Bound by Flame

Kaikin tavoin b-luokan roolipelituotos, jolla on silti oma, rosoinen viehätysvoimansa.

5.6.2014 13:12

Köyhät ritarit

Kaikki tässä pelissä on pöljää. Se yrittää parhaansa joka osa-alueella, mutta pelaaja tajuaa hyvin nopeasti, että kunnianhimoa on riittänyt enemmän kuin osaamista ja rahkeita. Silti tätä tulee pelattua ilta toisensa jälkeen, vaikka koko ajan on pakko ihmetellä miksi. Niin, miksi?

Bound by Flame on pienen ranskalaisstudion Spidersin toimintaroolipeli. Sen aiempia pelejä ovat Of Orcs and Men sekä Mars: War Logs. Niitä yhdistää uusimpaan tekeleeseen sama pienen budjetin tuotanto, jossa on kuitenkin mukana paljon yritystä ja sydäntä. Peli sijoittuu tusinafantasiamaailmaan, jonka valtava epäkuolleiden armeija on vallannut lähes kokonaan, ja vain epämääräinen rituaali voisi pelastaa elävät. Pelaaja ohjaa rituaalin tekijöitä vartioivan palkkasotilasjoukon sotilasta, joka joutuu voimallisen demonin riivaamaksi taikojen mentyä mönkään. Onko tämä demoni kenties avain voittoon vai lopullisen tuhon ja pahuuden lähettiläs? Siinäpä kysymys, jota pelin aikana pohditaan.

Tarinallisesti Bound by Flame tekee parhaansa noustakseen Game of Thronesin, The Witcherin ja BioWaren pelien tasolle, joita se selvästi lainaa, mutta turhaan. Mukana on hahmojen välisiä romansseja, pitkiä keskusteluita, moraalisia valintoja ja synkistelyä, mutta kokonaisuus on jotenkin karulla tavalla vinossa. Juoni on puhdasta kioskifantasiaa täynnä loogisia aukkoja, ja dialogi on ajoittain niin huonotasoista, että ääninäyttely aiheuttaa paljon tahatonta höröttelyä. Mutta ehkäpä juuri näistä syistä pelillä on oma persoonallinen viehätysvoimansa.

Luonnollisesti myös tekninen toteutus on samaa tasoa. Teksteissä näkyy kirjoitusvirheitä, animaatio on nykivää ja välianimaatiot huonosti toteutettuja. Hahmon ulkoasua ei juuri voi muokata, ja huvittavasti naishahmoa kutsutaan dialogissa silti välillä pojaksi. Uuden sukupolven versiossa tehoja hyödynnetään lähinnä pintojen yksityiskohtaisuudessa, mikä ei kokonaisuutta pelasta.

 

Pelimekaniikka sen sijaan toimii. Taistelut ovat tosiaikaisia, mutta pelihahmon kyvyt vaikuttavat niissä ratkaisevasti. Taitoja voi kehittää kolmessa eri kategoriassa: raskailla aseilla taistelu, hiippailua nopeilla tikareilla varustettuna sekä tulitaikuus. Taistelujärjestelmä sisältää jos jonkinlaista arvoa ja muuttujaa, joihin voi vaikuttaa taitopisteiden lisäksi varusteita kehittämällä. Aseisiin ja panssareihin voi nikkaroida kerättävillä raaka-aineilla erilaisia parannuksia, jotka myös muokkaavat niiden ulkoasua. Raaka-aineilla voi askarrella myös erilaisia taikajuomia, ansoja sekä ammuksia pitkänmatkan aseisiin. Tämä onkin hyvä, sillä raaka-aineiden lisäksi muita aarteita ei pelimaailmasta juuri löydy ja kaikki tavara kaupoissa on törkeän kallista. Edes loppupuolella peliä raha ei riitä mihinkään.

Itse taisteluissa ajoitus on kaikki kaikessa, sillä väistely, torjunnat ja vastaiskut ovat äärimmäisen tärkeitä. Viholliset ovat kestäviä ja vaikeita vastuksia koko pelin läpi, ja ajoittain vaikeustaso käy jopa turhauttavan vaikeaksi. Itse huomasin suosivani eniten nopeasti väistelevää tikaritaistelutyyliä, sillä raskaat aseet ja taikuus tuntuivat liian tehottomilta.

Kaikista ongelmistaan huolimatta Bound by Flame kiehtoo. Syy voi olla se, että vielä viisi vuotta sitten sen kaltaisia roolipelejä julkaistiin tuon tuosta, mutta keskikastin pelien kadottua jopa b-luokan tuotoksellakin on oma arvonsa. Vaikeampi on kuitenkin antaa anteeksi sitä, että peli on lyhyt ja loppuu kuin seinään. Lisäksi jää vahva tunne siitä, että välistä puuttuu kokonaisia osioita. Tekijöillä on ehkä ollut visio The Witcherin tai Dragon Agen kaltaisesta eeppisestä roolipelistä, mutta resurssit eivät ole riittäneet sen toteuttamiseen.

6/10
KehittäjäSpiders
PeligenretRoolipeli
Pegi-ikärajatK-18
Pegi-merkinnätKiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa