Blur on paljon enemmän kuin vain futuristinen Mario Kart. Peli yhdistää onnistuneesti arcade-kaahailua, aitoja ajoympäristöjä, aseita ja sosiaalimediavaikutteita. Tämä on myös ilmiselvästi Liverpoolista peräisin oleva peli – elektromusiikki, korkealaatuinen tekninen toteutus ja futuristinen tyylitaju ovat liverpoolilaisten pelintekijöiden tavaramerkkejä kaupungista lähtöisin olevan Wipeoutin jälkeen. Tosin Bizarre Creations oli vain Wipeout-tekijästudion naapurissa, mutta vaikutteet ovat selvät.

Bizarren äänisuunnittelu ei ole saanut vuosien varrella tarpeeksi kehuja. Äänimaailma kuulostaa tilaäänivahvistimen kautta pelattuna erinomaiselta, eikä ihme, sillä asialla on Danetracks, joka vastasi Matrix-leffojen äänisuunnittelusta ja miksauksesta. Kun takana oleva kilpailija ampuu esimerkiksi Shunt-ohjuksen, sen ääni tuntuu hengittävän niskassa, ja kun sykkivä punainen ohjus kiitää pelaajan ohi, voi huokaista helpotuksesta. En voi korostaa tarpeeksi sitä, kuinka paljon fiilistä tilaääni tuo Bluriin ja kuinka paljon paremmin äänimaailma on hoidettu kuin esimerkiksi Split/Second: Velocityssa. Matalat taajuudet ovat sitä luokkaa, että törmäykset ja kolaroinnit kuulostavat todella ytimekkäiltä.

Bizarre on osannut valita peliensä trailereihin loistavaa musiikkia, ja sama linja jatkuu pelissäkin. Mukana ovat esimerkiksi Ninja Tune, Jacknife Lee ja Crystal Method sekä monia muita, joiden soundi sopii loistavasti peliin. Valikoiden uumenista löytyy mahdollisuus vaihtaa lisensoidun ja peliin varta vasten tehdyn elokuvamaisemman musiikin välillä. Instrumentaalimusiikki sopii paremmin tällaiseen peliin kuin rock.

Välillä vaikea, välillä helppo

Bizarrella on usein ollut vaikeuksia peliensä vaikeustasojen tasapainottamisessa. Kolmen ensimmäisen turnauksen jälkeen tuntuu siltä, että Blurissakin on menty metsään – osa kisoista menee heittämällä läpi, kun taas joissain kärkiviisikkoon pääseminen oli todella hikistä puuhaa. Valuuttana toimivat fanit, joita saa taidokkaalla ajamisella, palkintokorokesijoituksilla, suorittamalla kisojen aikana fanien toiveita – kuten sivuluisuja – sekä hyökkäyksiä.

Kasvava fanimäärä avaa ajettavaksi lisää autoja, joilla aiemmin vaikealta tuntuneet kilpailut muuttuvatkin huomattavasti siedettävämmiksi kokemuksiksi. Kisojen vaikeustasoa voi tosin vaihtaa, mutta tästä ominaisuudesta en pidä – vaikeustason alentaminen tuntuu huijaamiselta. Siksi en haluaisi ajopeleihin mahdollisuutta vaihtaa vaikeustasoa. Nopeammista autoista huolimatta Blurin vaikeustaso on vedetty hieman liian kovaksi, ja turhautumista pääsee syntymään, etenkin vastustajien torpatessa aseilla pelaajan kerta toisensa jälkeen.

Olen samaa mieltä Johanneksen kanssa siitä, ja ajopelieksperttimme sekä taittajamme Lassekin totesi samaa, että mutkia tuntuu olevan mahdoton ajaa niin, ettei halaisi seiniä – autot eivät vain tunnu kääntyvän tarpeeksi ja sivuluisut vetävät auton aina päin reunavalleja, eivätkä sivuluisut tunnu tästä syystä nautinnollisilta.

