Mahtuuko kaikki mukaan?
Borderlands 2 on viime konesukupolven parhaimpia ja runsassisältöisimpiä räiskintäpelejä. Se on loistava yhdistelmä avointa pelimaailmaa, hyvin kirjoitettua huumoria, koukuttavaa räiskintää ja komeaa, sarjakuvamaista ulkoasua – sekä tietenkin jatkuvaa parempien aseiden keräämistä.
Vita-versio on sisällöllisesti hyvin sama peli kuin kotikoneillakin. Mukana on lisäksi kaikki siihen julkaistu ladattava lisäsisältö, mukaan lukien kaksi uutta pelihahmoa. Siten Vita-versiossa on pelattavana yhteensä kuusi eri hahmoa, joista jokaisella on tietenkin omat erikoisuutensa ja pelityylinsä.
Vita-versioon on siis saatu mahdutettua melkoinen määrä sisältöä, muttei aivan ilman kompromisseja. Yhteispeli onnistuu vain kahden pelaajan kesken neljän sijaan, ja ruudunpäivitys on alkuperäisversioon nähden takkuilevaa. Lisäksi pelin teksti oli omille silmilleni aivan liian pientä, ja valikotkin tuntuivat tahmeilta.
Tämä kaikki on kuitenkin pientä verrattuna kotikoneilta Vitalle käännettyjen räiskintäpelien perusongelmaan eli ohjaukseen. Killzone: Mercenaryn tapaiset varta vasten Vitalle suunnitellut räiskintäpelit osoittavat, että kyllä homman saa toimimaan, mutta jos peli on alun perin suunniteltu tietokoneiden ja kotikonsoleiden ohjaukseen, ei sitä saada ikinä toiminaan yhtä hyvin Vitalla – kosketusruutujen hyödyntämisestä huolimatta. Tämä oli ainakin itselleni Vita-version suurin vika, vaikka ohjausta saattoikin muokata mielensä mukaan.
Niin tai näin, kyseessä on silti loistava ja sisältörikas Vita-räiskintä. Paremmaksi sitä tuskin olisi enää saatu, ja ottaen huomioon alkuperäispelin tason sitä kelpaa pelata taskukoossakin.