Menneisyyden siunaus ja kirous
Broken Sword on yksi tunnetuimpia ja menestyneimpiä perinteisiä seikkailupelisarjoja, ja se nosti suunnittelijansa Charles Cecilin maailmanmaineeseen. Niin vain ovat ajat muuttuneet, että Broken Sword 5: The Serpent’s Cursen kehitystyö vaati Kickstarterin käyttöä ja yli 800 000 dollaria yksityisiltä lahjoittajilta. Sijoitus kannatti, sillä viides osa palaa viimein alkuperäisen, vuonna 1996 julkaistun Broken Swordin tunnelmiin.
Sarjan alusta asti pääosassa ollut George Stobbart löytää itsensä jälleen murhamysteerin keskeltä. Murhattu taidekauppias, varastettu taulu, venäläinen miljardööri ja uskonnolliset salaliitot taustoittavat sarjan hengelle uskollista seikkailua. Juoni toimii kuin rasvattu ja Pariisin kadut kutsuvat, joten mikä voi mennä pieleen?
Halvan näköiset valikot heikentävät heti tunnelmaa. Samanlaista jälkeä on nähnyt viimeksi 1990-luvun shareware-peleissä, eikä se ole minkään sortin kehu. Käsin piirretyt taustat näyttävät upean valloittavilta, mutta niiden päällä talsivat kolmiulotteiset hahmot näyttävät yksinkertaisesti siltä, että ovat paikassa, johon ne eivät kuulu. Stobbartin äänenä on sarjan kaikissa peleissä loistanut Rolf Saxon, mutta päätähteä lukuun ottamatta ääninäyttelystä puuttuvat turhan usein sävyt ja tunne, vaikka tarinassa ratkotaan kansainvälisiä salaliittoja.
Suurin osa pelin alkuosan pulmista on läpihuutojuttuja, sillä ongelma ja ratkaisu löytyvät vieri vierestä sen enempää ajattelematta. Vajaan viiden tunnin jälkeen seikkailu saa uutta puhtia ja pulmat ovat selvästi haastavampia ja onnistuneempia. Tämä johtuu siitä, että The Serpent’s Curse julkaistiin alun perin kahdessa osassa, joista ensimmäisen saaman palautteen pohjalta toisesta tehtiin vaikeampi. Pulmien ratkominen on verkkaista puuhaa, mikä on tuttua kaikille seikkailupelien ystäville, mutta voi käydä kärsimättömälle luonteelle ylivoimaiseksi.
Pariisin kaduilta päästään aina Katalonian vehreälle maaseudulle asti. Seikkailun lomassa vastaantulevat henkilöt ovat persoonallisia ja jäävät lähtemättömästi mieleen kroonisesta pissahädästä kärsivän poliisin tavoin. Loppujen lopuksi omaperäinen tunnelma on Broken Sword 5:n suurin vahvuus. Amerikkalaisiin tai japanilaisiin peleihin tottuneelle The Serpent’s Cursen tunnelma ja huumori ovat miellyttävän eurooppalaista.
Broken Sword 5 on nautinnollinen kunnianosoitus perinteisten seikkailupelien tarinankerronnalle ja lainalaisuuksille, joka ei aivan puhkea kukkaan. The Serpent’s Curse ei aina oikein tiedä, toteuttaako ideat vanhoin keinoin tuloksista piittaamatta vai hyödyntääkö uutta viisautta. Retro ei ole itseisarvo, vaan vanhakin koira voi oppia uusia, toimivampia temppuja.
Charles Cecil saa uuden tilaisuuden näyttää kykynsä, kun miehen toinen klassikkoseikkailu Beneath a Steel Sky saa lähivuosina jatko-osan. Olkaa valmiina kaivamaan kuvetta, sillä rahoitus tulee silloinkin pelaajilta.