A-luokan autoilla ajotuntuma on kuitenkin merkittävästi erilainen – niillä mutkat pystyy ajamaan paljon paremmin, vaikka vauhtia on huimasti enemmän kuin C-luokan autoissa. Sivuluisujen olisi silti pitänyt tuntua Blurin kaltaisessa arcade-ajopelissä paljon paremmilta. Ajotuntuma on raskaan oloinen, mutta sivuluisuja mukaan lukematta, hyvä. Autot tuntuvat painavilta, mikä tekee muitten kisaajien puskemisesta ja kolaroinnista messevän tuntuista.

Hyökkäyksen ja puolustuksen tasapaino

Silkinpehmeä ruudunpäivitys ja hyvä ohjaustuntuma näkyvät siinäkin, kuinka aseikonien yli ajaminen ei ole sellaista arpomista, kuin ModNation Racersissa. Sitä voi olla varma, että ajoneuvo kulkee tasan siitä, mistä haluaa.

Power up valikoima on mietitty hyvin. Shunt-ohjuksen tai nuolten ampuminen ja niillä osuminen tuntuu äärimmäisen tyydyttävältä. Suojakilven ohella aseita voi myös käyttää puolustautumiseen – esimerkiksi Barge-”taklauksella” voi nollata takaa tulevan ohjuksen, kunhan oppii ajoituksen. Varustevalikoima tuntuu hyvin tasapainoiselta ja lisäväriä tuovat perkkien kaltaiset lisät, kuten suojakilven puskuvalliksi muuttava Mod-erikoiskyky. Pelaaja voi valita yksinpelissä ajokkiinsa yhden Modin, mutta moninpelissä niitä on käytössä useampi.

Osumat eivät täysin kuoleta pelaajan vauhtia, vaan lähinnä hidastavat hetkellisesti. Tällä vältetään pahin turhautuminen, sillä kun itse saa Shunttia takalistoonsa tai ajaa sinisiin salamavalleihin, niin kisaa harvemmin menettää tämän takia, sillä vauhti ja ajorytmi säilyvät yleensä edes jollakin tasolla. Tämä toki hieman vähentää aseiden merkitystä, mutta mielestäni homma toimii hyvin.

Nettikisoissa on sama juttu kuin pelin betassa – jos ajaa todella hyvin ja pääsee kärkeen, niin pelaajaa on lähes mahdoton tavoittaa, vaikka kuinka pommittaisi aseilla. Peräpään pitäjät taas tappelevat keskenään, eikä sieltä ole toivoakaan nousta kärkikahinoihin.

En tiedä, löytyykö tähän erityisen hyvää ratkaisua – ModNation Racersissa taaksejääviä pelaajia edesautetaan todella paljon tilanteeseen sopivilla aseilla ja vauhtiboosteilla, jolloin kärkipelaaja ei kykene säilyttämään kärkipaikkaansa taidolla, vaan enemmän tuurilla. Blurissa homma on päinvastoin, taidolla on enemmän väliä, mutta on sekin turhauttavaa, kuinka taistelun kärkipaikasta voi menettää jo ensimmäisen kierroksen aikana. Parempi silti näin kuin kilpailutilanteen tasoittaminen keinotekoisesti. Voitin useasta kymmenestä netissä ajamastani kisasta vain kaksi, mutta ajan myötä sitä oppi pärjäämään koko ajan paremmin. Aseilla kuitenkin tulee turpaan, kuten yksinpelissäkin, ja välillä turhautuminen on melkoinen.

Moninpelilistat sisältävät kaikenlaista erinomaisesta tiimipohjaisesta kisaamisesta ralleihin, joissa eniten tuhoa aiheuttanut voittaa, ja ajosuorituksiin keskittyviin hardcore-tiloihin. Blurin suunnittelussa on selvästi panostettu nettipeliin, joka tarjoaa peräti 50 tasoa ja paljon avattavaa. Kun 50 tasoa on tullut täyteen, voi aloittaa alusta uusi superauto plakkarissa.

