistä toimintaa.

Blazing Angles: Squadrons of WWII on saanut nimensä amerikkalaisista koostuvasta toisen maailmansodan aikaisesta kuvitteellisesta eliittilentueesta, jonka mukana pelissä soditaan ympäri Maapalloa. Matka alkaa harjoituskoneesta Englannin rannikolta ja jatkuu Brittein saarilta sotimaan Pohjois-Afrikkaan, sieltä Tyynelle valtamerelle ja lopulta takaisin Eurooppaan Pariisin ja viimein myös Berliinin taivaille. Maisemat vaihtuvat tiuhaan tahtiin, ja minne lentue sitten saapuukin, on sota siellä pian voitettu. Varsinaista tarinaa pelistä ei löydy edes keskiverron Ilmojen korkeajännityksen verran, joka latistaa kokonaistunnelmaa melkoisesti. Pelaajan rooliksi jää pelkkä vihollisten tuhoaminen vaihtuvissa ympäristöissä ilman sen suurempaa tarkoitusta. Lentueen muut kolme jäsentäkään eivät ole persoonallisuudella pilattuja, vaikka jaksavatkin jauhaa radiossa mämmiä pelaajan kanssa aivan liikaa. Jo heidän nimensä – Joe, Tom ja Frank – saavat huutamaan omaperäisyyden perään.

Taivas täynnä hakasulkuja

Tarinasta tai persoonallisuudesta viis, pelin idea on kuitenkin lentävässä räiskinnässä. Se on koristeltu kauniilla kuorilla ja upealla ulkoasulla. Taivas, pilvet, vesi ja savu näyttävät erityisen hienoilta ja kaupunkien yllä lentäessä voi sujahtaa aivan kattojen tasalle ja yrittää pujotella rakennusten välissä. Vauhdintuntu on loistava. Kuvakulma on sidottu pelaajan koneen taakse, eikä ohjaamon päästä enää kurkistamaan. Vielä ennakkoversiossa tämä oli mahdollista. Ruutu on selvästi yritetty pitää mahdollisimman puhtaana, sillä liikaa ylimääräistä tavaraa sillä ei näy. Vihollisiin lukittaudutaan ovelasti niin, että kamera pitää vihulaiskoneen ruudun keskellä pelaajan koneen kieppuessa etualalla. Tämä elävöittää taisteluita eikä vihollinen näin pääse koskaan katoamaan niiden melskeessä. Lentokoneet on mallinnettu todella yksityiskohtaisesti viimeistä pulttia myöten, mutta omaa konetta lukuun ottamatta niitä ei juuri pääse ihailemaan. Vihulaisten kanssa ollaan lähietäisyydellä vain joitakin sekunteja, ja yleensä ne ovatkin lähinnä punaisten hakamerkkisulkujen välissä olevia pisteitä horisontissa. Kovimmissa taistoissa taivas on täynnä koneita, valojuovia ja ilmatorjunnan poksahduksia. Pommien ja maahansyöksyjen aiheuttamat räjähdykset ovat komeaa katsottavaa, mutta syystä tai toisesta viholliskoneet eivät koskaan räjähdä ilmassa, mikä on useasti yllättävän epätyydyttävää intensiivisen ilma kaksintaistelun jälkeen. Niin tai näin, tuhotut koneet syöksyvät aina alas liekeissä.

