Burnout Dominator

Burnout Dominatoria pelatessaan huomaa hetkittäin ihmettelevänsä, mihin niitä uuden sukupolven konsoleita lopulta tarvittiinkaan.

14.9.2011 21:44

Kiidät kaasu pohjassa pitkin Kuala Lumpurin katuja. Kadunvarren mainokset sekoittuvat värisotkuksi, kun tuuli ujeltaa virtaviivaisen autosi ympärillä. Vastaantulevat autot väistelevät ja tööttäilevät kauhuissaan, mutta turhaan – pelimies ajaa läheltä, mutta välistä. Nitro huutaa tankissa ja sininen liekki työntää autoa aina vain kovempaan vauhtiin. Pakko pitää ketju päällä vielä hetken, pakko elää veitsen terällä. Burnout on palannut!

Burnout Dominatoria pelatessaan huomaa hetkittäin ihmettelevänsä, mihin niitä uuden sukupolven konsoleita lopulta tarvittiinkaan. Näin hämmästyttävän kauniit, vauhdikkaat ja tappavan pelattavat pelit ovat konkreettisia todisteita siitä, että vanhoja konsoleita ei kannata heittää kaappiin, vaan niistä kannattaa nauttia vielä kun niissä henki pihisee.

Pelillisesti Burnout Dominator on kuin paluu sarjan kultavuosien tyyliin. Poissa ovat törmäysradat, avoimet kaupungit ja kartalta valittavat kisakohteet. Nämä korvataan entistä järkyttävämmällä vauhdilla, juuri sopivan liukkaalla ohjausmallilla ja persposkia vavisuttavalla toiminnalla – mielestäni hyvä vaihtokauppa.

Menneisyyden haamut

Hieman erikoisena ratkaisuna Dominator ei ole jatkoa uusimmille Burnouteille, vaan pikemminkin jo antiikkiselta tuntuvalle Burnout 2:lle. Samalla mukaan on ammennettu aimo annos suomalaista sisua FlatOut 2 -lainausten muodossa.

Menetettyjen ominaisuuksien tilalla on toinen toistaan kutkuttavampia kisoja 12 eri radalla, jotka on jaettu katuratoihin ja maasto-osuuksiin. Varsinkin jälkimmäiset ovat kuin suoraan FlatOutista repäistyjä reiluine oikopolkuineen ja syksyisine maalaismaisemineen. Ei sillä, että tämä olisi huono juttu. Hyvien pelien välisestä synergiasta hyödymme ensisijaisesti me pelaajat.

Pelin riemastuttavin uusi ominaisuus ei ole edes uusi, vaan Burnout 2:sta taas mukaan palautettu burnoutien ketjuttaminen. Burnout syntyy, kun pelaaja onnistuu kuluttamaan koko täyden nitropalkkinsa yhdessä, mielettömässä pyräyksessä.

Näitä puolestaan ketjutetaan ajamalla vaarallisesti nitro päällä, toisin sanoen vastaantulijoiden kaistalla, driftaamalla läpi kurveista ja miltei ajamalla kolareita. Näin palkki täyttyy saman tien uudestaan ja vauhti kasvaa entisestään. Tuloksena on huikea tanssi nuoralla: uskallanko yrittää vielä yhtä burnoutia vai olisiko jo aika päästää irti?

Tappavaa vauhtia

Muuten peli on sitä tuttua Burnoutia. Pelaaja etenee alun jenkkiraudoista puolen tusinan autoluokan läpi futuristisiin Dominator-megamuskelihirviöihin torppailemalla kavereitaan pitkin seiniä, ajamalla vaarallisesti ja keräämällä hirvittävät määrät pisteitä.

Tämä tarkoittaa tosin samalla, että mukana on edelleen Burnout-pelien jatkuva riesa, kuminauhatekoäly. Tiedätte kyllä tunteen. Nitron määrästä ja täydellisestä ajosta huolimatta tekoälyn kaverit pysyvät aivan puskurissa kiinni ja vetävät pienenkin virheen jälkeen lentäen ohi. Siinä vaiheessa meinaa lentää ohjainkin.

Tämän kuitenkin kestää, sillä Burnout Dominator on puhdasta adrenaliinin ja kerosiinin katkuista riemua, jossa tavoitteena on hauska meininki, kova ryminä ja armoton vauhti. Kyllä näillä eväillä kelpaa PlayStation 2:n ruumiinvalvojaisia viettää.

Vaaraksi liikenteelle

Tavallisten kisojen ohella pelissä ajetaan mielipuoli-kisoja, joissa tarkoituksena on kerätä mahdollisimman suuri potti ottamalla tietynlaisia riskejä. Kisatyypistä riippuen pisteet kertyvät joko driftaamalla kurveissa, ajamalla vastustajan kaistalla tai peltiä raapivilla läheltä piti -tilanteilla. Ja koko ajan tietenkin nitro pohjassa, sillä burnoutien ketjuttaminen moninkertaistaa pisteet.

8/10
Lisää luettavaa