Liki 20 vuotta sitten ilmestyi eräs pelihistorian rakastetuimmista peleistä. Bubble Bobble oli tasohyppelyjen aatelia, ja jotenkin sen lumo on säilynyt vuosien varrella. Ehkä siksi, ettei sitä ole yritetty lypsää liikaa, kuten esimerkiksi Pac-Manille ja Sonicille on käynyt. Rising Star Gamesin julkaisema uusversio Bubble Bobblesta lankeaa siten hedelmälliseen maaperään.
Bubble Bobble Revolution on pohjimmiltaan hieman viritelty Bubblis, johon on tehty DS-konsoliin sopivia kikkailuja ja uudet kentät. Pelaaja ohjaa tälläkin kertaa veikeää pikku lohikäärmettä, jonka tavoite on edetä kuplia puhkuen kaikkiaan sadan kentän halki.
Nämä veitikat eivät osaa syöstä tulta, joten heillä on vähän erikoisempi puolustuskeino: kuplien puhaltelu. Kentillä kuljeksivat vastustajat voi raivata tieltä vangitsemalla ne lohharin puhaltamaan kuplaan – ja puhkaisemalla kuplan. Niitä voi hyödyntää muutenkin, esimerkiksi kuplien päällä hyppimällä pääsee kätevästi korkeammille paikoillekin. Tavoite on yksinkertaisesti kuplauttaa kaikki kenttien vastustajat ja ajoittaiset pomohirviöt, jolloin matka jatkuu seuraavaan kenttään.
Pelaaminen on pohjimmiltaan suoraviivaista ja iloista tasohyppelyä monimuotoisilla kentillä. Pelimekaniikka on sujuvaa, eikä touhussa ole liikaa häiritseviä kommervenkkeja.
DS-version erityispiirre on kahden näytön korkuisiksi venytetyt kentät, jotka ovat tosin huomattavasti kookkaammat leveyssuunnassa. Tämä luo avaraa tunnelmaa ja tuottaa välillä yllätyksiäkin.
Myös pelattavuuteen on tuotu joitakin uusia ominaisuuksia. Esimerkiksi joillakin tasoilla pelaaja ohjaa vastakkaisessa ruudussa lohikäärmeen kummituspeilikuvaa. Kummituksen voi ujuttaa paikkoihin, mihin varsinainen pelihahmo ei pääse. Joissakin kentässä on valtavia tuulettimia, jotka pyörivät mikrofoniin puhaltamalla. Muitakin pieniä virityksiä löytyy, osa aivan kivoja, osa hieman rasittavampia.
Kaksi yhden hinnalla
Uusmuotisen Revolution-version lisäksi samalla pelikasetilla on myös ihanainen alkuperäisversio Bubble Bobble -kolikkopelistä. Sen pelaamiseen ei vaadita edes retrohenkisyyttä.
Vanhalle Bubble Bobblen ystävälle tarjolla on pieni pelitaivas, eräs historian parhaimmista peleistä alkuperäisessä muodossaan. Sen hauskuutta ja vetovoimaa todistaa sekin, että myös uudemman polven pelaajat ja jopa antipelaajat lankesivat pikkulohikäärmeisiin. Originaali on pohjimmiltaan hyvin samankaltainen Revolution-painoksen kanssa, mutta yksinkertaisempi ja visuaalisesti selkeämpi. Ulkoasukaan ei tunnu vanhentuneelta.
Peli ei kikkaile niin paljoa erikoistoiminnoilla, vaan lumo on mielikuvituksellisessa kenttäsuunnittelussa, hauskuudessa ja pelaajan hätyyttämisessä. Vanha versio pakottaa kiiruhtamaan, kun uusmuotisesti pelaajalla on melkeinpä kaikki maailman aika käytettävissään.
Tärkeintä on kuitenkin ylenpalttisen luistava pelattavuus. Tämä toimii. Palkitsee. Raivostuttaa. Ja houkuttelee yrittämään uudelleen.
Hauskaa hyppelyä, etenkin moninpelinä
Entä miten pelit maistuvat nykypelaajalle? Vanha Bubble Bobble on aivan yhtä hyvä ja hauska kuin 20 vuotta sitten. Moniko muu peli pystyy samaan? Revolution-versio on kelpo peli, mutta pikkuisen liian kikkaileva – mikrofoniin puhaltelu ei sovi tasohyppelyyn. Yhdessä pelit täydentävät mukavasti toisiaan ja tarjoavat runsaan annoksen miehet ja naiset valloittavaa pelattavaa.
Bubble Bobble on silti ennen kaikkea moninpeli. Yksinpeli toimii, mutta riemu repeää vasta kaksinpelissä, kun pelaajat ahnehtivat kilpaa aarteita ja bonuksia. Samalla on tehtävä yhteistyötä, että kenttien hirmut saadaan aisoihin. Ikävä kyllä moninpeli ei onnistu samalla konsolilla, mutta sekä alkuperäinen että Revolution-Bubble tukee langatonta moninpeliä. Alkuperäistä Bubblea voi pelata kahdestaan ja Revolutionia enintään nelisin. Pelin jakamista ei harmillisesti tueta.
Eli vaikka molemmat Bubblikset ovatkin kelpo viihdettä, niin todellinen pelaaminen alkaa vasta moninpelinä. Tuolloin pelin arvosanaan voi huoletta lisätä yhden tai kaksi pistettä, peliseurasta riippuen.
Bubble Bobble villitsi pelaajia
Bubble Bobble julkaistiin alkujaan kolikkopelimuodossa vuonna 1986. Taiton veikeä luomus oli välitön hitti, sillä se oli hauska, monipuolinen ja sisälsi huikean määrän erilaisia salaisuuksia pelaajan löydettäväksi. Pohjimmiltaan yksinkertainen peli omasi kuitenkin käsittämättömän pelattavuuden, ja kokonaisuuden täydensi pelihistorian tunnetuimpien klassikoiden joukkoon kiilannut musiikki.
Bubblesta tehtiin nopeasti versiot myös sen ajan kotimikroille. Maestro David Whittaker käänsi kappaleen 8-bittiseen muotoon, eikä suosiota tarvinnut kauaa odottaa. Peli löysi lopulta tiensä muun muassa Appleille, C-64:lle, Amigalle, ST:lle, pc:lle, Game Boylle ja Colorille, MSX:lle, Nintendon NESille ja Segan Master Systemille.
Samalla Bubble Bobble on peli, jonka vetovoima ei ole kadonnut vuosien mittaan. Se on vedonnut yhä uusiin pelaajasukupolviin, eikä nimeä ole tahrittu epäonnistuneilla lämmittelyillä. Rainbow Islands (1989) ja Parasol Stars (1991) olivat hyviä pelejä, vaikka eivät jääneetkään samalla tavalla historiaan. Sittemmin Bub ja Bob ovat esiintyneet myös Bust-A-Move-peleissä.