Lentävät McGyverit

Blazing Angels on helppo pelata, sillä lentomalli ei ole realismia nähnytkään. Mitä nyt joskus liian pitkään nokka ylhäällä lentäessä kone voi hieman sakata. Lentely sujuu sen yksinkertaisuudesta johtuen hyvin näppäimistöllä ja hiirelläkin, mutta jonkinlainen peliohjain on aina parempi vaihtoehto. Koska kyse on nopeatempoisesta toimintapelistä, ei pelaajan tarvitse huolehtia ammuksista tai polttoaineesta. Pommeja ja luoteja riittää loputtomiin. Eri koneissa ei ole merkittävästi eroa lentomallin suhteen, eikä vaurio vaikuta siihen mitenkään. Lentämään pääsee lähes 30 erilaisella liittoutuneiden lentokoneella hävittäjistä syöksypommittajiin, torpedokoneisiin ja raskaisiin pommittajiin. Koneesta huolimatta tehtävien ainoa sisältä on kuitenkin pudottaa viholliskoneita ja tuhota siinä sivussa joitakin maa- tai merikohteita. Enemmän vaihtelua olisi kaivattu. Pelaajan mukana lentäviä siipimiehiä voi tietenkin komentaa hyökkäämään tai puolustamaan, mutta jokaisella niistä on myös oma erikoiskyky. Joe on mekaanikko, joka voi antaa pelaajalle radion kautta korjausohjeita, jotka muutaman oikea-aikaisen napinpainalluksen jälkeen korjaavat pelaajan koneen maagisesti kokonaan. Tom osaa puolestaan ärsyttää vihollisia ja vetää heidän tulen puoleensa ja Frank puolestaan kykenee raivoisiin hyökkäyksiin, joissa hän tekee ylimääräistä tuhoa. Idea on sinänsä hyvä, mutta kykyjä voi käyttää pienen tauon jälkeen uudestaan ja uudestaan. Varsinkin Joen korjauskyky tekee näin pelistä melkoisen helpon, sillä pelaaja voi käytännössä aina korjata koneensa kuntoon. Tomin ja Frankin kykyjäkin voi käyttää toistuvasti ilman vaaraa, sillä ainakaan omassa pelissäni he eivät pudonneet yhdenkään tehtävän aikana, vaikka viholliset pippuroivat heitä kiukulla.

Moninpeli pelastaa jälleen

Äänipuolella koneiden moottorit pauhaavat tarpeeksi kiukkuisesti ja taustalla soi sotaelokuvamainen sankarimusiikki. Jatkuva radioliikenne yrittää välittää taisteluiden kaaosta, mutta onnistuu siinä vain puolittain. Ääninäyttelijät nimittäin ovat niin koomisia stereotyyppejä, että ei ole tosikaan. Saksalaiset ja japanilaiset pilotit latelevat älyttömyyksiä radioon englantia hölmösti murtaen. Kokonaisuutena yksinpeli on nopeasti ja helposti ohi, eikä ilman verkkopeliä käteen jäisi paljoa muuta. Blazing Angelsin verkossa käytävät ilmataistelut jättävätkin yksinpelin auttamattomasti varjoonsa. Muita ihmisiä vastaan lennettäessä hommassa on heti enemmän tempoa ja haastetta, eivätkä viholliskoneet putoa yksinpelin tavoin kuin savikiekot. Verkossa voi käydä kaikki kaikkia vastaan taistoja muutamalla eri sääntövaihtoehdolla, sekä tiimisotana, jossa kaksi pelaajajoukkuetta yrittää voittaa toisiaan. Näistä mielenkiintoisessa Kamikazessa toinen puoli pelaa japanilaisia kamikazeja, jotka yrittävät upottaa jenkkipuolen lentotukialuksen törmäämällä siihen tarpeeksi monella koneella. Tukikohdan valloituksessa kartta on täynnä lentokenttiä ja tukialuksia, joille pitää laskeutua kymmeneksi sekunniksi valloittaakseen sen omalle puolelle. Tätä pelimuotoa tuli pelattua eniten ja se vaatii selkeästi kunnon yhteispeliä omalta puolelta. Lisäksi yksinpelikampanjaa voi lentää yhdessä kolmen muun pelaajan kanssa. Yhteispeli on aina yksinpeliä kiinnostavampaa, ja tällä kertaa myös haastavampaa. Blazing Angels ei varsinaisesti ole huono peli. Ilmataistoissa on usein tiivis ja intensiivinen tunnelma, mutta liika helppous ja yksinkertaisuus syövät mielenkiintoa melkoisesti. Ulkoasun silmäkarkki auttaa paljon, mutta lopulta viholliskoneiden pudottaminen yksi toisensa jälkeen alkaa puuduttamaan. Tällöin apuun liitää moninpeli, ja jos verkkosota ei satu kiinnostamaan, kannattaa miettiä kahdesti pelin hankkimista.

Jos pidit

Heroes of the Pacificista, Crimson Skiesista tai Secret Weapons Over Normandysta, on Blazing Angles tutustumisen arvoinen. Valitettavasti peli on kuitenkin tästä nelikosta ehdottomasti huonoin esitys, vaikka sen taisteluista löytyykin riittävää imua. Vaihtelua, valintoja ja riittävää haastetta ei kuitenkaan ole tarjolla niin paljoa, kuin ensin mainituissa. Verkkopeli kuitenkin toimii jopa muita vaihtoehtoja paremmin.

Alkuperäinen pistemäärä: 73/100

7/10
KehittäjäUbisoft Romania
JulkaisijaUbisoft
PeligenretToiminta
Pegi-ikärajatK-12
Lisää luettavaa