Broken Age, Act 1

Tim Schaferin Kickstarter-pommi ei ole suutari, mutta kakkoskierroksella olisi syytä paukahtaa urakalla tai moni suu menee mutruun.

29.4.2015 11:36

Kliimaksia odotellessa

Tim Schafer on todellinen legenda seikkailupelien maailmassa. Monkey Islandit, Day of the Tentacle, Grim Fandango ja lukemattomat muut LucasArtsin (R.I.P.) klassikkopelit ovat ainakin osittain hänen päästään lähtöisin.

Sittemmin seikkailupelimarkkinoilta hieman putosi pohja. Schafer kuulemma halusi tehdä palavasti uuden pelin, mutta minkäs teet, kun julkaisijat eivät kustanna? No, mitä jos käännyttäisiin suoraan fanien puoleen? Ja niin Schafer sitten teki ja keräsi pelilleen yli kolmen miljoonan taalan kehityspotin. Ja tässä se nyt on, Tim Schaferin unelmapeli.

Broken Age on tarina kahdesta nuorukaisesta, jotka kumpikin etsivät pakotietä ikävästä todellisuudestaan. Toinen on vankina avaruusaluksella, jonka tekoäly on ohjelmoitu pitämään hänet turvassa ja hemmoteltuna hinnalla millä tahansa. Kohtalo on kurja, sillä nuori mies kaipaisi elämäänsä seikkailua.

Eikä hyvin mene sillä nuorella naisellakaan. Hän asuu alkukantaisella planeetalla, jonka rauhaa ylläpidetään kamalalla hinnalla: kerran vuodessa rauhaa valvova lonkerohirviö saa popsia kitaansa täysi-ikäisyyden saavuttaneiden nuorten naisten valiot. Sankarittaremme sattuu juuri tulleen tähän ikään, mutta häntä ei huvittaisi joutua hirviön välipalaksi. Mikä avuksi? Miten olisi eeppinen seikkailu?

Lähtökohdat ovat lennokkaat ja niin on sekin harvoin nähty idea, että pelaaja voi halutessaan vaihtaa lennossa sankarista toiseen. Mitään sen suurempaa vuorovaikutusta parin välillä ei toistaiseksi nähdä, joten kyse on lähinnä siitä, että kun kyllästyy yhteen tarinaan, voi fiilistellä hetken toisen parissa.

Ja onhan se käsikirjoitus laadukas. Peli ei ole useinkaan hah hah -hauska, mutta miltei koko ajan kuitenkin huvittava, sympaattinen ja hellyttävä. Kukapa Tim Schaferin peliltä muuta odottikaan? Mutta jos lähdetään puhumaan itse pelattavuudesta, olisin kyllä odottanut vähän enemmän.

Broken Agelle kävi niin ikävästi, että sen suosio yllätti kehittäjät. Alun perin vain pieneksi välipalaksi kaavailtu peli sai niin hirveät määrät kehitysrahaa, että tiimin tavoitteet ponnahtivat saman tien tähtiin. Ja sitten tuunailtiin ja säädettiin, ja lopulta leikattiin koko roska keskeltä kahtia: tässä on ensimmäinen puolisko, toinen tulee sitten joskus.

Pelissä tämä näkyy käytännössä niin, että koko reilun kolmetuntisen keston ajan ladataan paukkuja putkeen, lopussa räjäytetään tajuntaa laajentava paljastus ja sitten – katsellaan lopputekstejä. Tämä tuntuu aika ikävältä ja saa koko Broken Agen tuntumaan vähän lämmittelyltä. Odotan toki innolla kakkososaa, jolloin dramaattisten käänteiden seuraukset nähdään, mutta odotuksesta tulee pitkä.

Lämmittelyfiilistä korostaa entisestään se, että peli on aivan älyttömän helppo. Mukana ei ole yhtään todella kinkkistä ongelmaa, ja ainoat ongelmakohdat tulevat siitä, että pelaaja yrittää keksiä, miten itsestään selvä ratkaisu pitäisi käytännössä toteuttaa, eli mitä esinettä pitää klikata millä. Toki näin peli sujuu koko ajan mukavasti ja ongelmattomasti, mutta itse olisin kaivannut ihan oikeita pulmia ja pähkinöitäkin pureskeltavaksi.

Toisaalta hehkeä ja satumainen grafiikka, yksinkertainen käyttöliittymä ja monet muut yksityiskohdat kielivät vähän siitä, että ehkä Broken Agea ei ole suunniteltu minulle, pitkän linjan hardcore-seikkailijalle. Kohdeyleisönä lienee ollut satunnaisempi tablettipelaaja, jolle peli varmasti kolisee kympillä.

Ja hitto, pidinhän minäkin tästä kovasti, ja ilta singahti ohi kuin siivillä. Mutta kun asialla on seikkailupelilegenda Tim Schafer ja hänellä on omien sanojensa mukaan vapaat kädet tehdä se peli, jota hän ja hänen faninsa halusivat, niin… No, olisin odottanut vähän enemmän kuin ”ihan jees” -tasoa.

7/10
PeligenretSeikkailu
Pegi-ikärajatK-7
Lisää luettavaa