Kuivahko, mutta toimiva

Persoonallisuus jää puuttumaan, mikä vaivasi jo Bizarren Project Gotham pelejä. Visuaalinen ilme on hiottu, mutta hieman tasapaksu. Tuntuu siltä, ettei Bizarrella oikein osattu päättää kuinka paljon realismia ja fantasiaa halutaan sekoittaa – radat on sijoitettu aitoihin kaupunkeihin ja monet tarjoavat tunnistettavia paikkoja, mutta kun on kyse ajopelistä, jossa ammutaan ohjuksia ja ”taklataan” autoja, niin ympäristöissäkin olisi voinut revitellä hieman enemmän.

Siitä huolimatta, että Blur tuntuu ajoittain hieman hajuttomalta ja mauttomalta, olen Johanneksen kanssa täysin eri mieltä siitä, että peli olisi sieluton. Blur on hiottu, autopeliammattilaisten rakentama ajopeli, jossa on paljon hyviä ratkaisuja ja jossa ajaminen yksinkertaisesti tuntuu hyvältä, sivuluisuongelmista huolimatta. Tässä on sitä vanhaa Daytona USA -kolikkopelin tuntua, kun niittaa kavereita valleihin ja taistelee pakassa paremmista sijoituksista.

Surutta Call of Dutysta lainattu moninpelilevelöinti toimii ja takaa pelille pitkän iän verkossa. Eritoten pidän siitä, kuinka Blurissa saavuttaa yhdessäkin kisassa jo jotakin, jolloin pelistä voi nauttia lyhyissäkin sessioissa. Ei sen puoleen, että sessiot lyhyiksi jäisivät…

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:3255]

Ottaen huomioon Bizarre Creations -studion kovat näytteet ajopelien parissa, jättää sen arcade-kaahailu Blur ihmeen kylmäksi. Vaikka se onkin vauhdikas ja viihdyttävä peli, taso ei ole riittävän korkealla suurempiin kehuihin.

Yksi ongelma on kurvaamisen holtittomuudessa. Mutkien nuolemiseen, vauhdikkaisiin sivuluisuihin ja takaisin suoralle ampaisuun ei ole saatu tyydyttävää ohjattavuutta. Kääntyminen ja jarruttaminen tehdään lähes summanmutikassa, kun pelimekaniikka ei tarjoa tarvittavaa itseluottamusta.

Kunnollisen kurvaussysteemin puute nousee myös moninpelin ongelmaksi: verkossa suosituin tapa kääntyä oli painaa kaasu pohjassa joko vastustajan kylkeen tai suoraan seinään. Seiniin tinttaamisesta pitäisi rokottaa enemmän vauhtia pois, sillä nyt jarruttamiseen kuluva aika on harvoin vaivan arvoista. Nettiominaisuuksiltaan Blur on kuitenkin vaikuttava ja viiveetön.

Ensimmäisten mutkien aseet määräävät liialti kisojen kulun. Yksittäisen kuskin on helppo päästä alussa karkuun, jolloin peli jää takana olevien keskinäiseksi sumputtamiseksi. Kärkisijasta on lisäksi turhan helppo pitää kiinni, sillä lähes jokainen ase soveltuu myös puolustamiseen. Pelattavuus jää kaipaamaan hienosäätöä, sillä Blurissa olisi ollut potentiaalia paremmaksi peliksi.

Blur on virtaviivaiseksi sliipattu, mutta kovin sieluton peli. Sen vauhdikkaasti rullaava grafiikka ei pelimekaniikan tavoin kestä tarkempaa tarkastelua. Alta paljastuu epätasapainoinen kokonaisuus, joka tarvitsisi paremman sopusoinnun aseiden, ratasuunnittelun ja ajamisen välille.

Tällaisenaan Blur tarjoaa kohtalaisen mukavaa pelaamista, joka soveltuu satunnaisiin hetkiin. Sen nettipeli nousee kiinnostavimmaksi ominaisuudeksi tarjoamalla paikoin tunteikasta taistelua. Järin mieleenpainuvaksi kokemukseksi rahkeet eivät kuitenkaan riitä.

8/10
Lisää luettavaa