Kaksi, vaan ei kolmatta
Pelien maailmassa kaikki vanha on taas uutta, ainakin jos pelijulkaisijoilta kysytään. Tai ehkä oikeampaa olisi sanoa, että niin julkaisijat ainakin toivovat meidän uskovan, jos loputonta uusintajulkaisujen sarjaa katsotaan. Vaihtelevantasoinen letka saa jatkoa Borderlands: The Handsome Collectionista, joka on teemaan sopivasti niin ikään hieman vaihtelevantasoinen.
Gearboxin Borderlands-pelit ovat mainiota räiskintäviihdettä – enimmäkseen. Tarjolla on reipas määrä loottisähellystä, persoonallinen sarjistyyli, paljon hurttia huumoria ja toimivaa räiskyttelyä. Niillä aseilla paukutettiin tie meikäläisen sydämeen alkuperäisen pelin myötä, eikä kakkososakaan jättänyt kylmäksi. Borderlands: The Pre-Sequel tuntui sitten jo vanhan vitsin kierrätykseltä sillä erolla, että australialainen kehittäjä oli tunkenut mukaan pari kiloa teollisuusvahvuisia Australia-vitsejä.
Jos tämä huikeus jäi aikanaan kokematta, nyt siihen on tilaisuus, sillä Borderlands: The Handsome Collection kasaa samalle levylle Pre-Sequelin ja Borderlands 2:n. Miksei myös alkuperäistä peliä? Sen kun tietäisi. Ehkä kokoelma-aspekti on pelkkää nimellä kikkailemista, ja tarkoitus oli vain tarjota tuore Pre-Sequel myös uusien konsolien omistajille, ja siinä sivussa jaetaan sitten ikään kuin kaupan päälle kakkososaa? Mene ja tiedä!
Jos Borderlandsit eivät ole tuttuja, tässä tiivistelmä: neljä erilaista hahmoa, miljoona tapettavaa vihollista, miltei loputon määrä satunnaisesti generoituja aseita hassuilla ”tämä haulikko ampuu kranaatteja siniaallon muotoisissa kaarissa” -tuloksilla ja tuki neljän pelaajan yhteistyölle. Heitetään mukaan reipas määrä referenssihuumoria, ja siinä sitä on peliä kymmeniksi tunneiksi.
Borderlands 2 on mainio peli, jonka parissa vierähtää yksistään jo reippaasti tunteja, varsinkin jos mukaan lasketaan sen ladattavat lisäsisällöt, jotka niin ikään löytyvät levyltä. Ne vasta mainiota kamaa ovatkin. Yhdessä niistä sukelletaan erään pelihahmon pyörittämään roolipelikampanjaan taistelemaan luurankoja ja muita yllätyksiä vastaan.
The Pre-Sequel ei ole yhtä hyvä. Ei se huonokaan ole, mutta kun ensin paukuttaa läpi Borderlands 2:n, huomaa kyllä väistämättä, että The Pre-Sequel tuntuu enemmänkin laajalta lisäsisällöltä kuin itsenäiseltä peliltä. Ja nyt kun välissä ei ole parin vuoden taukoa, huomio on aika taattu.
The Handsome Collectionin suurempi kysymysmerkki on tekninen toteutus. Mitä ihmettä on tapahtunut? 1080p-resoluutioon puristetut pelit kyllä näyttävät paremmilta kuin vanhoilla konsoleilla, mutta eivät ihan yhtä hyvältä kuin pc:llä. Lisäksi ruudunpäivitysnopeus dippaa nopeasti aika matalalle, kun ruudulla on vähänkin enemmän toimintaa, ja toimintaahan pelissä on koko ajan.
Niinpä kyseessä on kokoelma, joka kohottaa väistämättä ainakin toista kulmakarvaa. Se saa pisteet pelattavan reippaasta määrästä, ja varsinkin kaverien kanssa koettuna Borderlandsin magia toimii yhä.
Puuttuva alkuperäinen Borderlands ja rosoinen tekninen toteutus tarkoittavat kuitenkin sitä, että HD-remasterointikokoelmana The Handsome Collection jättää toivomisen varaa. Jos pelit jo löytyvät hyllystä, uusi ostos ei kannata, mutta uudet Borderlands-tuttavat saavat paketista kymmeniksi tunneiksi kivaa viihdettä.
