Kuukauden parhaat pyssyt
Kuten jo nimestä voi päätellä, Borderlands: The Pre-Sequel! ei ole Borderlands 3, eikä sitä nähdä uuden sukupolven pelikoneilla lainkaan. Sen ei ole tarkoituskaan olla varsinainen jatko-osa, sillä kyseessä on yksinkertaisesti kakkososan pohjalle rakennettu uusi seikkailu uusilla pelihahmoilla varustettuna. Ajallisesti kahden edellisen Borderlands-pelin väliin sijoittuva The Pre-Sequel! kertoo, kuinka Handsome Jackista tuli kakkososan karismaattinen roisto. Niin, ja siinä seikkaillaan tällä kertaa Pandora-planeetan kuussa.
Elpis-kuussa räiskintä tuo tietenkin mukaan uudenlaisten maisemien lisäksi myös kevyemmän painovoiman ja hapenpuutteen. Hapenpuute ei häiritse pelattavuutta niin pahasti kuin aluksi voisi kuvitella, sillä happisäiliötä voi täydentää säännöllisesti eteen tulevissa happitaskuissa ja vihollisilta putoavien happikanistereiden avulla. Käytännössä ilma ei pääse loppumaan kesken lainkaan, mutta happimittaria ei voi jättää täysin huomioimattakaan, mikä pitää pelaajan sopivasti varpaillaan räiskinnän ohessa.
Kevyempi painovoima taas antaa mahdollisuuden räiskintäpelien nykytrendiin eli korkeisiin loikkiin ja liitelyyn happikanisterin avulla. Ilmassa liitäessä voi myös tehdä syöksyhyökkäyksiä, joissa jymähdetään lujaa maahan vihollisten päälle. Happikanisteri itsessään on uusi esinetyyppi, joka antaa erilaisia bonuksia syöksyhyökkäyksiin, hapen määrään ja räiskintään.
Etenkin loikkimista hyödynnetään monissa tehtävissä ja kartoissa, joissa on nyt mukana entistä enemmän korkeussuunnassa liikkumista. Tämä ei aina kuitenkaan toimi niin hyvin kuin tekijät haluaisivat, sillä loikkiminen on valitettavan epätarkkaa, eikä korkeussuunnassa liikkuessa aina ole selvää, minne seuraavaksi pitäisi hyppiä. Virhehypyistä kohtalokkaan tekee se, että Elpis on täynnä laavajokia ja muita välittömän kuoleman aiheuttavia putouksia.
Toisaalta loikkiminen piristää mukavasti paikasta toiseen tallustamista, sillä aiempien osien tavoin samoilla pelialueilla vieraillaan uudelleen useaan kertaan. Liikkumisessa on tietenkin apuna myös ajoneuvoja, joista kuumönkijä on aiemmista osista tuttu kaksipaikkainen auto. Paljon mielenkiintoisempi laite on Stingray-leijupyörä, jonka avulla matka taittuu huomattavasti helpommin ja nopeammin, joskaan taistelussa se ei ole yhtä tehokas.
Aseiden suhteen Borderlands-sarja on aina loistanut, ja sama linja jatkuu nyt entistä monipuolisempana. Uusia leluja tarjoillaan laseraseiden ja jääelementin muodossa. Jääelementti on uusi aseista löytyvä ominaisuus, joka toimii niin kuin luulisikin, eli se jäädyttää viholliset paikoilleen. Laserit sen sijaan ovat kokonaan uusi asetyyppi vanhojen rinnalle. Ne ovat hävyttömän hauskoja ja tehokkaita, etenkin sädemuodossa.
Nämä uutuudet lisäävät entisestään erilaisten aseiden ja ominaisuuksien yhdistelmiä, joista jokainen pelaaja voi valita itselleen parhaiten sopivat. Yksikään toinen peli ei saa aikaan samanlaista uutuudenviehätystä kerta toisensa jälkeen, kun uuden löydetyn aseen ominaisuuksia ja ulkonäköä vertailee vanhoihin. Huikea uusi ominaisuus on lisäksi Concordian kaupungista löytyvä Grinder-laite, johon syötetään kolme asetta ja se antaa tilalle yhden uuden, niiden ominaisuuksia yhdistelevän aseen.
