Tekijä: WayForward
Julkaisija: Majesco Games
Myynnissä: nyt
Pelikoneet: Xbox 360 (testattu), PS3
Moninpeli: Ei
Voisi kuvitella, että Uwe Bollin kaikkiaan kolme toinen toistaan kauheampaa – ja sillä huonolla tavalla – BloodRayne-elokuvaa olisivat pilanneet tämän punatukkaisen puolivampyyrittaren uudet mahdollisuudet pelimaailmassa. Toisin on kuitenkin käynyt, sillä Rayne on palannut ladattavan BloodRayne: Betrayal -pelin muodossa. Vahvasti vanhojen Castlevanioiden ja Devil May Cry -pelien henkinen, sivulta päin kuvattu Betrayal lumoaa pelaajan visuaalisuudellaan ja pistää polvilleen vaikeutensa ansiosta.
Pelin alussa salaperäinen, vampyyreitä vastaan taisteleva Brimstone Society värvää Raynen takaisin riveihinsä vielä yhdelle keikalle mystiseen linnaan täynnä synkkiä salaisuuksia. Vastaansa hän saa tietenkin yhtä jos toista epäkuollutta verenimijää ja muita hirviöitä.
Ensimmäisenä silmiin pistää pelin huikean kaunis ulkoasu. Animointikin on sitä luokkaa, että peli näyttää liikkeessä käytännössä piirroselokuvalta. Ulkoasua ei kuitenkaan ole varaa jäädä ihastelemaan liikoja, sillä peli ei kevyen alun jälkeen anna pelaajalle yhtään armoa. Kombotettavien perushyökkäysten ohella pelaajaan on osattava tarkasti väistellä vihollisten hyökkäyksiä väistöliikkeellä, jonka aikana Rayne on haavoittumaton, muttei voi itse hyökätä. Lisäksi liikettä käytetään todella paljon tasoloikinnassa, joka on aivan yhtä haasteellista – ja joskus enemmänkin – kuin taistelu.
Hurmetta huuleen
Perushyökkäysten lisäksi Raynella on apunaan tehokkaita, mutta todella rajatuilla ammusvarastoilla varustettuja tuliaseita, sekä tietenkin kyky imeä vihollisten verta. Jälkimmäisellä voi taistelun tuoksinassa palauttaa kuntoa, mutta puremalla voi myös muuttaa vihollisen pommiksi, jonka voi räjäyttää aiheuttamaan tuhoa muille vihollisille. Niinpä pelaajan pitää taktikoida sen kanssa, milloin yrittää muuttaa joku pommiksi, milloin palauttaa kuntoa ja milloin vain läiskiä kaikki viholliset pinoon mahdollisimman nopeasti.
Pelin vaikeus edustaa vanhaa koulukuntaa, eli taisteluissa on oltava todella tarkkana, eikä silkalla hyökkäysnapin rämpyttämisellä pitkälle pötkitä. Etenkin tasoloikkaa taisteluun yhdistävät kohdat saavat ohimosuonen tykyttämään todella tehokkaasti. Pelin vaikeus on jakanut paljon mielipiteitä, sillä osasyy sille on pelin kauniissa animaatiossa. Liikkeitä ei voi keskeyttää toisella liikkeellä kesken animaation, joten pelaaminen vaatii suurta tarkkuutta ja hyvää ajoitusta. Oma lukunsa ovat tietenkin useat pomovastustajat, joilla tosin on selvä kuvio, jonka oppii viimeistään kantapään kautta. Voipa Rayne muuttua myös korpiksi, jolla lennettävät väistelyosiot aiheuttavat myös lukuisia kuolemia.
Haastetta ja vanhan tyylin pelejä etsiville uusi BloodRayne on taatusti lataamisen arvoinen, ja sen läpäisyn jälkeen voi olla todella tyytyväinen itseensä, vaikka arvosana jokaisesta kentästä olisikin se huonoin. Ammattilaiset voivat lähteä hakemaan parempaa saavutusta, jos kantti vain kestää.