Blue Dragon / Arvostelut / pelaaja.fi

Blue Dragon

7.09.2007 // Kirjoittanut: Miika Huttunen
26

Xboxin pelivalikoimassa on jo ensimmäisestä konsolista lähtien ollut iso aukko japanilaisten konsoliroolipelien kohdalla. Lajityyppi on toistaiseksi ollut Nintendon ja etenkin PlayStationeiden valtti. Blue Dragonilla Microsoft yrittää kuitenkin aloittaa tilanteen korjaamisen, eikä pelin takaa löydykään ihan mikään turha tiimi. Tekijöistä löytyy maineikkaan Final Fantasy -sarjan isähahmo Hironobu Sakaguchi, hahmosuunnittelusta vastaa Dragon Balleista ja Dragon Quest VIII:sta tuttu Akira Toriyama ja musiikit on säveltänyt Final Fantasy -säveltäjä Nobuo Uematsu. Eihän tällaisella miehityksellä voi syntyä muuta kuin varma klassikko, eihän?

Animesankarit maailmanpelastuspuuhissa

Blue Dragon alkaa nuoren sankarikolmikon Shun, Jiron ja Kluken kylästä, joka joutuu pelottavan, aina kymmenen vuoden välein saapuvan purppurapilven hyökkäyksen kohteeksi. Nuoret kuitenkin päättävät uhata pilvestä tullutta vaarallista maahaita, ja tästä tarina alkaa. Perinteiden mukaisesti se kasvaa lopulta eeppiseksi maailmanpelastustarinaksi, jossa kolutaan pelimaailma joka kolkka.

Pelin maailma yhdistelee japanilaisille konsoliroolipeleille tavanomaisesti taikuutta ja teknologiaa. Alku sijoittuu melkoiseen takapajulaan, mutta maailman auetessa myös fantastisemmat ympäristöt tulevat tutuiksi.

Ja lajityypille ominaisesti myös pituutta riittää: kolmelle dvd:lle pakattu tarina kestää vaatimattomat 50–60 tuntia. Pelattava ei siis aivan heti lopu kesken.

Levytilaa vievät myös pelin lukuisat välianimaatiot, joilla tarinaa ja tapahtumia viedään eteenpäin. Johtuen Toriyaman persoonallisesta tyylistä peli näyttää etenkin välianimaatioissa anime-elokuvalta. Toriyaman tyyli on kuitenkin myös kaksiteräinen miekka, sillä kaikki eivät välttämättä innostu sen korostetusta animemaisuudesta. Final Fantasy XII:n realistiseen ulkoasuun Blue Dragon ei pyri.

Muutoinkin peli näyttää hyvältä, muttei mitenkään mullistavalta. Hirviösuunnittelu on sopivan kummallista, mutta välillä taistelut kärsivät kummallisesta hidastumisesta. Ruudunpäivityksen tuskin pitäisi konsoliroolipelissä olla mikään ongelma?

Animehenkisyyttä vahvistaa myös ääninäyttely, joka on ihan mukiinmenevää tv-sarjatasoa. Puhekieleksi voi myös valita japanin. Uematsun musiikki ei sen sijaan ole ihan niin säväyttävää kuin olisi ehkä toivonut, mutta on se silti yksi pelin kohokohtia. Lajityypin pelit eivät olisi mitään ilman riittävän eeppistä ja tunnelmoivaa orkestraalista musiikkia. Mieleenpainuvin sävelmä kuuluu pomotaisteluille, joiden tunnus on riemastuttavan hämmentävästi kitararokin säestämää – outoa, mutta toimivaa.

Kuka pelkää varjoja?

Japanilaisissa konsoliroolipeleissä tietenkin taistellaan paljon mitä kummallisimpien hirviöiden kanssa, eikä Blue Dragon ole poikkeus. Taistelut ovat tuttuun tyyliin vuoropohjaisia, joten möröt ja sankarit toimivat vuoronperään, kunnes jompikumpi puoli on voittanut. Taisteluissa päähenkilöillä ja myöhemmin mukaan liittyvillä palkkasotilas Zolalla ja kissamaisella Marumarolla on apunaan maagiset varjot. Nämä jokaisella hahmolla eri muodossa olevat varjot kehittyvät taisteluista kerätyllä kokemuksella ja ovat pelin taistelusysteemin ydin. Peli on muuten saanut nimensä Shun varjosta, sinisestä lohikäärmeestä.

Varjot voivat olla aluksi joku yhdeksästä eri ammatista, kuten soturimunkki, miekkamestari tai musta maagi, mutta myöhemmin ammatteja avautuu lisää. Systeemin mielenkiintoisuus on siinä, että varjojen ammatteja voi vaihtaa milloin tahansa, mutta sen oppimat kyvyt jäävät hahmon käyttöön. Näin varjojen ammatteja kouluttamalla, vaihtelemalla ja yhdistelemällä voi hahmoista rakentaa hyvin pitkälti sellaisia taistelijoita kuin haluaa.

