Burnout Legends / Arvostelut / pelaaja.fi

Burnout Legends

24.04.2006 // Kirjoittanut: LassiK
14

PlayStation Portablelle on julkaistu jo hävettävän paljon PS2-käännöksiä – ja sellaisia tuntuu olevan jonossa lisää. Toivottavasti niiden tekijät osaavat ottaa mallia Criterionista. Burnout Legendsin tekijät ovat nimittäin tajunneet, miten PS2-pelin kuuluu kääntyä PSP:lle.

Siinä ratkaisevat yksinkertaiset asiat. Esimerkiksi toukokuussa E3-messuilla Legendsin demon pahin ongelma oli, että taskukoneen pienemmältä ruudulta ei erottanut ajoissa muuta liikennettä. Nyt homma on korjattu: muun liikenteen etu- ja perävalot ovat niin ylikirkkaat, että ne pistävät ajoissa silmään.

Palkkioitakin jaetaan entistä enemmän: melkein jokaisesta kisasta saa uusia ratoja, autoja ja suoritusmerkintöjä. Näin pelaaja koukutetaan, ottakaa oppia!

Toki Burnoutin peruskaava on jo sinällään taskupelaamiseen sopiva. Kisat ovat lyhyitä ja kolarikentät vieläkin tiiviimpiä. Session ehtii ottaa vaikka bussipysäkillä, ellei pelin alun pitkää latausta oteta huomioon. PSP:n tyyppipulmaksi muodostumassa oleva latailu ei itse pelin aikana häiritse kuin musiikin vaihtuessa. Silloin peli saattaa nykäistä.

Musiikki kannattaakin kytkeä pois, sillä ääniraita on tällä kertaa yllättävän heikko. Vaikka Burnout 3:n valikoimakin kasvoi vasta kuunnellessa, olisi tällä kertaa toivonut edes hieman räminäpunkkia laajempaa tarjontaa.

Tehosteet ovat vastaavasti loistavat: pelti vääntyy paukkeella, kiilailu kirskuu ja buusti suhahtelee.

Burnout Legendsiin on koottu ratoja koko sarjan kolmesta ensimmäisestä pelistä. Interstate Loop on nostalginen, samaten kakkososan lentokenttä. Aiempia osia pelanneet huomaavat äkkiä, että radat ovat pinttyneet mieleen terävästi.

Myös autovalikoimassa on paljon tuttuja. Nostalgia iskee taas ja muistuttaa, että Criterion on ollut sarjan tyylin kanssa oikeilla jäljillä alusta asti.

Legendsissä tyyli ontuu tosin valikoissa. Ne ovat ilmeeltään rujot, melkein kuin keskeneräiset. Se on kuitenkin pieni kauneusvirhe, joka ei vaikuta itse pelaamiseen.

Kilpailuissakaan ei ehdi keskittyä ulkoasun yksityiskohtiin. Varsinkin kolareissa detaljia on karsittu isoihin konsoleihin verrattuna, mutta suuret linjat ratkaisevat: maisemat ovat riittävän tarkkoja ja toiminnasta saa hyvin selvää.

Vastustajille on tosin ilmestynyt taipumus humahtaa välillä muun liikenteen läpi. Tiiviisti imussa roikkuva pelaaja yllättyykin, kun kolari tulee tyhjästä edellä menevän sujahdettua rekan sisuksiin.

Tärkeintä on vauhti. PSP:n pieni suuri ruutu riittää: Burnout ei sittenkään vaadi kymmenien tuumien kuva-alaa. Hektisen tunnelman pystyy hallitsemaan hyvin erityisesti analogitikulla ohjatessa. Kontrolli tuntuu jopa yllättävän tarkalta.

Vauhdin lisäksi Legendsin valttia on monipuolisuus. Kun kolariristeyksiä on sata ja ratoja kymmenittäin, pakettia ei käy läpi vielä parilla junamatkalla.

Vain yksi Burnout 2:n ominaisuus olisi saanut jäädä pois. Pursuit-moodissa ajetaan takaa rikollista, mutta takedown-niittausmeiningin sijaan pelaajan täytyy yhä nakertaa vastustajan energiapalkki nollaan. Kolarin voimalla ei ole väliä, vaan touhu perustuu toistoon.

Criterionin onnistumisesta kertoo, että pahimmat ongelmat ovat näin pieniä. Burnout on viety taskuun lähes moitteettomasti, Burnout 3:n hengen säilyttäen. Kun PS2-käännöksiltä tuntuvia julkaisuja tulee, toivottavasti tekijät ymmärtävät PSP:n vahvuudet ja heikkoudet yhtä hyvin kuin Criterionin väki.

Burnout 3 (PS2, Xbox)

Kolmas kerta toden sanoi. Burnout 3:a tehtiin pidempään ja loppukesästä 2004 ilmestynyt paketti olikin loppuun asti mietitty ja hiottu toimintakaahailu. Kolareiden rooli kasvoi entisestään: muut kilpakumppanit piti nyt niitata tien reunoihin tai vastaantulijoihin, jotta oma buustimittari täyttyisi.

Kolarimoodissa pisteitä alettiin kerätä entistä monimutkaisemmilla ketjureaktioilla ja minipelistä kasvoi lähes yhä tärkeä pelitila kuin itse kilpa-ajosta. Samalla sen jatkoi myös bilepelisuosikkina.

EA:n ostama Criterion suunnitteli pelistä kaikin puolin yleisöystävällisen. Pelin rakenne eteni maailmankiertueen kautta, jossa pelaaja avaa koko ajan uusia maisemia, ratoja ja autoja. Koukku toimii: vielä yksi kisa, jotta saan seuraavan menopelin!

9/10

Kommentit

Käyttäjän Crono kuva
Crono

Peli on hieman turhan nopeatempoinen PSPn pienelle

Käyttäjän Vinski kuva
Vinski

PSP:n Burnoutti ei oikein iskenyt minuun. Liian no

Käyttäjän ULVI kuva
ULVI

Näyttävä ja täten sopiva PSP:n esittelypeli.

Käyttäjän Big Boss kuva
Big Boss

Yksi PSP:n alkutaipaleen parhaita.

Käyttäjän Eemeli Rekunen kuva
Eemeli Rekunen

Burnoutin kaava sopii taskuun kuin nakutettu

Käyttäjän onfire_24-7 kuva
onfire_24-7

Todella nopea peli ja siitä minä tykkään

Käyttäjän Santos kuva
Santos

Legendaarista!

Käyttäjän Riderwall kuva
Riderwall

Vähän liian pieni peli...

Käyttäjän Skulltulla kuva
Skulltulla

tää on paras

Käyttäjän Kahvikuppi kuva
Kahvikuppi

Nostoja