Mistwalkerin Xbox 360:lle kehittämä Blue Dragon -roolipeli ei ollut aivan sitä, mitä monet odottivat Final Fantasy -luoja Hironobu Sakaguchin suunnittelemalta teokselta. Pelinä Blue Dragon ei ollut arvostelumenestys, mutta itse sarjalle kehkeytyi kotimaassaan Japanissa oma vankka fanikuntansa anime- ja manga-julkaisujen myötä. Suosio takasi myös uusien pelien kehityksen.
Blue Dragon Plus jatkaa piikkitukkaisen Shun, Zolan, kuningas Jibralin sekä näiden värikkäiden kumppaneiden tarinaa huomattavasti erilaisemmassa ympäristössä kuin alkuperäinen seikkailu. Alustaksi on vaihtunut Nintendo DS ja lajityyppi painottuu perinteisen japanilaisroolipelin sijaan reaaliaikaiseen strategiaan, samaisen taskukonsolin Final Fantasy XII: Revenant Wings -pelin tapaan.
Tarinallisesti Blue Dragon Plussassa on kulunut vuosi ensimmäisen seikkailun loppuratkaisusta. Planeetan avautuneesta ytimestä lähtöisin olevien kuutiomaailmojen uumenissa muhii muinainen pahuus, kolmipäinen lohikäärmevarjo, jota lähdetään tutkimaan edellisestä pelistä tutuilla kasvoilla. Sankareiden suureksi kummastukseksi lähestulkoon jokainen hahmo vihollisroboteista ties mihin käärmeenpökäleisiin on oppinut jättimäisinä olioina ilmenevien varjovoimien käytön.
Pelin runsaanpuoleisissa juonikuvioissa viitataan kiitettävästi sarjan ystäville tuttuihin tapahtumiin ja asioihin, jopa siinä määrin, että ohuenlaisista yhteenvedoista huolimatta sarjaan ensi kertaa tutustuvat tuntevat olevansa täysin hukassa tarinan kanssa. Tässä mielessä Blue Dragon Plus on puhtaasti faneille suunnattu tuote. Tarina kuitenkin tarjoaa siitä huolimatta sangen nokkelia käänteitä sekä hurttia japanilaishuumoria.
Suuri sininen
Juoniosuuksien välissä taistellaan reaaliaikaisia taisteluita erikokoisilla pelialueilla. Shuta ja tämän tovereita komennetaan koskettamalla kosketuskynällä haluamaansa hahmoa ja näpäyttämällä liikkuma- tai hyökkäyskohdetta. Hahmot hyökkäävät ja puolustautuvat automaattisesti seistessään vihollisten vieressä, kun taas hahmokohtaisia erikoishyökkäyksiä voidaan käyttää vaivattomasti ruudulla olevilla ikoneilla. Mikäli koko konkkaronkan samanaikainen komentaminen on tarpeen, löytyy ruudulta näppäin siihenkin.
Kuten huomata saattaa, kehittäjät ovat pyrkineet pitämään huolen siitä, että taistelut pysyvät yksinkertaisina ja helposti omaksuttavissa. Aluksi kaikki toimiikin vaivattomasti ja viihdyttävästi, mutta pelin edetessä asiat monimutkaistuvat hieman väärällä tavalla.
Hahmomäärän ja taistelukenttien koon kasvaessa käskyttämisestä tulee erittäin sekavaa, sillä oikeiden hahmojen etsiminen vihollisten ja omien joukkojen seasta osoittautuu haastavaksi vapaasti pyöritettävästä kamerasta huolimatta. Annettuaan hahmoille komentonsa, on ne valittava ruudulta uudestaan lisäkomentoja varten. Tarjolla on toki näppäin, jolla siirrytään hahmosta toiseen, mutta ratkaisuna se on aivan liian hidas ja kömpelö Blue Dragon Plussan nopeita päätöksiä vaativiin taistelutilanteisiin.
Isokokoisia vihollislaumoja vastaan puolustautuessa tulee usein myös kirottua hahmojen jumiutumista toistensa taakse. Liikkuminen alueilla on muutoinkin tuskaista, koska hahmot valitsevat reittinsä hieman miten sattuu. Harvinaista ei myöskään ole, että joukot jäävät typertyneenä pyörimään ympyrää. Yrittäkää nyt siinä tehdä nopeita ratkaisuja.
Blue Dragon Plussan pienet roolipelimäiset elementit hahmokehityksineen ja lisääntyvine varjohyökkäyksineen lisäävät pelin hauskuutta, mutta muiden puutteidensa takia peli ei kuitenkaan sovellu kuin Blue Dragon -universumin ylimmille ystäville.