Varjojen ammattisysteemi on toimiva, ja se antaa pelaajalle koko ajan jotain tehtävää ja pitää taistelut mielenkiintoisena. Sen varjopuolena hahmot tosin menettävät vähän persoonallisuuttaan, sillä jossain välissä tajuaa tietynlaisen ammatti- ja taitoyhdistelmän olevan se tehokkain. Kaikki hahmot kannattaa siis tehdä enemmän tai vähemmän samanlaisiksi.

Pelimaailmaa tutkitaan suhteellisen vapaasti pelikartalla liikkuen. Varsinaisia ärsyttäviä satunnaistaisteluita ei ole, vaan vihulaiset näkee suoraan kartalla ja ne voi halutessaan yrittää välttää. Hahmot voivat myös oppia pelikartalla käytettäviä taitoja, kuten kyvyn hävittää kaikki lähistöllä olevat alhaisen tason hirviöt. Löytyypä pelistä myös näppärä mahdollisuus hyökätä monen lähistöllä olevan hirviölauman kimppuun kerralla siinä toivossa, että ne vihaavat toisiaan ja alkavat taistella keskenään.

Alku kuin unihiekkaa

Blue Dragonin pääsyn konsoliroolipeliklassikoiden joukkoon estää muutama ratkaiseva seikka. Ensimmäinen on se, että pelin alku on käsittämättömän pitkäveteinen ja tylsä. Lajityypin pelit kyllä alkavat hitaasti perinteisestikin, mutta liikaa on liikaa. Lähes koko ensimmäisen pelilevyn – noin kymmenen tunnin ajan – pelaaja hortoilee pelimaailmassa sinne tänne melko suppeassa tunnelissa ilman sen suurempaa motivaatiota. Tarinassa ei ole imua tai koukkua, eivätkä päähahmot ole tarpeeksi persoonallisia, että niistä jaksaisi välittää. Etenkin päähahmo Shu tuntuu olevan jotenkin jälkeenjäänyt, koska hänen ainoa motivaationsa kaikelle tuntuu olevan jääräpäinen peräänantamattomuus.

Vasta kun pelaaja saa kolmannen pelilevyn aikana käyttöönsä oman ilmalaivan, aukeaa pelimaailma kunnolla. Pelaaja voi mennä minne haluaa ja suorittaa monenlaisia mielenkiintoisia ja hauskoja sivutehtäviä sekä tutkia uusia paikkoja. Pelin voi sanoa todella alkavan vasta tässä vaiheessa. Loppujen lopuksi Blue Dragon siis kyllä palkitsee pelaajan tylsän alun kestämisestä, mutta kuinka moni jaksaa tahkota tylsän alun ohi, jos ei tiedä pelin myöhemmin paranevan merkittävästi?

Kaikkiaan Blue Dragon on hyvin perinteinen japanilainen konsoliroolipeli – pelisuunnittelussaan jopa niin perinteinen, että sitä voi sanoa yllätyksettömäksi. Tekijät huomioon ottaen on lievä pettymys, että pelissä tai etenkään sen tarinassa ei ole uskallettu kokeilla mitään uutta. Tämä ei silti tee Blue Dragonista huonoa peliä, ja toivoa sopii, että lajityypin pelejä alkaa Xbox 360:lle ilmestyä enemmänkin.

Pelistä animeksi ja mangaksi

Blue Dragon julkaistiin Japanissa jo viime vuoden joulukuussa, ja siitä on nousevan auringon maassa tehty myös mangaa ja anime-elokuva. Vuoden alussa Shonen Jump -mangalehdessä alkoi ilmestyä kuukausittainen Shibata Amin piirtämä Blue Dragon ST (Secret Trick) ja viikoittainen Blue Dragon Ral Grado, jonka takaa löytyy Death Noten kuvittaja Takeshi Obata. Ral Gradoa aiotaan julkaista myös lännessä ensi vuoden alussa.

Blue Dragon -animesarja aloitti tämän vuoden huhtikuussa. Ohjaajana toimii Yukihiro Matsushita ja animoinnista vastaa muun muassa Bleachia ja Narutoa animoiva Studio Pierrot. Animea aiotaan tehdä kaikkiaan 51 jaksoa. Sitä aletaan myös julkaista länsimaissa vielä tämän vuoden lopulla.

6/10

Kommentit

Käyttäjän FINReko kuva
FINReko

Hyvältä vaikuttaa...

Käyttäjän Prokopjev kuva
Prokopjev

Sinisen lohikäärmeen lieskat ovat kärähtäneet

Käyttäjän spider-man kuva
spider-man
Käyttäjän Albedo kuva
Albedo
Käyttäjän Tarkkis kuva
Tarkkis

Todella perinteinen, mutta kuitenkin sujuva

Käyttäjän Rikutsa kuva
Rikutsa

Ihan kivaa ajanvietettä

Käyttäjän Kotelo kuva
Kotelo

näitä on jo liikaa

Käyttäjän KarvaNoppa kuva
KarvaNoppa

Perinteinen

Käyttäjän Raiden_rules kuva
Raiden_rules

Vanhanaikainen ja ruma...

Käyttäjän The Rellu kuva
The Rellu

Hyvä peli