Uuden pelihahmot sen sijaan eivät vakuuta yhtä hyvin. Borderlands 2:ssa pomovihollisina nähdyt Wilhelm ja Nisha ovat nyt pelattavissa, mutta muistuttavat kyvyiltään varsin paljon jo aiemmin nähtyjä hahmoja. Wilhelm luottaa aseiden lisäksi robottilennokkien apuun ja Nisha puolestaan lähitaisteluun ruoskalla. Kilpeä käyttävä ja heittelevä Athenakin on lopulta varsin suoraviivainen taistelija.
Ehdottomasti mielenkiintoisin uusi pelihahmo on – todella yllättäen – ärsyttävän Claptrap-robotin aseistettu Fragtrap-versio. Peli jopa kysyy pelaajalta kolmesti, haluaako hän todella valita sen pelihahmokseen. Fragtrap-claptrap on persoonallisuudeltaan aivan yhtä pöhkö, mutta omaa riemastuttavia erikoiskykyjä. Sen kykypuista yksi (I Love You Guys!) on tehty kokonaan muiden pelaajien tukemiseen, mikä tekee siitä pelisarjan ensimmäinen varsinaisen parantajatukihahmon. Sen erikoishyökkäyskin on hämärä VaultHunter.exe, joka antaa kaikenlaisia enemmän ja välillä vähemmän tehokkaita bonuksia ja ominaisuuksia aina tilanteen mukaan. Lisäksi Fragtrap ei tietenkään tarvitse happea, vaikka omaakin psykosomaattisen tarpeen hengittämiseen…
Siinä missä kolme muuta perinteisempää hahmoa ovat varsin totisia puheissaan, kaheli Fragtrap tarjoaa tietenkin huumoria läpi koko pelin. Ja auta armias, jos pelaa peliä yhteispelinä kolmen muun pelaajan kanssa, jotka kaikki pelaavat sillä…
Borderlands-sarja on aina ollut siitä poikkeuksellinen, että se onnistuu olemaan tarkoituksellisesti aidosti hauska eikä ota edes itseään vakavasti. Se vilisee läppää, vitsejä ja viittauksia populaarikulttuurin joka osa-alueellaan, ja The Pre-Sequel! jatkaa samalla linjalla. Tällä kertaa mukana on aimo annos australialaista huumoria, sillä tekijäporukkana toimii 2K:n Australian-studio. Tämä näkyy muun muassa siinä, että kaikki Pandoran kuun asukit puhuvat englantia Australian murteella. No worries, mate!
Kaikista pikku uutuuksista ja lisäyksistä huolimatta The Pre-Sequel on hyvin pitkälti sitä samaa Borderlandsia kuin ennenkin. 2K ei syystäkään ole yrittänyt myydä sitä virallisena kolmososana, sillä siihen sillä ei olisi eväitä. Tällaisenaan se on sarjan faneille tehtyä lisäpelattavaa, joka ei tarjoa yllätyksiä. Erilaisia vihollisia on edelleen liian vähän, ja niitä syntyy edelleen lisää tietyistä kartan kohdista, kunnes kaikki aallot on tapettu. Pituutta löytyy jälleen kymmeniä tunteja, mikä samojen vihollisten kanssa saa pelin yksinpelattuna puuduttamaan aika ajoin pahasti, etenkin useiden pomotaisteluiden kohdalla. Parhaimmillaan myös The Pre-Sequel on aiempien osien tavoin yhteispelinä muiden pelaajien kanssa, jolloin loputonta räiskintää ja uusien aseiden keräilyä jaksaa vaikka kuinka pitkään. Ja mainitsiko jo pelattavan Claptrap-robotin?