Kun urheus vaihtuu toistoon
3DS-rooliseikkailu Bravely Default oli pari vuotta sitten saapuessaan melkein kuin tilaustyönä minulle tehty peli. Se oli käytännössä 90-luvun japanilaisille roolipeleille ja erityisesti juuri Final Fantasy -sarjalle kunniaa tehnyt rakkauskirje, joka ymmärsi samalla olla roikkumatta liikaa menneisyydessä. Pelin monet ideat, kuten mahdollisuus säätää satunnaistaistelujen määrää, olivat tervetulleita keinoja sujuvoittaa hienovaraisesti klassista pelattavuutta. Sen taistelujärjestelmä tuntui sekä luonnolliselta että myös mielenkiintoiselta edistysaskeleelta perinteiselle vuoropohjaiselle ottelemiselle.
Odotukseni eivät olekaan olleet erityisen pienet pelille jatkoa tarjoavan Bravely Secondin suhteen. Kehittäjä Silicon Studio on selvästi osaava ja luova taho, joten ajatus uudesta Bravely-pelistä oli enemmän kuin mieleinen, kun se alun perin julkistettiin. Nyt uutukaista pelanneena olen joutunut kohtaamaan kuitenkin taas sen totuuden, että hyvät alkuasetelmat eivät johda välttämättä yltiöpäiseen iloon.
Bravely Secondin tarina käynnistyy noin kaksi vuotta alkuperäisen pelin päätöksen jälkeen. Luxendarcin maailmassa on alkanut aiheuttaa ongelmia mystinen lentävässä linnakkeessa majaileva imperiumi, joka heti uuden seikkailun käynnistyessä onnistuu kaappaamaan Luxendarcin uskonnolliseksi johtajaksi nousseen Agnès Obligen vangikseen. Agnèsin suojelija Yew Geneolgia ei tietenkään sulata tapausta, vaan lähtee päättäväisenä pelastamaan naista hädästä siitäkin huolimatta, että hän on matkassaan selvästi altavastaajan asemassa.
Bravely Secondin tarinan ymmärtäminen ei varsinaisesti vaadi alkuperäisen pelin pelaamista, mutta se nojaa silti raskaasti Bravely Defaultin aikoinaan tekemään pohjatyöhön. Uusi seikkailu vie pelaajat jälleen moneen edellispelistä tuttuun paikkaan ja tuo takaisin myös lukuisia tuttuja hahmoja, mistä muodostuu sille välillä jopa ongelma. Peli kierrättää jo Bravely Defaultista tuttua sisältöä vähän turhankin innokkaasti – ensimmäisen pelin seikkailun riemu ei loista jatko-osassa entiseen malliin.
Kierrätystä on nähtävissä ikävästi myös pelin järjestelmissä asti. Taisteleminen, hahmonkehitys ja varusteiden hankinta ovat pysyneet Bravely Secondissa perusteiltaan ennallaan. Lähinnä niiden käyttöä on vain sujuvoitettu hieman tai yritetty laajentaa hyvin varovaisesti. Esimerkiksi mahdollisuus ketjuttaa taisteluita yhteen helpottaa jonkin verran hahmojen tasojen kartuttamista. Uusia hahmoille valittavia ammatteja ja kykyjä on saatu lisää rutkasti, mikä kieltämättä monipuolistaa hieman taistelemista. Kymmeniä tunteja Bravely Defaultia hakanneelle pelin toiminnan peruskaava on tässä vaiheessa kuitenkin jo sen verran tuttu, että Secondin pelaaminen alkaa uuvuttaa nopeasti.
Ensimmäisen pelin pahamaineisesta loppupuoliskosta Bravely Second ei ole sentään ottanut enää mallia. Peli ei tunnu missään nimessä enää niin keinotekoisesti pidennetyltä kuin edeltäjänsä, joten myös tarina pysyy edeltäjäänsä yhtäjaksoisempana.
Ajoittain jopa nerokkaan Bravely Defaultin jälkeen Bravely Second on monilla osa-alueillaan pettymys. Peli pyrkii kyllä viemään sarjaa eteenpäin edeltäjänsä rakentaman vakaan perustuksen pohjalta, mutta välillä jopa masentavan varautuneesti ja kunnianhimottomasti. Bravely Second ei ole missään nimessä huono peli, mutta edeltäjän saavutukset tuntien hukattuja mahdollisuuksia ei voi kuin harmitella.